Its interesting...2 months ago I got back from a trip in South East Asia and Australia for 3 months by myself. This was the first big trip I have taken by myself since meeting Sami in year 2001. On the plane ride over from Amsterdam to Hong Kong I remember wondering why I went travelling.
As I travelled around throughout 3 months, it became more and more clear to me that I had set out looking for something, and I wasn't sure exactly what it was. Friends? A job? A school? Life lessons? Happiness? I don't know, maybe all of those.
Anyway, I came back home with a new sense of independence, freedom, and some life-changing experiences. But I still feel that yearning to go and travel around the entire world looking for new experiences, passions, people etc... Im not sure if I'll ever really find exactly what Im looking for by chasing it around the world. But Im gonna try and also try have some fun trying.
perjantai 29. elokuuta 2008
After a rough day
After a rough day my brains just can’t stop thinking about it all. Need to write, write and write a little bit more.... Just need to get it this all out of my head, then I can sleep again, I hope.
In last days I have noticed that SO many people are trying to find a course in their life, in so many different ways. There are a lot of diverse ways - building career, studying, reading, taking different spiritual classes, meditating, drinking, getting into relationship/married, having babies, trying extreme sports...
I think I have always travelled to find a purpose in life. I have always felt like I will never find myself if I get stuck in my regular daily routine; so I've been always trying to find different people and to see different places, with a little hope to find something. I don't know what. Maybe an activity I would really love to do, maybe a place where I would like to stay, maybe philosophy or religion that I would find inspiring, maybe a guru... or maybe my life would try to surprise me in some other way. I always knew that I won't find nothing new If I stay home.
Right now I'm preparing myself for my next trip. One more time I have a hope and I'm questioning myself - maybe this time I will find what I'm looking for?
In last days I have noticed that SO many people are trying to find a course in their life, in so many different ways. There are a lot of diverse ways - building career, studying, reading, taking different spiritual classes, meditating, drinking, getting into relationship/married, having babies, trying extreme sports...
I think I have always travelled to find a purpose in life. I have always felt like I will never find myself if I get stuck in my regular daily routine; so I've been always trying to find different people and to see different places, with a little hope to find something. I don't know what. Maybe an activity I would really love to do, maybe a place where I would like to stay, maybe philosophy or religion that I would find inspiring, maybe a guru... or maybe my life would try to surprise me in some other way. I always knew that I won't find nothing new If I stay home.
Right now I'm preparing myself for my next trip. One more time I have a hope and I'm questioning myself - maybe this time I will find what I'm looking for?
Light at the end of the tunnel
What I told you in my previous post is that there is a light at the end of the tunnel. It IS possible to make difficult decisions and get them right and be happy and content, even though I can't see it clearly for myself right now. Immediate future is clear, long-term future... well, I sort of know where I want to be heading. But how to get from here to there has me sitting up, panicky and sweating, in bed at nights.
Anyway, I'm ok. Going there where I want to go. It requires a lot but I hope I will do it. At least I do the best I can.
Anyway, I'm ok. Going there where I want to go. It requires a lot but I hope I will do it. At least I do the best I can.
Thoughts of life
Hi there!
Long time ago. Need to write something down now. Have gone through some lessons again...
Today I got kind of panic attaque, and feeling of being choked. Like someone is squeezing your throat and you can't breath. Just because these descisions you're making are so difficult and complex and neither option feels like 100% GO!
Why cant I just be settled like normal people? I ask this question but I think I really shouldn't. I should ask myself: Who are these 'normal people'? Do they really exist? Who decided it is 'normal' to be settled down? And who decided at what age you should do so? Maybe you have answers to these questions. But is it important? Isn't it more important that you can decide whose expectations are ruling your life right now? Is it your family or co-workers or friends? Or your own expectations about your own life? What makes you feel good, what gives energy and what makes you want to wake up tomorrow again? If you don't have the answers, I also don't have them for myself right now.
The world is not that it was 50 years ago. We all have this picture of grandma who settled down and stay forever in the same city in the same house full of memories. Today, the possibilities are endless. Of course life is not perfect but you can make it perfect for you.
Sometimes, I do my rocking chair test. I close my eyes and see myself at 80 years old. What did I miss in my life? What should I have done? It’s seems easy but it’s really hard to do this and see all what I’ve missed with no possibility of going back in time. This should guide you for the future. Have no regret of what you will do of your life. Live it with passion. Like that, your rocking chair test will be full of good memories.
I just try to live day by day, no planning in the future, concentrate on my wellbeing at this moment. I try not let people lay pressure on me. It is my life. It is also my nervous break down, my responsibility for myself and LET THIS breakdown, these questions, this struggle just BE. If I fight instead of accept, it will take longer and cost more.
Someone told me the other day: lots of people want to clean themselves of all issues they have, and think when that happens they can really start living. But most issues will never go away, like lots of questions won't be answered, because these issues often are a part of who you are as a person. It's a matter of quitting to fight against who you are, also against sides of you that you consider to be less welcome or difficult to handle or whatever. It's all part of you.
When you fully accept who you are, including your doubts and struggles, then these doubts and struggles and other issues are being recognised, and only then can they evolve and grow and clear up or become less painful. My point is, I shouldn’t t judge myself for struggling through choices. I think I don't lack anything if I decide not to settle down. These are difficult choices. But I will remember that life IS short, I only live it once and I DON'T need to live it according to other people's standards. It's all relative and temporal.
I guess this is getting long and drawn out. I got to go for what makes me happiest, and If I want it bad enough anything is possible.
Long time ago. Need to write something down now. Have gone through some lessons again...
Today I got kind of panic attaque, and feeling of being choked. Like someone is squeezing your throat and you can't breath. Just because these descisions you're making are so difficult and complex and neither option feels like 100% GO!
Why cant I just be settled like normal people? I ask this question but I think I really shouldn't. I should ask myself: Who are these 'normal people'? Do they really exist? Who decided it is 'normal' to be settled down? And who decided at what age you should do so? Maybe you have answers to these questions. But is it important? Isn't it more important that you can decide whose expectations are ruling your life right now? Is it your family or co-workers or friends? Or your own expectations about your own life? What makes you feel good, what gives energy and what makes you want to wake up tomorrow again? If you don't have the answers, I also don't have them for myself right now.
The world is not that it was 50 years ago. We all have this picture of grandma who settled down and stay forever in the same city in the same house full of memories. Today, the possibilities are endless. Of course life is not perfect but you can make it perfect for you.
Sometimes, I do my rocking chair test. I close my eyes and see myself at 80 years old. What did I miss in my life? What should I have done? It’s seems easy but it’s really hard to do this and see all what I’ve missed with no possibility of going back in time. This should guide you for the future. Have no regret of what you will do of your life. Live it with passion. Like that, your rocking chair test will be full of good memories.
I just try to live day by day, no planning in the future, concentrate on my wellbeing at this moment. I try not let people lay pressure on me. It is my life. It is also my nervous break down, my responsibility for myself and LET THIS breakdown, these questions, this struggle just BE. If I fight instead of accept, it will take longer and cost more.
Someone told me the other day: lots of people want to clean themselves of all issues they have, and think when that happens they can really start living. But most issues will never go away, like lots of questions won't be answered, because these issues often are a part of who you are as a person. It's a matter of quitting to fight against who you are, also against sides of you that you consider to be less welcome or difficult to handle or whatever. It's all part of you.
When you fully accept who you are, including your doubts and struggles, then these doubts and struggles and other issues are being recognised, and only then can they evolve and grow and clear up or become less painful. My point is, I shouldn’t t judge myself for struggling through choices. I think I don't lack anything if I decide not to settle down. These are difficult choices. But I will remember that life IS short, I only live it once and I DON'T need to live it according to other people's standards. It's all relative and temporal.
I guess this is getting long and drawn out. I got to go for what makes me happiest, and If I want it bad enough anything is possible.
tiistai 19. elokuuta 2008
Saving the world, one couch at a time
This article was in Helsinki Times. It opens up a little what CS really is about.
Helsinki Times - News of Finland Friday, 15 August 2008
Helsinki Times - News of Finland Friday, 15 August 2008
perjantai 15. elokuuta 2008
Penguin power
This is something so hilarious that I really need to put it here. This was in the breaking headlines of Yahoo! this morning:
EDINBURGH (AFP) Friday, August 15 02:33 pm
A penguin called Nils waddled into the history books Friday when he was knighted by a visiting royal Norwegian regiment in Scotland.
