Singapore

Huhhuijaa. Singaporesta terve. Viimeiset 1,5 paivaa onkin ollut aikahassakkaa. Ojia ja allikoita sun muuta. Kaikki kuitenkin hyvin, siina ei mitaan. Vasyttaa vaan pikkaisen...

Maanantaiaamuksi Ruthin luo tilaamani taksi ei tietenkaan tullut. Shane onneksi heitti mut Pudurayaan, josta ostin bussilipun. Bussin piti lahtea aikataulun mukaan klo 11.45. Olin varttia ennen laiturilla. Kun dosaa ei klo 12 aikaankaan viela nakynyt ja vaatteet alkoivat olla markana hiesta, paatin menna kysymaan. "Jaa, se on jossain varikolla, moottorissa vikaa." Just. No, seuraava onneks 1,5h paasta. Hyppasin sitten siis siihen.

Matka meni ihan rattoisasti. Johor Bahrun kohdalla kolmivaiheinen immigration. Eka tsekataan passit, sitten maahantulolomakkeet, lopuksi matkatavaroiden lapivalaisu. Viimeisessa ma jouduin johonkin ihme syyniin. Jouduin purkamaan lahes koko rinkkani takahuoneessa.Sveitsilaislinkkaristani eivat tykanneet yhtaan. Ihan kuin mina silla nyt alkaisin autonrenkaita puhkomaan.

Takahuoneessa meni kolmisen varttia kahden eri officerin kuulustelussa ja kun olin selvinny tsielta ulos niin bussi oli jo lahtenyt. Olisin voinut ottaa jonkun toisen mutta lippuni jai kuskille. No, etsin sitten taksin ja ajoin Bukit Gombakin asemalle, jossa mulla oli tallit hostini Joanen kanssa. Saavuin tunnin myohassa mutta onneksi han jaksoi odottaa. Bukit Gombak on pohjois-Singaporea (sellainen Pasilan nakoinen kerrostaloalue), j oten onneksi taksimatka ei ollut liian pitka.

Joane on singaporelainen tytto. Ihan mukava tytto. Kaveltiin pari kilsaa kotiin, jossa Joane asuu aitinsa ja siskonsa kanssa. Kerrostaloasunto, ihan siisti, aika pieni. Mulle oli varattu patja Joanen huoneen lattialle. Joanen aiti Sarah istui katsomassa tv:ta olohuoneessa. Han puhuu vain malaijia. Juteltiin hetki olkkarissa ja lahdin suihkuun, vaihdoin vaatteet ja menin takaisin olkkariin. Ei aikaakaan kun Joane ja aiti aloittivat kova-aanisen malaijinkielisen keskustelun, joka yltyi riidaksi asti. Lopulta aiti lahti huoneesta ovet paukkuen. Mina sitten varovaisesti tiedustelin etta mika mahtaa olla homman nimi. No, Joane kertoi etta perhe on muslimi ja mun hihaton paita kuulemma on asiaton. Samoin suihkusta tullessani mun olisi pitanyt olla pukeutunut (eika luikahtaa pyyhe paalla Joanen huoneeseen pukeutumaan). Mina pahoittelin asiaa ja kerroin etta en tahallani tarkoittanut loukata. Loppuilta meni niin, etta Joane mokotti aidilleen, tunnelma oli kaikin puolin kirea ja Joane keskittyi lahinna tyoasioidensa hoitamiseen tietokoneella.

Sanoin hyvat yot klo 11 maissa mutta eipa voi sanoa etta se kovin hyva yo oli. Nukuin muutaman puolen tunnin patkan petauspatjalla lattialla, joka oli kuuma kuin mika. Ne patkat mita nukuin olivat lahinna painajaisia siita miten Joanen aiti hyokkaa huoneeseen olohuoneen seinalla olleen miekan kanssa ja tekee musta hakkelusta. Aamuseiskalta nousin hikisena, entista vasyneempana, kerasin kamani ja lahdin metrolla keskustaan.

Joanen kanssa erottiin ihan hyvissa valeissa. Eihan han aidilleen mitaan voi. Nahdaan ehka viela ennen kuin lahden Singaporesta. Pyytelin anteeksi kovasti, silla en tiennyt millaisen kalabaliikin pukeutumiseni nyt sitten aiheutti. Harmittava juttu.

Metromatka kesti ikuisuuden, piti vaihtaa junaa ja tulin Little Indiaan, jossa puolisen tuntia kaveltyani loysin hostellin. Nyt asun taalla: http://www.cozycornerguest.com/. 40 Singaporen dollaria yo pieni huone ilmastoinnilla ja aamiaisella. Ihan jees.

Olin vaan NIIN niin vasynyt kun saavuin tanne, etta oli vaan upea tunne rojahtaa 'oman' huoneen sangylle. 7th heaven. Rinkan kanssa on tullut jumpattua aika paljon julkisissa yms (15 kg selassa ja 5 k pikkurepussa)... Paivalla, hieman toivuttuani, kavin kappailemassa, katsoos hindutemppeleita, yhta moskeijaa, vaeltelin kauppakeskuksessa, soin ihanaa hawkers-paikan kanaruokaa. Ostin postikortteja ja poltin yhden cd:llisen taas valokuvia.

Oon taalla Singaporessa torstaille, jolloin mulla on iltalento Balille, Denpasariin. Taytyy loytaa joku majapaikka Kuta Beachille (tai siis tehda varaus), koska lento saapuu perille niin myohaan. Yks mesta oli jo hollilla mutta se meni matkatston sekoilujen takia ketuiksi. Buukannen itse netista.

Etta tammoista tanne. Unelmoin jo ensi yosta mukavasti ilmastoidussa omassa huoneessani, jossa lattia ei paina selkaa eika kukaan muslimimummo haudo mitaan mun paan menoksi. Tervetuloa rauhallinen elama!