Jääkausi: check! Ice Age-leffat 1, 2 ja 3 ovat hyvä lähtökohta explooramiselle;) Funtsittiin Matthewn kanssa ensin, että mennäänkö tsekkaamaan paikka ilman opasta mutta hyvä juttu oli, että päädyttiin lopulta oppaaseen. www.franzjosefglacier.com.
Patikoitiin eilen 3 tuntia Franz Josefin jäätiköllä. Käveltiin kivisen laakson läpi jäätikön alkureunalle. Kivisen alkutaipaleen jälkeen kenkiin kiinnitettävät jääpiikit olivat tarpeen, sillä ilman niitä en olisi ylös selvinnyt. Matka oli mutainen, kurainen, vetinen, kivinen ja paikoin liukas mutta antoisa. Oli vaan luotettava jääpiikkeihin, sillä niiden avulla kävelee helposti rinteessä (vähän sama kuin lumikenkien kanssa).
Franz Josefin jäätikkö on ikijäätä ja uskomaton siinä mielessä, että se on sademetsän ja vesiputousten vieressä laaksossa. Jäätikkö liikkuu metrin vuodessa ja reitit muuttuvat sään mukaan lähes päivittäin. Osaava ja ammattitaitoinen opas oli siis todella hyvä juttu, sillä eipä noita parhaita paikkoja olisi osannut näillä meikäläisen varustein ja heikohkolla tietämyksellä tsekata.
Sää Franz Josefin ”valloitukseen” oli tihkusateinen mutta asusteet järjestävän matkatoimiston puolesta hyvät; vedenpitävä takki ja housut, kunnon trekkauskengät, villasukat, sormikkaat, pipo ja jääpiikit vaelluskenkiin.
Jäätä näkee Suomessa ihan kyllikseen mutta tämä oli kyllä paras jäätikkökokemukseni.. Franz Josefin puolessa välissä istuin jäätiköllä, katselin sademetsiä, vesiputousta ja söin banaania. Muutaman jääonkalon läpi tuli myös ryömittyä ja kiipeiltyä mitä ihmeellisimpiä reittejä narusta kiinni pitäen. Kengät kastuivat litimäräksi sillä useampi jäätikköpuro ylitettiin matkan aikana ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin iskeä räpylänsä jääkylmään veteen ja kävellä läpi. Miniversio avantouinnista ;)
Kaksi kea-lintua bongattiin paluumatkalla ja ne ovat aika hauskan näköisiä otuksia. Papukaijoja, jotka eivät osaa lentää vaikka niillä on siivet. (Aika tylsää varmaan kävellä kävellä paikasta toiseen kun voisi periaatteessa lentääkin.)
Kengät ja sukat olivat reissun jälkeen mutta kaikki oli ehdottomasti sen arvoista. Märistä kengistä huolimatta en palellut missään vaiheessa. Mahtava reissu; ei menneet pennit hukkaan. Lataan fotoja, kun saan ilmaisen netin.
27.11. on Thanksgiving Day. Matkaseuralleni Matthewlle se on tärkeä päivä ja hän soittelikin kotiin ja jutteli varman koko suvun kanssa. Minä kokkailin Thanksgiving Dinnerin. Se mukaili US:n perinnettä mutta kokonaisen kalkkunan sijaan ostin kalkkunan rintafileen, jonka halkaisin kahtia ja täytin vihanneksilla ja sinihomejuustolla. Meni läpi US-seulasta. *phew*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti