Tiistaihin tsempaten

Mulla on työhaastattelu tiistaina. Kolmas erä, kaksi takana. Toimarin assarin paikka hyvässä yrityksessä. Meitä on kaksi kandidaattia jäljellä.

Olen koittanut luoda taistelutahtoa ja intoa itseeni. Snadisti kuitenkin jänskättää.

Se, mitä voin heille tarjota, on oma itseni. Ei sen enempää eikä vähempää. 100% siitä mitä osaan ja mihin pystyn. En kuitenkaan halua myydä koko elämääni ja sieluani. Haluan myös oman elämäni. Ja työn & työkaverit, jossa ja joiden kanssa viihdyn.

Joustan tunneissa ja olen valmis aika paljoon mutta en ole mikään ihmeentekijä. Miksikään ”yli-ihmiseksi” musta ei ole. Tai firman ”päivänsäteeksi”. Ottakaa tai jättäkää.

Tosi monissa työpaikkailmoituksissa tunnutaan etsittävän jotain super-über-tyyppiä, joka hanskaa kaiken, on valmis paiskimaan pitkää päivää ja hoitaa homman kuin homman hymyillen. Huumorintajua mulla on mutta ei siinä vaiheessa jos KAIKKI kaadetaan niskaan. Hyvää liksaa vastaan en ole valmis ihan mihin vaan. Menen sitten vakka huonommin palkattuun työhön kuin hankin hyvinpalkatun kroonisen päänsäryn.

Työelämän myötä olen oppinut myös sanomaan ”ei” mutta se on pirun vaikeaa. Etenkin uudessa paikassa.

Menen katsomaan tiistaina mikä sen homman nimi oikeasti on. Toivottavasti se on jees. Tarviin sen duunin ja toivon vilpittömästi, että se on järkevä. Keep your fingers crossed for me.