Eilen oli siis se varsinainen Halloween-yö. Miken kaveri Natalie tuli hengailemaan alkuillaksi Miken luo. Beachin katukuvassa vilisi mitä ihmeelisempiä kostyymejä ja kaikillla tuntui olevan hauskaa . Mike ja Natalie jatkoivat vielä baariin mutta itse päätin olla kaukaa viisas ja mennä nukkumaan ennen puoltayötä (oli sitten Halloween tai ei). Seuraavan päivän 10,5 tunnin lento Cook-saarille ei kannusta juhlimaan rankasti.
Mikekaan ei sitten koko yötä baarissa viihtynyt, sillä vietettiin tämä päivä Venice Beachilla. Venice Beach on aivan ehdottomasti mun suosikkialue LA:ssa. Upea UPEA U P E A ranta, katukauppiaita, kojuja, surffareita, skeittareita, katutaiteilijoita, muusikkoja. Hiemahkon hipahtava alue, hyvin erikoinen itsessään, sillä porukkaa on kaikista maailmana kolkista ja siksi varmaan siihen tykästyinkin.
Ostin paidan, pipon ja rintamerkin, Mike pipon ja kasan rintamerkkejä. Rintamerkkien myyjä oli viisikymppinen rastalettinen hippimies, joka kertoi villissä nuoruudessaan olleensa Helsingissä, Jyväskylässä ja Oulussa. Saatiin snadisti discountia rintamerkeistä, koska myyjä ilmeisestikin diggasi Suomesta. En tiedä missä luuytimessä se itselläni piilee mutta ihmettelen vieläkin miten joku kalifornialainen voi tykätä Suomesta… No, rintamerkit eivät juurikaan lompakkoa keventäneet. Honey ei saanut tällä kertaa mitään paitsi pitkän kävelylenkin ja paljon uusia koirakavereita.
LA:ssa on paljon koiria ja ne ovat hemmoteltuja jos mitkä. Löytyy lemmikkikauppaa, -vaateliikettä, -leipomoa, -hotellia; mitä ikinä nyt voi kuvitellakaan! Minä rakastan eläimiä mutta LA:n lemmikkien ylenpalttinen hemmottelu alkaa jo tuntua hieman überilta.
Venice Beachilla näkee vaikka mitä. Siis oikeasti; vaikka mitä! Ihmetyyppejä ja –juttuja. Hah. Menkääpä käymään jos L.A.:han joskus eksytte; Venice Beachia ei kannata missata. Pähkähullun rantabulevardin lisäksi siellä on Venetsia-tyyppisiä kanaaleja (josta paikka on saanut nimensä) ja kauniita taloja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti