Oletteko ikinä ”myyneet sieluanne”? Itse nimittäin tein sen vähän aikaa sitten. Enkä oikein tiennyt mitä ajatella. Reaktiot tilanteeseen olivat mm. ilo, helpotus, lamaannus, jännitys, kauhistus, puolikas paniikki. Aika kirjava valikoima ;)
Nurkkaan ahdistettu olo oli jonkun aikaa. Valvoin asian takia. Mietin, mietin, mietin. Ei ratkaisua. Ei mitään. Ei edes yhden yhtä narunpäätä, josta ottaa kiinni ja hilata itsensä rannalle.
Viime yonä onneksi sain nukuttua. Ihan hyvin vieläpä. Aamulla herätessäni ratkaisu oli mielessäni. Arvatkaa helpottiko. Yes, indeed!!! Näin kokonaiskuvan ja tajusin mitä tehdä.
Elämä koettelee välillä mutta ajan kanssa asioihin yleensä tulee vastaukset. Mun alitajunta ainakin on sellainen, että se on ihan 24h duunissa ;) Vastaus ”pompsahtaa pintaan” silloin, kun on jo luovuttanut ja funtsinut, että tää on ihan mahdoton juttu. Mutta sieltä se vastaus loppujen lopuksi tulee. Vaatii kärsivällisyyttä (jossa ainakin meikäläisellä on kehittämisen varaa). Ajan kanssa, kuten olen aikaisemminkin sanonut, ”asioilla on hassu tapa ratketa”.
Helppoa ei tule olemaan tästä eteenkään päin mutta kaikki otetaan vastaan mitä eteen tulee. Luotan edelleen vaistooni ja ongelmanratkaisukykyyni. Good luck for me!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti