Yksi ”taiteellinen” päivä taas tänään. Ajeltiin Hadynin kanssa länsirannikkoa pitkin. Siellä on kiva serpentiinimäinen ”scenic route”, jolta avautuu näkymät niin Aucklandin suuntaan kuin merelle päin. Maisemat Uudessa-Seelannissa ovat henkeäsalpaavia.
Pysähdyttiin matkan varrella useammassakin galleriassa mm. Titikaressa ja Waitakeressa. Tykkäsin muutamasta maoritaiteen galleriasta, yhdestä en tajunnut yhtään mitään (eriskummallisia vaaseja jonossa, käsilaukkuja seinällä yms omituista kamaa, jotka itsessäni aiheuttivat lähinnä naurureaktion). Vitsailin niiden kustannuksella mutta hyvin hillitysti, sillä hostini Hadyn ilmeisestikin näki niissä jotain muuta kuin minä.
Yksi galleriavierailu oli aika spooky pääkalloineen ja kummalisine veistoksineen. Annie McIver on kiwi. En ihan hirveästi digannut hänen teoksistaan, niin mielikuvituksellisia kuin ne ovatkin.
James Cook on muuren SE tyyppi, jolla Uuden-Seelannin historiassa on vankkumaton asema. Jos hemmon tekemiset ja purjehdukset kiinnostavat niin tsekatkaa lisää täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/James_Cook
Hostini Hadyn on todellinen taidefriikki ja näitä taidepläjäyksiä tulee joka päivä, muodossa tai toisessa. Se on ihan hyvä, sillä itse en vaivautuisi moisia asioita lukemaan/kuuntelemaan/käymään omatoimisesti. Yleissivistykseni maoritaiteesta tämän viikon mittaisen vierailuni ansioista kohonnee merkittävästi.
Maorit ovat polynesialainen kansa ja he saapuivat Aotearoaan (Uusi-Seelanti maoriksi) 1300-luvulla. Eurooppalaisten tultua Uuteen-Seelantiin 1700-luvun lopulla maorien määrä väheni dramaattisesti mutta kääntyi jälleen kasvuun 1900-luvulla ja jonkun sorttinen kulttuurillinen jälleenherääminen tapahtui 1960-luvulla.
Uudessa-Seelannissa vaikuttaa voimakas maoriliike, joka pyrkii voimistamaan maorien identiteettiä sekä elvyttämään heidän kieltään ja perinteitään. Maorit ovat käsitykseni mukaan huono-osaisempia kuin muut Uuden-Seelannin asukkaat ja heillä on myös suuremmat työttömyysasteet ja itsemurhaluvut kuin muilla saarten asukkailla.
Taiteesta toiseen eli galleiroista Hollywoodiin… Taisin Lontoossa jäädä IMAX 3D-koukkuun. Kävin nimittäin tsekkaamaassa Aucklandin leffateatterin ja erään leffan siellä, jonka olisin jo Lontoossa halunnut nähdä. Charles Dickensin ja Disneyn ”yhteistyö” A Christmas Carol http://www.flicks.co.nz/trailer/a-christmas-carol-3d/1608/ Jim Carrey tekee hyvää työtä kuin myös Disney-studiot tekniikan osalta mutta pätkä ei silti mennyt top-kymppiini. Odotukset olivat ehkä liian korkealla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti