Ajatukseni oli kirjoitella blogia eilen. Olin kuitenkin niin vasynyt eilen, etta se vaan jai.
Eka yo taalla - odotin ihanaa lamminta sankyani ja huonettani. Ne olivat lampimat. Ja mukavat.
Menin hyvilla mielin nukkumaan klo 22 jalkeen, jolloin taalla on hiljaisuus. Tarkoittaen sita, etta huoneiden lahella taytyis olla hiljaista.
Mun naapurissa, seinan takana on dormitory, jossa asuu kolme ranskalaista poikaa ja tytto. He joivat punkkua ja soittivat musaa viela klo 11 maissa. Kavin ystavallisesti huomauttamassa, etta "pliis hiljaisuus jooko. Mua vasyttaa ja haluan nukkua. Viekaa bileenne uima-altaalle tai jonnekin muualle. Ranska on hieno maa ja teilla on hyvia viineja ja erinomaisia juustoja mutta pliis ja kiitos juhlikaa tana iltana jossain muualla kuin taalla".
Puoli tuntia myohemmin, sama musa ja meteli jatkuu. Ma oon vasynyt. Hakkaan seinaa muutaman kerran. Ei reaktiota. Venasin karsivallisesti klo yhteen saakka kunnes hermot meni lopullisesti. Kavin sanoos naapurissa pari valittua sanaa. Olin supervasynyt ja teksti on taysin kirjoituskelvotonta. Ranskan salainen agentti tulee hakkaamaan mua patongilla paahan jos laitan sanani nettiin. Mutta se tehos! Musa loppui ja tyypit siirtyivat muualle. Hyva juttu.
Huono juttu, etta ma sitten menetin youneni. Ei nimittain ole tapanani karjua ihmisille ja sanoa pahoja asioita. Unta tasan 0 minuuttia. Eilinen meni sumussa. Makoilin vaan altaalla. Karmeeta, kun ei pysty nukkua.
Tanaan juttelin ranskisten kanssa ja ollaan ystavia. Ei ne niin pahoja ole. Pyysin anteeksi kaytostani ja he myos omaansa. Kaikki hyvin taas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No hei, karjuminen (asiasta) tekee välillä ihan hyvää. Me suomaalaiset ihan turhaan pantataan liikaa aggressioita sisällämme ja kerätään siten pahaa mieltä itsellemme. Eiköhän ne ranskikset oo pahempaakin nähneet/kuulleet, sen verran äänekästä kansaa.
Hyvää jussia sinne kengu-roo-iden sekaan & varo ettei mene veri päähän kun koko ajan on ylösalaisin. Älä turhaan nostalgoi Suomen jussia - mä en oo ollut täällä jussina neljään vuoteen ja nyt on jo oksa suussa kun aattelee menneitä kaipuita, täällä on koleaa ja sateista kuin pyyn perseessä. "Kesä", hah.
Ootko Brisbanen suuntaan menossa? Brisbanesta on sellainen tarina joka menee suunnillee niin et jollaan tyypil on kaksi matkailua rakastavaa kaveria. Toisella niistä on periaatteena että se ei koskaan lähde paikasta ennen kuin sillä on ollut siellä hauskaa. Toisella puolestaan on periaate ettei se koskaan lähde paikasta ennen kuin se on oppinut siellä jotain. Ja ne molemmat on olleet jo hemmetin pitkään jumissa Brisbanessa. Hahha.
Voi hyvin.
Tattis Suski. Ehka makin jaan jumiin Brisbaneen ;)
Lähetä kommentti