Kia Orana Uusi-Seelanti, ja muukin maailma! Päivä on valjennut täällä pallon toisella puolella. Aika ero Suomeen on huikea -11 tuntia eli kun täällä kello on yhdeksän aamulla, niin siellä se on kymmenen illalla.
Minä voin hyvin ja valitettavasti nuhanikin voi (liian) hyvin. Nukuin kuitenkin todella hyvin viime yönä ja nyt on pirteä fiilis. Nuha on vähän helpottanut mutta odottelen kovasti koska tämä niistäminen loppuu; vähän nimittäin jo kyllästyttää jatkuva nenäliinojen kaivelu. Kävin ostamassa eilen delux-aloevera-nenäliinoja-koska kulutus on tällä hetkellä huipussaan ;) Ja nenä-parka repaleina :( Mutta ei tämä kai ole mitään sikainfluenssaan verrattuna. Kuulin, että Suomessa on seitsemän kuollutta :( Huh, koittakaa pysyä terveinä siellä!
Nuhan takia olen ottanut aika iisisti viime päivät. Parin tunnin kävelylenkkejä kaupungilla; kahvin siemailua Starbuckeissa, postikorttien kirjoittelua. Huomasin, että osoitekirjastani puuttuu monta osoitetta. Jos joku haluaa kortin täältä kaukaa, niin lähettäköön osoitteensa sähköpostiini anu_maarit(ät)yahoo.com. Lähetän mielelläni palan pahvia jos se jonkun päivää piristää.
Ilma on jatkunut… vaihtelevana. Auringon paisteessa on ihan lämmin ja paikalliset huitelevatkin mekoissa ja shortseissa. Välillä tulee tihkusadetta, pilvistä, tuulee. Lämpötila kieppuu tuolla +13 -+ 18 C tienoilla. Itselläni on järjestään pitkät housut ja villatakki. ”Niin siis sinä olet se suomalainen; teillähän on aikamoisia pakkkasia siellä pohjoisessa?” ;) Vannon jälleen keskuslämmityksen, saunan ja tuplaikkunoiden nimeen.
Eilen oli äitin syntymäpäivä ja pirautin pre-paidilla kotiin. Oli kiva jutella kotijoukkojen kanssa. Siellä on jo lunta. Reissussa on ihana olla mutta kiva myös tietää, että oma pieni perhe Kotkassa on puhelinyhteyden päässä. Vaikka välimatka maapallolla on pisin mahdollisin, niin he ovat kuitenkin yllättävän lähellä. Ja sydämessä aina. Samoin kuin tietyt hyvät, pitkäaikaiset ystävät Suomessa.
"Elämä on lähtemistä, elämä on kamppeidensa keräämistä - minä matkaa teen". Matkustaminen on hauskaa mutta periaattessa inhoan jäähyväisiä. Niitä on ollut viimeisen kuukauden aikana niin Helsinki-Vantaalla, Lontoossa, L.A.:ssa kuin Rarotongallakin. Tutustut ihmisiin ja sitten ne jäävät taakse. Eivät katoa minnekään mutta juuri kun olet kiintynyt, on ollut kivaa ja viihdyt heidän kanssaan – pitääkin lähteä. Epistä, sanoisin kouluikäisenä. Epäreilua.
Lähden Aucklandista maanantaiaamuna. Olenkin jo ollut täällä kohta viikon. Löysin CS:n New Zealand Rideshare Groupista mukavan roadtrip-seuran kiwi-tytöstä nimeltä Emilie ja puolalaispojasta nimeltä Daniel. Ajetaan Waitomon kautta http://www.waitomo.com/ Wellingtoniin ja matka taitetaan noin 3 päivässä. Ollaan pari yötä täällä : http://www.forest-lodge.co.nz/ ja käydään katsomassa mitä matkan varrelle mielenkiintoista sattuukin. Vaikuttaa mukavalle seikkailulle pitkähkön ”paikallaanolon” jälkeen. Wellingtoniin saavutaan keskiviikkona/torstaina. Prioriteeteissa on etsiä CS-host sieltä, sillä en erityisemmin enää välitä hostellielämästä tai ylihinnoitelluista kuorsaavista dormitory-majoituksista
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti