Saavuin Rarotongalle aikaisin kuuden maissa tänä aamuna. Sää oli pilvinen, upeat vehreät vuorimaisemat reunustivat lentokenttää. Rarotongan lentokenttä on todella pieni ja siellä on vain yksi laukkuhihna, jote eipä ollut epäselvyyttä siitä missä odotella Jaska Sudennahkaa (Jack Wolfskin- rinkkani ;). Se tuli viimeisten joukossa; siinä vaiheessa kun olet jo snadisti hermostumassa ja menossa kysymään, että missäköhän se nimenomainen bägini mahtaa olla… Tuli kuitenkin, viimein ja vihdoin *phew*.
Cook-saarten maahansaapumisvaatimuksena on kirjallinen vahvistus varatusta majoituksesta, joten buukkasin jo Suomessa 3 ekaa yötä Vara’s Beach Housesta. Se on useiden travellereiden suosittelema paikka ja Muri Beachin laguuni on kaunis kuin mikä, joten en sitten arponut sen enempää. www. varas.co.uk. Hostellilla on free pick-up kentältä mikä olikin tosi hyvä juttu, sillä vähäisten lentokoneunieni jälkeen olo oli lievästi jet-lagged, silmät tuntuivat kuivalta ja iho samoin runsaasta veden tinttaamisestani huolimatta. Hankin jo vuosia sitten Samsoniten puhallettavan niskatyynyn, joka auttaa vähän istuma-asennossa nukkumiseen mutta niska tulee kipeäksi silti :/
Ajeltiiin parinkymmenen minuutin matka Muri Lagoonille, sain huoneeni (huone, jossa sänky, lipasto ja peili) 50m rannasta. Vara’s on aika perinteinen backpacker-paikka, josta tykkään kyllä. Yhteinen keittiö ja kylppärit, mukava lounge sohvilla ja ruokailutilalla, beach deck aurinkotuoleilla ja meren kohina (I love it!).
Ranta on upea; yksi kauneimpia, joita olen nähnyt! Nukuin aamulla kauneusunet, heräsin yhden maissa ja kävin tekemässä check-innin ja nostamassa rahaa. Kun vaihtaa maata ja valuuttaa kerran viikossa, niin kurssissa ja kolikoissa on aina oma opettelemisensa. Cook-saarilla käytetään Uuden-Seelannin dollareita, joiden kurssi tosin on aika helppo muistaa. Kolikot ovat aina se tricky thing, kun niistä ei yhtä helpolla silmäyksellä näe minkä arvoinen lantti on kyseessä.
Tänään on ollut hieman pilvinen päivä, joten iltapäivän chillout-sessioni rantatuolissa keskeytyi liiankin pian. Aurinko meni pilveen, tuuli yltyi ja yhtäkkiä sää muuttui harmaaksi. Luikin lämpimään suihkuun, vaihdoin vaatteita, investigoin tavarani ja pakkasin pyykkikassin, sillä täytyy varmaan pestä koneellinen ennen Uutta-Seelantia.
Vara’sin lähellä on useita ravintoloita mutta ne eivät ole mielestäni mitään kovin halpoja. Pikkuruisia ruokakauppoja on kaksi, joista paremmin varustellusta ostin leipää, juustoa, tomaatteja, paprikoita, murukahvia, maitoa, kokista ja palasen fantastisen hyvää paikallista kookoskakkua. Hinnat ovat snadisti rouheat ruokakaupassakin ja valikoima syystäkin pieni; ollaanhan täällä jossain keskellä valtamerta, jonne kaiken kuljettaminen maksaa.
tiistai 3. marraskuuta 2009
1.11.2009 meren yllä LA:n ja Honolulun puolessa välissä
Korkeus 9753 metriä, lentomatka reipas 7000 km. Tämmöinen mukava 10,5 tunnin istunto Los Angelesista Air New Zealandin kyydissä Cook-saarille.
Los Angelesin shoppailumahdollisuudet ovat muuten mahtavat. Mutkan omaan matkaani tuo 20 kg:n painorajoitus. Tekisi mieli hankkia vaikka mitä, ja edullisesti vielä kun saisi mutta olen saanut aika hyvin pidettyä shoppailun kurissa. Lontoosta en tainnut ostaa mitään (!), vaikka houkutuksia oli vaikka kuinka. Losista hankin kaksi magneettia, muutaman paidan (kaksi nistä vintage-kirpparilta) ja rintamerkin, jossa on aaltoja. ”Kuolasin” sadan miljoonan muun asian perään mutta shoppailu pysyi hyvin kurissa. Todella hyvän näköisiä vaatteita olisi saanut halvalla mutta mulla on kotona vaatteita niin paljon, että lisää ei kyllä tarvitsisi enää yhtään. Mutta kuitenkaan ei ole koskaan mitään päällepantavaa. Mikä dilemma ;)
CouchSurfingista oli muuten juttu Kymen Sanomissa. Järkkäsin Kotkassa oleiluaikanani yhden CS-meetin, jonka toinen osallistuja tunsi erään Kymppärin toimittajan. Tehtiin haastattelu päivää ennen lähtöäni ja toivon mukaan artikkeli antaa potkua Kymenlaakson CS:n toimintaan. Siellä nimittäin pitelee vielä aika hiljaista. Toivon kuitenkin, että porukka aktivoituu; oli se sitten hostaamista, weekly meettejä tms mitä tahansa; herättelisi hieman talviuneen vaipuvaa Kymenlaaksoa eloon. Itse olen matkustaessani löytänyt parhaat hostini pienemmiltä paikkakunnilta ja olen saletti varma, että Kymenlaaksossa potentiaalia toimintaan olisi ehdottomasti.
