Saavuin Rarotongalle aikaisin kuuden maissa tänä aamuna. Sää oli pilvinen, upeat vehreät vuorimaisemat reunustivat lentokenttää. Rarotongan lentokenttä on todella pieni ja siellä on vain yksi laukkuhihna, jote eipä ollut epäselvyyttä siitä missä odotella Jaska Sudennahkaa (Jack Wolfskin- rinkkani ;). Se tuli viimeisten joukossa; siinä vaiheessa kun olet jo snadisti hermostumassa ja menossa kysymään, että missäköhän se nimenomainen bägini mahtaa olla… Tuli kuitenkin, viimein ja vihdoin *phew*.
Cook-saarten maahansaapumisvaatimuksena on kirjallinen vahvistus varatusta majoituksesta, joten buukkasin jo Suomessa 3 ekaa yötä Vara’s Beach Housesta. Se on useiden travellereiden suosittelema paikka ja Muri Beachin laguuni on kaunis kuin mikä, joten en sitten arponut sen enempää. www. varas.co.uk. Hostellilla on free pick-up kentältä mikä olikin tosi hyvä juttu, sillä vähäisten lentokoneunieni jälkeen olo oli lievästi jet-lagged, silmät tuntuivat kuivalta ja iho samoin runsaasta veden tinttaamisestani huolimatta. Hankin jo vuosia sitten Samsoniten puhallettavan niskatyynyn, joka auttaa vähän istuma-asennossa nukkumiseen mutta niska tulee kipeäksi silti :/
Ajeltiiin parinkymmenen minuutin matka Muri Lagoonille, sain huoneeni (huone, jossa sänky, lipasto ja peili) 50m rannasta. Vara’s on aika perinteinen backpacker-paikka, josta tykkään kyllä. Yhteinen keittiö ja kylppärit, mukava lounge sohvilla ja ruokailutilalla, beach deck aurinkotuoleilla ja meren kohina (I love it!).
Ranta on upea; yksi kauneimpia, joita olen nähnyt! Nukuin aamulla kauneusunet, heräsin yhden maissa ja kävin tekemässä check-innin ja nostamassa rahaa. Kun vaihtaa maata ja valuuttaa kerran viikossa, niin kurssissa ja kolikoissa on aina oma opettelemisensa. Cook-saarilla käytetään Uuden-Seelannin dollareita, joiden kurssi tosin on aika helppo muistaa. Kolikot ovat aina se tricky thing, kun niistä ei yhtä helpolla silmäyksellä näe minkä arvoinen lantti on kyseessä.
Tänään on ollut hieman pilvinen päivä, joten iltapäivän chillout-sessioni rantatuolissa keskeytyi liiankin pian. Aurinko meni pilveen, tuuli yltyi ja yhtäkkiä sää muuttui harmaaksi. Luikin lämpimään suihkuun, vaihdoin vaatteita, investigoin tavarani ja pakkasin pyykkikassin, sillä täytyy varmaan pestä koneellinen ennen Uutta-Seelantia.
Vara’sin lähellä on useita ravintoloita mutta ne eivät ole mielestäni mitään kovin halpoja. Pikkuruisia ruokakauppoja on kaksi, joista paremmin varustellusta ostin leipää, juustoa, tomaatteja, paprikoita, murukahvia, maitoa, kokista ja palasen fantastisen hyvää paikallista kookoskakkua. Hinnat ovat snadisti rouheat ruokakaupassakin ja valikoima syystäkin pieni; ollaanhan täällä jossain keskellä valtamerta, jonne kaiken kuljettaminen maksaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti