Bournemouth 22.10.2009

Palaan pienen tauon jälkeen bloggailuun. Matkani nimittäin jatkuu taas. Lensin tiistaina 20.10. Helsingistä Lontooseen. Laskeuduin Heathrowlle kahden maissa maanantaina. Vastassa oli Australiassa tapaamani sohvasurffari, joka ystävällisesti hostasi minua koko Englannissa viettämäni ajan. Muutaman Britannian pääkaupungissa vietetyn kerrassaan mukavan päivän jälkeen olen nyt Bournemouthissa.

Bournemouth on kaunis ”lomakaupunki” parin tunnin bussimatkan päässä Lontoosta lounaaseen. Asuin, työskentelin ja opiskelin täällä lukion jälkeen puolen vuoden ajan vuonna 1998. Paljon tuttuja kulmia ja sitäkin enemmän hyviä muistoja West Cliffiltä ja Tregonwell Roadilta. Winter Gardens Hotel, jossa työskentelin kesäkuusta joulukuuhun 1998, on valitettavasti purettu  Naapurissa olevan Mount Stuart Hotelin reseptionisti kertoi, että paikka purettiin 2 vuotta sitten. Nyt paikalla on violetti lankkuaita, jonka takana kasvaa vain villiintynyt puutarha. Sääli. Olisin halunnut yöpyä vanhassa kunnon Winter Gardensissa ;)
Monia tuttuja paikkoja on kuitenkin vielä jäljellä. Moon in the Square, O’Neills, Valentino, TopShopit ja muut mukavat vaatekaupat, mahtava ranta, aaltojen pauhu, hieno rantahiekka, Bournemouth Pier, katedraalit, hautausmaa, jonne Mary Shelleyn (Frankensteinin kirjoittaja) tomumaja on kuopattu... En täysin voi sanoa, että ihan kuin olisi kotiin tullut mutta varsin kiva fiilis olla täällä taas. Vielä kun saisi Emilian, Riikan, Mariannen, Christianin, Mikaelin, Paulan, Carlon ja kumppanit tänne muistoja verestämään, niin… :)

Lontoossa sohvasurffaan Hendonissa, ihanassa juutalaisperheessä, joka vieraanvaraisuudessaan on vertaansa vailla. Olen ollut Lontoossa useaan otteeseen mutta Lontoo on kaupunki, johon en varmaan ikinä kyllästy. Kaikkia turistirysiä en jaksa enää mennä katsomaan uudestaan mutta kävely Thamesin rannalla, Big Benin kumahdukset tasatunnein, kello viiden tee skonssien kera, pintti London Pridea illalla viihtyisässä pubissa… mikäpä sen parempaa. Lontoossa on myös ihana katsella ihmisiä. Lontoossa on varmastikin kaikkia maailman kansallisuuksia ja katukuva on hyvin värikäs. Ja ihmiset ovat NIIN ystävällisiä. Täkäläiset osaavat käyttää sanoja kiitos, anteeksi ja kommunikoivat skandinaaveja sata kertaa paremmin. Punnan kurssi on jotakuinkin saman verran kuin euron, joten paikka ei edes tunnu suomalaiselle turhan kalliille (kun ei tarvitse ho(s)tellistakaan maksaa).

Uusina Lontoon kokemuksinani mainittakoon tällä kertaa musikaali ”Wicked” Broadwaylla, joka oli kerrassaan upea.elämys http://www.lontoonmusikaalit.fi/musikaalit/wicked/ Saatiin liput kohtuuhintaan; 35 puntaa per lippu, paikkojen sijainti noin 15 metriä lavasta. Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni 3D-elokuvissa Lontoon upeassa Imax-teatterissa http://fi.wikipedia.org/wiki/IMAX, joka oli… massiivinen! Valkokangas on noin neljän doubledecker-bussin kokoinen. Leffavalinta oli Up, joka ehkä kuulostaa tylsältä lastenleffalta, mutta on todellisuudessa kaikkea muuta. Tarina on loistava, hahmot hyviä (rakastuin kultaiseeen noutajaan taas kerran) ja 1,5 tuntia teatterissa kului siivillä. Suosittelen leffaa kaikille, sillä tarina ON erityisen hyvä myös aikuisille. Meni mun TOP 10:iin.

Asuminen, tai siis oikeastaan yöpyminen (koska päivät kuluvat paljolti kaupungilla), juutalaisperheessä asettaa omat mielenkiintoiset yksityiskohtansa, sillä siihen uskontokuntaan kuuluu paljon omia tapoja. Ruoka on kosheria http://fi.wikipedia.org/wiki/Ko%C5%A1er Keittiössä on kaksi astianpesukonetta (toinen ”for dairy products” ja toinen ”for meat products”). Porsaanlihaa ei syödä eikä mitään selkärangattomia eläimiä. Maito- ja lihatuotteet pidetään tiukasti erillään. Ruokailuvälineet ja astiat on myös lajiteltu erikseen saman säännön mukaan.

Perhe, jossa asun, on hyvin rento, mukava ja ymmärtäväinen tällaiselle tavalliselle pakanalle kuin minä. Perheessä on kaksi lasta; kolmekuukautinen vauva Shirah ja kaksivuotias Juliette. Mukavia ja kilttejä lapsia molemmat. Julietten kanssa olen rakennellut legotorneja, lukenut kirjoja ja leikkinyt nukeilla. Kommunikaatiomme tosin välillä katkeilee, sillä Juliette puhuu englantia ja hepreaa sekaisin ja välillä tutti suussa mutta kompensoin ”communication barrieriamme” vaihtamalla välillä suomen kieleen ;) Shirah on niin pieni, että hänelle voi huoletta puhua suomea ;)

Perheen isä Joseph työskentelee IT-hommissa ja äiti Annelie on tällä hetkellä äitiyslomalla. Talo on perinteinen kaksikerroksinen punatiilirivitalo puolisen tuntia Lontoon keskustasta luoteeseen. Minulla on oma huone yläkerrassa, joka on kaikilla mukavuuksilla varustettu 

Hendon on juutalaisten suosima asuinalue. Kosher-kauppoja ja ravintoloita on joka kulmalla. Varsinainen hostini, Annelien veli Lucien, omistaa asunnon West Hampsteadissa mutta siellä asuu tällä hetkellä vuokralainen maaliskuun loppuun asti.

Tällä hetkellä olen siis Bournemouthissa. Lontooseen paluu on illalla ja huomenna iltapäivällä lennän Los Angelesiin. Voisin hyvin viettää lisää aikaa Englannissa, koska sääkään ei ole ole ollut liian huono (enimmäkseen puolipilvistä, aurinkoa silloin tällöin, muutama tihkusadekuuro välillä).Lämmin takki on hyvä olla ja kaulaliinakin on ollut käytössä mutta ei täällä yhtä paksua varustusta tarvite kuin tuulisella Kotkan saarella.