Port Stephens, 2. paiva

Moron! Alkaa huolestuko jos blogeja ei tule joka paiva. Nettiin ei paase joka paikassa. Tai ei ole aikaa.

Perjantaina oltiin Macquarie Lakella. Hieno paikka. Noin 30 km Newcastlesta. Siella on upeita luolia, jotka paljastuvat kun vesi laskee (low tide). Upeat aallot. Grillattiin lounas rannalla. Kerrassaan loistavia pihveja. Chrisilla on tuo ruoanlaitto hanskassa.

Illansuussa ajeltiin takas Newcastleen. CouchSurfing-hostimme Benin aiti oli tehnyt ruokaa ja syotiin taas. Ben halus vieda meidat eraan bandin keikalle mutta kun saavuimme klubille ovella sanottiin, etta keikka on loppuunmyyty. Se sitten siita. Suunnistettiin sen jalkeen Benin kaverin luo, jolla oli "kotibileet". Piipahdettiin hetki mutta oltiin kaikki niin vasyneita, etta kotona jo puolenyon jalkeen.

Eilen tultiin tanne Port Stephensiin. Aika hieno paikka. Buukattiin "whale watching cruise" satamasta ja lahdettiin merelle. Se oli sellainen 200-paikkainen alus. Ei siis mikaan iso mutta ei pienikaan. Pyysin visiittia komentosillalle ja paasinkin sinne. Keskusteltiin kapteenin kanssa mm. luotsauksesta. Kerroin terveiset Suomen luotsausliikelaitokselta ;)

Huonompi homma oli se, etta saa merella oli kerrassaan karmea. Laiva heittelehti aalloissa ihan lastuna. Kolmannes matkustajista makaili alakannella oksentaen pusseihin. Ma en yleensa tule merisairaaksi enka tullut tallakaan kertaa vaikka laiva keikkui valilla aika huolestuttavasti. Olin onnekas. Valilla kylla teki huonoa kun naki, kuuli ja haistoi ihmisten yokkailevan. Merenkaynti oli pahin missa ma olen ollut. Pari kertaa kallistui niin pahasti etta ihmiset kiljuivat.

Jos askein sanoin, etta huonompi homma oli merenkaynti, niin kaikista huonoin oli viela tulossa. Porukkaa oli kannella valaita spottaamassa. Lucien laskeutui portaita alas keulaan ja kun laiva akisti kallistui, han luiskahti 10 porrasta alaspain. Olkapaa meni pois paikoiltaan. Laivan kokki on ensiaputaitoinen ja tuli apuun. Kannettiin Lucien sisalle.

Kipu Lucienin olkapaassa oli hirvea. Parin tunnin paasta kun paastiin takas satamaan lahdettiin samantien sairaalaan. Lucien sai siella aimo annoksen morfiinia, ilokaasua ja laakari vaansi olkapaan paikoilleen. Aika karmeen nakoista katsottavaa. Lucien tosin ei itse muista koko hommasta mitaan, silla morfiiniannokset veivat muistin noin tunnin ajaksi. Sairaalakaynnin jalkeen otettiin lahin hostelli sairaalan lahella ja mentiin kaikki lepaamaan. Udien nimittain oli kanssa kovin merisairas ja kaytti useamman kuin yhden oksennuspussin. Ma olin talla kertaa ihan ok ja huolehdin vuorostani koko remmista.

Tanaan on lepopaiva. Piti lahtea ylos pohjoista kohti mutta kaikki ovat niin vasyneita, etta parempi vaan levata. Valaita nain eilen joo, mutta hohto hieman katosi kun kaverilta oli olkapaa pois paikoiltaan ja kaksi muuta olivat naama vihreana koko matkan ajan.

Tanaan kaytiin valasretken booking agencyssa ja lyhyen neuvottelun jalkeen saatiin kaikki nelja rahamme takaisin. Paasivat turhan helpolla. Meriturvallisuusyrityksessa tyoskennelleena oon sita sita mielta, etta tuon paatin turvallisuussaannot ovat sanonko-mista. 6-vuotiaat lapset olivat kannella, kun alus meni ylos alas vasemmalle oikealle isoissa alloissa, satoi vetta ja kansi oli liukas ja kaiteet marat. Ihan jarjetonta. Ei pelastusliiveja, ei paukkuliiveja. Goodbye. Tekis mieli haastaa oikeuteen. www.cruisesportstephens.com.au. Alkaa ikina kokeilko. Ihan p:sta koko firma.