Sydney, 1.paiva

Australia, downunder, here I am. Terveisia Sydneysta. Lopulta ja viimein. Oli aikamoiset 24h taas.

Eilen aamulla bloggauksen jalkeen menin myohaiselle brunssille ravintolaan, jossa oon kaynyt noin viisi kertaa aiemminkin. Tilasin Chefs Saladin. En tieda mita siina sitten oli mutta seuraavat kaksi tuntia vietin wc:ssa kaakeleita katsellen. Jarkyttavan huono olo. Laattasin ekan kerran katuojaan noin 50 m ennen hotellia. Vessaan paastyani lojuin lattialla kaksi tuntia, valilla kurkkasin ponttoon ja luulin kuolevani sinne.

Klo 14 mulla oli tapaaminen Enyn, Alexin ja Alexin tyttoystavan kanssa. Raahasin itseni sinne naama vihreana. Eny tajusi mun tilan (olin aika surkeassa kunnossa) ja lahti saman tien apteekkiin. Haki jonkun keltaiseen muoviin pakatun tabletin ja 2 litraa vetta. Ma olin siina vaiheessa niin huonossa kondiksessa etta olin valmis vastaanottamaan ihan mita vaan mika edes saattaa auttaa. Nappasin siis pillerin, koitin juoda vetta (ja pitaa sen sisuksissa).

Eny kaveli mun kanssa takas hotskulle. Pahoinvointi vei voimat joten nukahdin aika pian Enyn lahdettya. Mulla oli kello soimassa klo 20.30. Herasin siihen mutta nukahdin uudestaan. Herasin lopulta klo 21.30. Mun lento oli 23.10. Kamat oli jotakuinkin pakattu aamulla mutta osa viela ympari huonetta. Hirvea paniikki.

Sain rinkan jotakuinkin kasaan, juoksin respaan ja pyysin pikaisen kuljetuksen kentalle. Respa sanoi, etta taksia et saa ja se ei ehdi ajoissa jos meinaat klo 23.10 lennolle. Viedaan sut moottoripyoralla. Great. Respan tyyppi nimelta Gusti kaahas liikenteessa ihan hullua vauhtia. Ohiteltiin autoja, muita moottoripyoria. Kyydissa mina, Gusti, mun rinkka, reppu ja laukku.Se oli sen paivan toka kerta kun luulin kuolevani. Onneks oli kypara.

Kentalla ohitin torkeesti turvatarkastusjonon. Samoin tullin. Sanoin et nyt on emergency. Ehdin lopulta ajoissa portille. Sydan hakkasi ylipulssia mutta ehdinpahan ajoissa. Siella oli yksi australialainen mies, joka rauhoitteli mua. Kavin ehka hieman ylikierroksilla... Steve on tyypin nimi ja han on 40 km Sydneysta. Omistaa internetkahvilan Kutalla ja kay siella joka toinen kuukausi. Mukava heppu. Tavataan viela ennen kuin lahden Australiasta.

JetStarin lento oli ajoissa ja laskeuduttiin Sydneyyn klo 7 maissa aamulla. Steven kaveri Robbit (semmoinen Robinson Crusoen nakoinen hemmo) tuli hakemaan Stevea kentalta ja heitti samalla mut hostellille. Sita ennen kaytiin tsekkaas Sydneyn oopperatalo. Primitiivireaktio iski. Johtuu varmaan myos vasymyksesta ja vatsataudista. Itkin ja nyyhkytin istuessani rannalla Sydneyn oopperataloa vastapaata.

Paasin hotskulle lopulta klo 11 maissa ja tapasin myohemmin CS-Lucienin. Lucien asuu samassa hotellissa. Kaytiin just ostaas mulle kengat. Mun molemmat lampimammat hyvat kengat jaivat siina kiireessa Balin hotskun terassille. Ne kengat, joilla kiipesin Mount Kinabalulle ja toiset valkoiset aidot LaCostet, jotka harmittaa viela enemman. LaCosteista maksoin yli 100 euroa Suomessa ja nyt ne ovat Kedins Innin terassilla. Damn great. Pyyhekin jai kylppariin. Iska toi sen mulle muutama vuosikymmen sitten Kanarialta. Se on jo haalistunut rantapyyhe mutta kaipaan sita siltikin.

Nyt yritan pitaa itseni viela pari tuntia hereilla ja sitten rojahdan nukkumaan. Vasymys kolkuttaa otsassa ja takaraivossa.