Lehtijuttu CouchSurfingista oli Kymppärissä yli viikko sitten. Olisi kiva tietää mitä ajatuksia se ihmisissä herätti. Olisin halunnut alleviivata vielä lisää, että kaikki sohvasurffaukseeen liittyvä toiminta on vapaaehtoista eikä velvoita mihinkään. Kyseessä on siis puhdas vieraanvaraisuus ja kulttuurienvaihto, joka maksaa itsensä takaisin sellaisina kokemuksina, joita et voi matkatoimistosta ostaa. Suosittelen kaikille vähänkin asiasta kiinnostuneille. www. couchsurfing.org
Itse totesin taas tänään, että mitäpä olisi L.A. ollut ilman CS:aa. ”Ihan jees” varmastikin mutta puolet siellä oloajastani sohvasurffattuani sain taas ihan uuden perspektin kaupunkiin ja pääsin käymään sellaisissa paikoissa mihin ei tasan olisi itse osannut/tajunnut mennä ilman paikallista isäntää ja mikä vitaalia; autoa. LA:ssa kaikilla on auto. Ja ne eivät ole mitään halvimpia malleja. Välimatkat ovat pitkiä mutta highwayt nopeita. Miken avoautolla matkat taittuivat mukavasti chillout-musaa kuunnellen ja Honeyn roikkuessa valjaissa etuistuinten välissä.
Los Angelesin shoppailumahdollisuudet ovat muuten mahtavat. Mutkan omaan matkaani tuo 20 kg:n painorajoitus. Tekisi mieli hankkia vaikka mitä, ja edullisesti vielä kun saisi mutta olen saanut aika hyvin pidettyä shoppailun kurissa. Lontoosta en tainnut ostaa mitään (!), vaikka houkutuksia oli vaikka kuinka. Losista hankin kaksi magneettia, muutaman paidan (kaksi nistä vintage-kirpparilta) ja rintamerkin, jossa on aaltoja. ”Kuolasin” sadan miljoonan muun asian perään mutta shoppailu pysyi hyvin kurissa. Todella hyvän näköisiä vaatteita olisi saanut halvalla mutta mulla on kotona vaatteita niin paljon, että lisää ei kyllä tarvitsisi enää yhtään. Mutta kuitenkaan ei ole koskaan mitään päällepantavaa. Mikä dilemma ;)
CouchSurfingista oli muuten juttu Kymen Sanomissa. Järkkäsin Kotkassa oleiluaikanani yhden CS-meetin, jonka toinen osallistuja tunsi erään Kymppärin toimittajan. Tehtiin haastattelu päivää ennen lähtöäni ja toivon mukaan artikkeli antaa potkua Kymenlaakson CS:n toimintaan. Siellä nimittäin pitelee vielä aika hiljaista. Toivon kuitenkin, että porukka aktivoituu; oli se sitten hostaamista, weekly meettejä tms mitä tahansa; herättelisi hieman talviuneen vaipuvaa Kymenlaaksoa eloon. Itse olen matkustaessani löytänyt parhaat hostini pienemmiltä paikkakunnilta ja olen saletti varma, että Kymenlaaksossa potentiaalia toimintaan olisi ehdottomasti.
Lehtijuttu CouchSurfingista oli Kymppärissä yli viikko sitten. Olisi kiva tietää mitä ajatuksia se ihmisissä herätti. Olisin halunnut alleviivata vielä lisää, että kaikki sohvasurffaukseeen liittyvä toiminta on vapaaehtoista eikä velvoita mihinkään. Kyseessä on siis puhdas vieraanvaraisuus ja kulttuurienvaihto, joka maksaa itsensä takaisin sellaisina kokemuksina, joita et voi matkatoimistosta ostaa. Suosittelen kaikille vähänkin asiasta kiinnostuneille. www. couchsurfing.org
Itse totesin taas tänään, että mitäpä olisi L.A. ollut ilman CS:aa. ”Ihan jees” varmastikin mutta puolet siellä oloajastani sohvasurffattuani sain taas ihan uuden perspektin kaupunkiin ja pääsin käymään sellaisissa paikoissa mihin ei tasan olisi itse osannut/tajunnut mennä ilman paikallista isäntää ja mikä vitaalia; autoa. LA:ssa kaikilla on auto. Ja ne eivät ole mitään halvimpia malleja. Välimatkat ovat pitkiä mutta highwayt nopeita. Miken avoautolla matkat taittuivat mukavasti chillout-musaa kuunnellen ja Honeyn roikkuessa valjaissa etuistuinten välissä.
1.11.2009 LAX
Eilen oli siis se varsinainen Halloween-yö. Miken kaveri Natalie tuli hengailemaan alkuillaksi Miken luo. Beachin katukuvassa vilisi mitä ihmeelisempiä kostyymejä ja kaikillla tuntui olevan hauskaa . Mike ja Natalie jatkoivat vielä baariin mutta itse päätin olla kaukaa viisas ja mennä nukkumaan ennen puoltayötä (oli sitten Halloween tai ei). Seuraavan päivän 10,5 tunnin lento Cook-saarille ei kannusta juhlimaan rankasti.
Mikekaan ei sitten koko yötä baarissa viihtynyt, sillä vietettiin tämä päivä Venice Beachilla. Venice Beach on aivan ehdottomasti mun suosikkialue LA:ssa. Upea UPEA U P E A ranta, katukauppiaita, kojuja, surffareita, skeittareita, katutaiteilijoita, muusikkoja. Hiemahkon hipahtava alue, hyvin erikoinen itsessään, sillä porukkaa on kaikista maailmana kolkista ja siksi varmaan siihen tykästyinkin.
Ostin paidan, pipon ja rintamerkin, Mike pipon ja kasan rintamerkkejä. Rintamerkkien myyjä oli viisikymppinen rastalettinen hippimies, joka kertoi villissä nuoruudessaan olleensa Helsingissä, Jyväskylässä ja Oulussa. Saatiin snadisti discountia rintamerkeistä, koska myyjä ilmeisestikin diggasi Suomesta. En tiedä missä luuytimessä se itselläni piilee mutta ihmettelen vieläkin miten joku kalifornialainen voi tykätä Suomesta… No, rintamerkit eivät juurikaan lompakkoa keventäneet. Honey ei saanut tällä kertaa mitään paitsi pitkän kävelylenkin ja paljon uusia koirakavereita.
LA:ssa on paljon koiria ja ne ovat hemmoteltuja jos mitkä. Löytyy lemmikkikauppaa, -vaateliikettä, -leipomoa, -hotellia; mitä ikinä nyt voi kuvitellakaan! Minä rakastan eläimiä mutta LA:n lemmikkien ylenpalttinen hemmottelu alkaa jo tuntua hieman überilta.
Venice Beachilla näkee vaikka mitä. Siis oikeasti; vaikka mitä! Ihmetyyppejä ja –juttuja. Hah. Menkääpä käymään jos L.A.:han joskus eksytte; Venice Beachia ei kannata missata. Pähkähullun rantabulevardin lisäksi siellä on Venetsia-tyyppisiä kanaaleja (josta paikka on saanut nimensä) ja kauniita taloja.
Mikekaan ei sitten koko yötä baarissa viihtynyt, sillä vietettiin tämä päivä Venice Beachilla. Venice Beach on aivan ehdottomasti mun suosikkialue LA:ssa. Upea UPEA U P E A ranta, katukauppiaita, kojuja, surffareita, skeittareita, katutaiteilijoita, muusikkoja. Hiemahkon hipahtava alue, hyvin erikoinen itsessään, sillä porukkaa on kaikista maailmana kolkista ja siksi varmaan siihen tykästyinkin.
Ostin paidan, pipon ja rintamerkin, Mike pipon ja kasan rintamerkkejä. Rintamerkkien myyjä oli viisikymppinen rastalettinen hippimies, joka kertoi villissä nuoruudessaan olleensa Helsingissä, Jyväskylässä ja Oulussa. Saatiin snadisti discountia rintamerkeistä, koska myyjä ilmeisestikin diggasi Suomesta. En tiedä missä luuytimessä se itselläni piilee mutta ihmettelen vieläkin miten joku kalifornialainen voi tykätä Suomesta… No, rintamerkit eivät juurikaan lompakkoa keventäneet. Honey ei saanut tällä kertaa mitään paitsi pitkän kävelylenkin ja paljon uusia koirakavereita.
LA:ssa on paljon koiria ja ne ovat hemmoteltuja jos mitkä. Löytyy lemmikkikauppaa, -vaateliikettä, -leipomoa, -hotellia; mitä ikinä nyt voi kuvitellakaan! Minä rakastan eläimiä mutta LA:n lemmikkien ylenpalttinen hemmottelu alkaa jo tuntua hieman überilta.
Venice Beachilla näkee vaikka mitä. Siis oikeasti; vaikka mitä! Ihmetyyppejä ja –juttuja. Hah. Menkääpä käymään jos L.A.:han joskus eksytte; Venice Beachia ei kannata missata. Pähkähullun rantabulevardin lisäksi siellä on Venetsia-tyyppisiä kanaaleja (josta paikka on saanut nimensä) ja kauniita taloja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
