Kävin snorklaamassa saaren parhailla koralleilla. Paikan nimi on Fruits of Rarotonga ja nimen oikeastaan tajuaa sitten, kun on uinut riutalle ja pistänyt päänsä veteen. Pinnan alla piilee uskomaton maailma. Olin riutalla australialaisen Cameronin, joka harrastaa enemmänkin sukellusta, kanssa. Ilman hänen seuraansa en olisi löytänyt parhaita paikkoja.
Nähtiin kaiken värisiä ja –muotoisia koralleja ja kaloja. Piippukala (sellainen nuolen näköinen) uiskenteli relasti pohjan lähellä, pieni mureena piilotteli kolossaan, iso mureena piti suojaa kiven alla, sateenkaarikalat parveilivat silmieni edessä ja muutama iso lihava laiskasti uiva kala lipui ohi. Siniset meritähdet olivat kiinni koralleissa ja merimakkarat löllyivät pohjassa. Liuta mereneläviä, joiden suomen- (tai edes englannin-) kielisistä nimistä mulla ei ole harmainta hajua, nähtiin myös.
Kokemus oli kuitenkin mahtava. Teinkin Fruits of Rarotongalla päätöksen, että PADI on kyllä hankittava; syteen tai saveen. Täytyy funtsia, missä sen hankkisi.
Viimeinen päivä Rarotongalla oli mahtava. Lämpöä ja aurinkoa riitti kuin tropiikissa konsanaan, hyvää seuraa, rantaolympialaisia, korttipelejä, seafoodia, skootterilla ajelua ympäri saarta... Ikävä oli lähteä ”kesäleiriltä” mutta toivottavasti yhtä hyviä paikkoja tulee vastaan muuallakin.
maanantai 9. marraskuuta 2009
torstai 5. marraskuuta 2009
4.11.2009 Muri Lagoon, Rarotonga
Tänään oli kaunis aurinkoinen päivä. Maanantai ja tiistai olivat hieman pilvisiä mutta tänään oli juurikin niin täydellinen päivä sään osalta kuin ”paratiisissa” voi kuvitella olevan. Aurinkoa, lämpöä -> just perfect! Heräsin jo aamunkoitteessa, kävin hölkkäämässä rannalla ja ranta oli periaatteessa ”minun”, nobody else around.
Laguuni hohteli turkoosinsinisenä ja snorklasin päivän aikana ihoni ryppyiseksi kuin rusina. Vesi on todella kirkasta, ranta matala ja kun menee hieman syvemmälle, vedenalainen maailma on vertaansa vailla.
Eilen istuttiin taas iltaa hostellin porukalla potluck-periaatteella. Kaikki toivat snaksuja ja juomia pelattiin unoa, korttia, petankkia yms ulkona. Täällä on porukkaa Briteistä, Saksasta, Kanadasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Ruotsista, Ranskasta ja jenkeistä.
Elämä Vara’sissa on hieman kuin olisi kesäleirillä. Muutaman päivän jälkeen tuntee jo kaikki hostellin asukkaat ja olo on kotoisa. Juttuseuraa löytyy aina ja jos haluaa olla omissa oloissaan niin sekin onnistuu varsin mainiosti. Porukka on mukava. Ruotsalaispariskunnan kanssa tulen hyvin juttuun, samoin uus-seelantalilais-saksalaisen pariskunnan kanssa. Eilen haastoin yhden australialaisen Uno-peliin, jossa voitin viisi (!) kertaa peräkkäin.
Tänään oli erään voittoni lunastus. Pelattiin nimittäin illallisesta ja ruokajuomista Traders Jackissa ja onnekkaasti voitin ne molemmat. Traders Jack on Rarotongan paras seafood-ravintola ja käytiin syömässä valtava shared seafood-plate for two, jossa oli varmaan kaikkia mahdollisia mereneläviä. Syötiin simpukoita, hummeria, katkarapuja, mustekalaa, rainbow fishiä, kolmea muuta kalaa (älkää kysykö mitä kaikkia ne oli), sushia, salaattia, valkosipulileipää Loistava loistava dinner meren äärellä; ehdottomasti parasta ruokaa mitä olen tällä matkalla syönyt.
Rarotongan saarella asuu vain 15 000 asukasta, keskusta on pieni ja Muri Lagoonin alue on kuin maaseutua. Suosituimmat harrastukset täällä ovat auringonotto, snorklaus, sukellus, kalastus, melonta ja purjehdus jollilla. Vara’sin lähellä on muutama muu (huomattavasti kalliimpi) majapaikka, joitakin ravintoloita, kaksi pientä ruokakauppaa, pesula, kahvila, jäätelökioski, leipomo ja skootterivuokraamoita. Saaren ympäri menee yksi 32 km:n mittainen tie ja bussit kulkevat tasatunnein myötä- ja vastapäivään. Rannat ja laguunit ovat paratiisimaisia ja saaren keskellä kasvaa jurassicparkmainen vuoristoinen metsä.
Mitään erityisen kummallisia eläimiä en ole bongannut vedenalaista elämää lukuun ottamatta. Siellä nimittäin onkin sitten kaikenlaisia eväkkäitä ja evättömiä. Mureenan spottasin eilen, pienen mustekalan ja joitain ihmeellisiä siimamaisia kaloja. Rannan läheisyydessä näkee toisinaan valtavia taskurapuja, jotka kaivavat isoja nyrkin kokoisia onkaloita hiekkaan.
Olen exploorannut saarta niin bussilla kuin skootterillakin. Paikat ovat kuitenkin jotakuinkin samanlaisia, joten en näe hyvää syytä hengailla poissa Murilta. Täällä on hyvä relata ennen Aucklandin huisketta.
Laguuni hohteli turkoosinsinisenä ja snorklasin päivän aikana ihoni ryppyiseksi kuin rusina. Vesi on todella kirkasta, ranta matala ja kun menee hieman syvemmälle, vedenalainen maailma on vertaansa vailla.
Eilen istuttiin taas iltaa hostellin porukalla potluck-periaatteella. Kaikki toivat snaksuja ja juomia pelattiin unoa, korttia, petankkia yms ulkona. Täällä on porukkaa Briteistä, Saksasta, Kanadasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Ruotsista, Ranskasta ja jenkeistä.
Elämä Vara’sissa on hieman kuin olisi kesäleirillä. Muutaman päivän jälkeen tuntee jo kaikki hostellin asukkaat ja olo on kotoisa. Juttuseuraa löytyy aina ja jos haluaa olla omissa oloissaan niin sekin onnistuu varsin mainiosti. Porukka on mukava. Ruotsalaispariskunnan kanssa tulen hyvin juttuun, samoin uus-seelantalilais-saksalaisen pariskunnan kanssa. Eilen haastoin yhden australialaisen Uno-peliin, jossa voitin viisi (!) kertaa peräkkäin.
Tänään oli erään voittoni lunastus. Pelattiin nimittäin illallisesta ja ruokajuomista Traders Jackissa ja onnekkaasti voitin ne molemmat. Traders Jack on Rarotongan paras seafood-ravintola ja käytiin syömässä valtava shared seafood-plate for two, jossa oli varmaan kaikkia mahdollisia mereneläviä. Syötiin simpukoita, hummeria, katkarapuja, mustekalaa, rainbow fishiä, kolmea muuta kalaa (älkää kysykö mitä kaikkia ne oli), sushia, salaattia, valkosipulileipää Loistava loistava dinner meren äärellä; ehdottomasti parasta ruokaa mitä olen tällä matkalla syönyt.
Rarotongan saarella asuu vain 15 000 asukasta, keskusta on pieni ja Muri Lagoonin alue on kuin maaseutua. Suosituimmat harrastukset täällä ovat auringonotto, snorklaus, sukellus, kalastus, melonta ja purjehdus jollilla. Vara’sin lähellä on muutama muu (huomattavasti kalliimpi) majapaikka, joitakin ravintoloita, kaksi pientä ruokakauppaa, pesula, kahvila, jäätelökioski, leipomo ja skootterivuokraamoita. Saaren ympäri menee yksi 32 km:n mittainen tie ja bussit kulkevat tasatunnein myötä- ja vastapäivään. Rannat ja laguunit ovat paratiisimaisia ja saaren keskellä kasvaa jurassicparkmainen vuoristoinen metsä.
Mitään erityisen kummallisia eläimiä en ole bongannut vedenalaista elämää lukuun ottamatta. Siellä nimittäin onkin sitten kaikenlaisia eväkkäitä ja evättömiä. Mureenan spottasin eilen, pienen mustekalan ja joitain ihmeellisiä siimamaisia kaloja. Rannan läheisyydessä näkee toisinaan valtavia taskurapuja, jotka kaivavat isoja nyrkin kokoisia onkaloita hiekkaan.
Olen exploorannut saarta niin bussilla kuin skootterillakin. Paikat ovat kuitenkin jotakuinkin samanlaisia, joten en näe hyvää syytä hengailla poissa Murilta. Täällä on hyvä relata ennen Aucklandin huisketta.
tiistai 3. marraskuuta 2009
3.11.2009 Rarotonga, Muri Lagoon
Oon huomannut, että pidän matkaillessa hassua sisäistä kirjanpitoa. Jos joudun maksamaan majoituksesta ja jos ulkonasyöminen on verrattain kallista, niin käytän sitten mielummin hostellien keittiöitä ja kokkailen itse. Sohvasurffaillessa budjettikirjanpitoni antaa periksi ulkonasyömisellekin. Cook-saarilla asuu tasan yksi sohvasurffari, joka tällä hetkellä on ulkomailla, joten sohvaa täältä ei saa. Vara’sin majoitus on halvimpia saarella olevia mutta hinta-laatu-taso tuntuu ihan ok:lta.
Hostellin asukkaiden kanssa istuttiin eilen iltaa, pelattiin Unoa yms. Tuli heti kivempi fiilis, kun tutustui ihmisiin. Porukkaa on ympäri maailmaa ja ikähaitarilla 19-50v. Tän porukan kanssa tulee sitten varmaan hengattua lähipäivät; kiva :)
Tiedoksenne muuten, että Cook-saarilla ei mitään ilmaisia WiFi-yhteyksiä ole, vaan internetin käyttö on törkeän hintaista. Minuuttitaksa kaikkialla; kahviloissakin. Vara’sissa lienee halvin yhteys; 7,50 NZD/tunti. En siis tule juurikaan verkossa notkumaan ja sähköposteihin yms vastailut saavat odottaa. Kännykkäoperaattorini DNA ei löydä verkkoa, joten puhelinkaan ei toimi. Hyvin olen siis eristäytynyt.
Hostellin asukkaiden kanssa istuttiin eilen iltaa, pelattiin Unoa yms. Tuli heti kivempi fiilis, kun tutustui ihmisiin. Porukkaa on ympäri maailmaa ja ikähaitarilla 19-50v. Tän porukan kanssa tulee sitten varmaan hengattua lähipäivät; kiva :)
Tiedoksenne muuten, että Cook-saarilla ei mitään ilmaisia WiFi-yhteyksiä ole, vaan internetin käyttö on törkeän hintaista. Minuuttitaksa kaikkialla; kahviloissakin. Vara’sissa lienee halvin yhteys; 7,50 NZD/tunti. En siis tule juurikaan verkossa notkumaan ja sähköposteihin yms vastailut saavat odottaa. Kännykkäoperaattorini DNA ei löydä verkkoa, joten puhelinkaan ei toimi. Hyvin olen siis eristäytynyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
