Bali, Indonesia, 2.paivan ilta

Anu internet-addikti taalla taas terve!

Kavin kappailemassa rannassa, vein kassillisen hikista pyykkia pesulaan (huomenna puhtaita vaatteita, jeeee!). Kun napyttelyhimo taas iski ja tajunnanvirta oli mittaamaton, tulin jalleen nettiin.

Voi kun ois oma pieni lappari, jolla vois nakuttaa missa vain, milloin vain! Reppureissaajana kyseinen kapistus tosin ei ole logistisesti kovin kaytannollinen. Sita kuitenkin himoitsen edelleen ja kavinkin tutkailee jotain hintatietoja minilapparista Kuala Lumpurissa ja Honkkarissa. Far out.

Ma yleensa kannan kaikki tarkeat ja arvokkaat kamat mukanani (passi, lentoliput, lompakko, luottokortit, pankkitunnukset, kannykka) ja valilla jatan safety boxiin (jos majoituspaikassa on sellainen). Kateisvarat pidan minimissa ja kahdessa paikassa. Jos toinen pollitaan, jaa edes jotain.

Silmalasit ja piilarit ovat kans aika tarkee juttu mulle ja jos ne katoavat, olen aika hukassa. No, uusia saa aina, mutta se vie aikaa ja vaivaa (oon aika sokea). Kreikassa vuonna 2000 silmalasini tuhoituivat pudottuaan kuumaan veteen ja silloin harhailin 3 pv puolisokeana (mun miinukset ovat -7,5 ja -5, joten repikaa siita). Kolme paivaa sokkona oli yhta kuin kolme paivaa neljan seinan sisalla. Kavin kaupungilla asioilla 'opaskoiran' kanssa, koska muuten olisin varmaan kavellyt auton alle.

Ma oon kylla niin tyytyvainen, etta lahdin reissuun. Toinen vaihtoehto olis ollut, etta olisin jaanyt kotiin, vaantanyt otsahiessa tyohakemuksia Alppikatu 7:ssa, ravannut haastatteluissa ja naantynyt tyonhakustressiin. Duunipaikan saatuani olis ollut taas se extra-input orientoitumisessa, oppimisessa, panostuksessa. Nyt ei mitaan sellaista vaan paiva kerrallaan vaan. Mina, mina, mina. Teen mita lystaa (moraalin ja budjetin rajoissa tietty ;). What a life! Nyt siis tosiaan elelen paiva kerrallaan, nautin olostani, matkustamisesta, vapaudesta, uusista paikoista ja ihmisista. Taa vaan on niin siistia. Suosittelen lampimasti jokaiselle jossain sopivassa elamanvaiheessa. Aivotkin jotenkin "aukeavat", kun ei tarvii miettii tyoasioita, huushollihommia tms sita tavallista arkisalaa. Ideoita puhkeaa solkenaan ja koitan pysya ajantasalla omasta ajatuksenjuoksustani :)

Talle illalle ei ole mitaan suunnitelmia. Viihdytan itse itseani ja hyva niin. Alunperin piti tavata yksi CouchSurffari illallisen merkeissa mutta han on talla hekella Javan saarella, joten dinner siirtyi huomisillalle klo 19. Tyypin nimi on Joop. Hollantilainen yli 50v kaveri, joka on jo jaanyt elakkeelle ja elelee vapaaherran elamaa taalla Balilla. Tsekatkaa CS-profiili:http://www.couchsurfing.com/people/johannes51

Ihmettelette varmaan minka hemmetin takia treffailen mm. kaikenlaisia vanhoja herroja. No, CouchSurfing on ikaan, sukupuoleen tai mihinkaansuuntautumisiin sitoumaton "yhteiso" ja mulle se on varsin ok. Ei mulle ole valia onko se tyyppi mies, nainen, 10v vai 60v, tai ammatiltaan, aatteiltaan tms mita ikina. Rikkaus on tavata uusia ihmisia. Jokaiselta oppii jotain. Ja etenkin nailta maailmaa nahneilta vanhoilta pieruilta. En toitota sita, etta olen kihloissa ja poikaystava on mutta ehdottomasti mainitsen se, jos aihetta tulee.

Kukaan ei ole tahan mennessa tullut iskemaan tai"yrittamaan" mitaan. Olen siita kovin kiitollinen. Sami kuitenkin on se mun ainoa ja oikea rakkaus. Se on fakta, ja sille ei voi mitaan. Kellaan muulla ei ole mitaan chansseja. Ja annan sen myos tiedoksi jos tilanne niin vaatii. Ma oon pommittanut teita nailla mun sielunvuodatuksilla jo kauan, ja lahes joka paiva. Toivottavasti kukaan ei ole jo kurkkua myoten taynna (pistakoon viestin jos on, poistan listalta asap). Tarkoitus on siirtaa naa stoorit blogiin ja se onkin jo perusteilla. Laitan viestin kun se on julkaisukelpoisessa kunnossa. Siihen asti: take care!