The king penguin -- full name Nils Olav -- became the first black-and-white pint-sized Norwegian Sir with wings after inspecting the Norwegian King's Guard, which is visiting Edinburgh for the annual Military Tattoo.
"We have a long-standing history with the Norwegian King's Guard and it is something we are extremely proud of," said David Windmill, head of the Royal Zoological Society of Scotland, the owners of Edinburgh Zoo where Nils lives.
The bird first became an honorary member of the Norwegian regiment in the 1970s, when a lieutenant called Nils Egelien visited the Scottish Zoo. Norway's head of state was then King Olav
The Norwegian guardsmen visit Nils every few years when they come for the Scottish military jamboree, and over the years he has risen through the ranks, finally becoming the regiment's Colonel-in-Chief. The original Nils died about 20 years ago, and the name has been transferred to one of his penguin peers.
On Friday he was granted the highest honour yet, when a guardsman dubbed a sword on each side of his head --- where his shoulders should be -- to confirm his regimental knighthood.
"Nils always recognises the Norwegian Guardsmen when they come to visit him," said Darren McGarry of Edinburgh Zoo. "He loves the attention he receives at the ceremony and takes his time inspecting the troops."
Nils himself was on his best behaviour throughout the ceremony -- apart from shortly before the sword ceremony, when -- perhaps suffering a bout of pre-knighthood nerves -- he deposited a discrete white puddle on the ground.
Drawing a polite veil over that, McGarry said afterwards: "It went extremely well and we are delighted that the Norwegian Guard honoured Nils Olav with a knighthood.
"We all enjoyed the occasion and Nils was a perfect penguin throughout."
Norwegian King's guardsman Captain Rune Wiik added: "We are extremely proud of Nils Olav and pleased that an enduring part of the Royal Guard is resident in Scotland helping to further strengthen ties between our two countries."
http://uk.news.yahoo.com/itn/20080815/video/vod-p-p-p-pick-up-a-knighthood-f1a0497.html
EDINBURGH (AFP) Friday, August 15 02:33 pm
A penguin called Nils waddled into the history books Friday when he was knighted by a visiting royal Norwegian regiment in Scotland.
The king penguin -- full name Nils Olav -- became the first black-and-white pint-sized Norwegian Sir with wings after inspecting the Norwegian King's Guard, which is visiting Edinburgh for the annual Military Tattoo.
"We have a long-standing history with the Norwegian King's Guard and it is something we are extremely proud of," said David Windmill, head of the Royal Zoological Society of Scotland, the owners of Edinburgh Zoo where Nils lives.
The bird first became an honorary member of the Norwegian regiment in the 1970s, when a lieutenant called Nils Egelien visited the Scottish Zoo. Norway's head of state was then King Olav
The Norwegian guardsmen visit Nils every few years when they come for the Scottish military jamboree, and over the years he has risen through the ranks, finally becoming the regiment's Colonel-in-Chief. The original Nils died about 20 years ago, and the name has been transferred to one of his penguin peers.
On Friday he was granted the highest honour yet, when a guardsman dubbed a sword on each side of his head --- where his shoulders should be -- to confirm his regimental knighthood.
"Nils always recognises the Norwegian Guardsmen when they come to visit him," said Darren McGarry of Edinburgh Zoo. "He loves the attention he receives at the ceremony and takes his time inspecting the troops."
Nils himself was on his best behaviour throughout the ceremony -- apart from shortly before the sword ceremony, when -- perhaps suffering a bout of pre-knighthood nerves -- he deposited a discrete white puddle on the ground.
Drawing a polite veil over that, McGarry said afterwards: "It went extremely well and we are delighted that the Norwegian Guard honoured Nils Olav with a knighthood.
"We all enjoyed the occasion and Nils was a perfect penguin throughout."
Norwegian King's guardsman Captain Rune Wiik added: "We are extremely proud of Nils Olav and pleased that an enduring part of the Royal Guard is resident in Scotland helping to further strengthen ties between our two countries."
http://uk.news.yahoo.com/itn/20080815/video/vod-p-p-p-pick-up-a-knighthood-f1a0497.html
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Kiinalainen horoskooppi
Vuohi
Ystävällinen ja sympaattinen Pukki ei tunne oloaan kotoisaksi Rotan vuonna, sillä nopeasti muuttuvat tilanteet vaativat tavallista suurempaa itsenäisyyttä ja itsekkyyttä. Pukki ei halua uskoa pahaa muista ihmisistä ja tulee katselleeksi liian kauan läpi sormien itselleen haitallisten asioiden kehittymistä. Taloudellisia menetyksiä tapahtuu helposti sellaisissa yhteistyöprojekteissa, joissa Pukki ei pääse itse vaikuttamaan toimintatapoihin. Taiteellisina ja herkkinä luonteina Pukit onnistuvat parhaiten kaikissa luovuutta vaativissa ammateissa, koska Rotan vuonna ihmiset liikkuvat tavallista enemmän teattereissa ja muissa taiteellisissa tapahtumissa. Työelämässä on luvassa raskaita jaksoja, sillä Rotan vuonna työnantaja vaatii tinkimätöntä asennetta ja hyviä tuloksia. Moni Pukki sanotaan tai sanoutuu itse irti liian kahlitsevasta työpaikasta.
Ystävällinen ja sympaattinen Pukki ei tunne oloaan kotoisaksi Rotan vuonna, sillä nopeasti muuttuvat tilanteet vaativat tavallista suurempaa itsenäisyyttä ja itsekkyyttä. Pukki ei halua uskoa pahaa muista ihmisistä ja tulee katselleeksi liian kauan läpi sormien itselleen haitallisten asioiden kehittymistä. Taloudellisia menetyksiä tapahtuu helposti sellaisissa yhteistyöprojekteissa, joissa Pukki ei pääse itse vaikuttamaan toimintatapoihin. Taiteellisina ja herkkinä luonteina Pukit onnistuvat parhaiten kaikissa luovuutta vaativissa ammateissa, koska Rotan vuonna ihmiset liikkuvat tavallista enemmän teattereissa ja muissa taiteellisissa tapahtumissa. Työelämässä on luvassa raskaita jaksoja, sillä Rotan vuonna työnantaja vaatii tinkimätöntä asennetta ja hyviä tuloksia. Moni Pukki sanotaan tai sanoutuu itse irti liian kahlitsevasta työpaikasta.
Jousimiehen vuosihoroskooppi
Jousimies 23.11. - 22.12.
Yleisnäkymät:
Viime vuoden vauhdilla on suuri merkitys tämän vuoden onnistumiselle. Mitä selkeämpiä muutoksia ja päätöksiä sait viime vuoden kuluessa aikaiseksi, sitä runsaamman sadon saat tämän vuoden kuluessa kerättäväksesi. Töitä tulee riittämään kiitettävästi ja mielekkyys säilyy korkealla tasolla. Sellaiset Jousimiehet, jotka eivät uskaltaneet viime vuoden kuluessa irrottautua vanhoista kuvioista, vaikka tilaisuuksia vilahteli silmissä, saavat vastaansa turhautumisen ja tyytymättömyyden tunnevyöryn, joka imee energiavarastot tyhjiin sitä tehokkaammin, mitä vastenmielisempää hommaa olet tekemässä. Väsymys ja tyytymättömyys ovat selviä merkkejä asioista, joista luopuminen ei vieläkään ole myöhäistä, mutta tällä kertaa on tyydyttävä hiukan vaatimattomampiin uudistuksiin sitten kun niitä ilmaantuu. Ennen vanhasta irtaantumista mitään tulee tuskin ilmaantumaan, joten hanki ensin vapautesi ja siirry vasta sitten uusiin kuvioihin.
Menestys:
Kuten edellä olevasta voi helposti päätellä, ei Jousimiehellä ole parhaat mahdolliset asemat tämän vuoden voitonjakoon, elleivät lähtökohdat ole valmiiksi kunnossa. Jupiter on siirtynyt merkistäsi seuraavaan ja tekee siellä loistavia aspekteja koko vuoden. Jos aiot saada osasi tästä menestyksen vuodesta, niin haasteenasi on tehdä armoton uudelleen arviointi kaikkien suunnitelmiesi ja sitoumustesi kanssa. Ole valmis vaihtamaan maisemaa, ellei työ tai työilmapiiri ole sinun kannaltasi kohdallaan. Muutosten ja uudistusten paine kasvaa kasvamistaan vuoden edetessä aina marraskuulle saakka, jolloin ahdistus olemaan kovimmillaan. Viimeistään marraskuussa sinun on uskallettava sanoa se kova sana ja pysyä tekemässäsi päätöksessä.
Rakkaus:
Tänä vuonna Venus tulee merkkiisi 19.10 ja poistuu sieltä 12.11.2008. Tällä aikavälillä tapahtuu ainakin keskimääräisesti eniten sekä ihastumisia että lopullisia välirikkoja Jousimiesten parisuhde-elämässä. Venuksen t-risti marraskuussa tarkkana vaikuttavalle Saturnuksen ja Uranuksen oppositiolle herättää niin valtavan vapaudenkaipuun, ettei mikään saa sinua pysymään "aisoissa". Liian sitoviksi muodostuneet kumppanuussuhteet herättävät armotonta ahdistusta, eikä sinulle jää muuta mahdollisuutta kuin lunastaa vapautesi tavalla tai toisella. Joulukuussa Venus tekee vielä yhtymää Plutolle ja tässä vaiheessa kohtaamiset sitten ovatkin varsin kohtalokkaita. Eroottista energiaa on Jousimiesten ympärillä valtavat määrät ja se laittaa kyllä asioita tapahtumaan.
Yleisnäkymät:
Viime vuoden vauhdilla on suuri merkitys tämän vuoden onnistumiselle. Mitä selkeämpiä muutoksia ja päätöksiä sait viime vuoden kuluessa aikaiseksi, sitä runsaamman sadon saat tämän vuoden kuluessa kerättäväksesi. Töitä tulee riittämään kiitettävästi ja mielekkyys säilyy korkealla tasolla. Sellaiset Jousimiehet, jotka eivät uskaltaneet viime vuoden kuluessa irrottautua vanhoista kuvioista, vaikka tilaisuuksia vilahteli silmissä, saavat vastaansa turhautumisen ja tyytymättömyyden tunnevyöryn, joka imee energiavarastot tyhjiin sitä tehokkaammin, mitä vastenmielisempää hommaa olet tekemässä. Väsymys ja tyytymättömyys ovat selviä merkkejä asioista, joista luopuminen ei vieläkään ole myöhäistä, mutta tällä kertaa on tyydyttävä hiukan vaatimattomampiin uudistuksiin sitten kun niitä ilmaantuu. Ennen vanhasta irtaantumista mitään tulee tuskin ilmaantumaan, joten hanki ensin vapautesi ja siirry vasta sitten uusiin kuvioihin.
Menestys:
Kuten edellä olevasta voi helposti päätellä, ei Jousimiehellä ole parhaat mahdolliset asemat tämän vuoden voitonjakoon, elleivät lähtökohdat ole valmiiksi kunnossa. Jupiter on siirtynyt merkistäsi seuraavaan ja tekee siellä loistavia aspekteja koko vuoden. Jos aiot saada osasi tästä menestyksen vuodesta, niin haasteenasi on tehdä armoton uudelleen arviointi kaikkien suunnitelmiesi ja sitoumustesi kanssa. Ole valmis vaihtamaan maisemaa, ellei työ tai työilmapiiri ole sinun kannaltasi kohdallaan. Muutosten ja uudistusten paine kasvaa kasvamistaan vuoden edetessä aina marraskuulle saakka, jolloin ahdistus olemaan kovimmillaan. Viimeistään marraskuussa sinun on uskallettava sanoa se kova sana ja pysyä tekemässäsi päätöksessä.
Rakkaus:
Tänä vuonna Venus tulee merkkiisi 19.10 ja poistuu sieltä 12.11.2008. Tällä aikavälillä tapahtuu ainakin keskimääräisesti eniten sekä ihastumisia että lopullisia välirikkoja Jousimiesten parisuhde-elämässä. Venuksen t-risti marraskuussa tarkkana vaikuttavalle Saturnuksen ja Uranuksen oppositiolle herättää niin valtavan vapaudenkaipuun, ettei mikään saa sinua pysymään "aisoissa". Liian sitoviksi muodostuneet kumppanuussuhteet herättävät armotonta ahdistusta, eikä sinulle jää muuta mahdollisuutta kuin lunastaa vapautesi tavalla tai toisella. Joulukuussa Venus tekee vielä yhtymää Plutolle ja tässä vaiheessa kohtaamiset sitten ovatkin varsin kohtalokkaita. Eroottista energiaa on Jousimiesten ympärillä valtavat määrät ja se laittaa kyllä asioita tapahtumaan.
Jousimies - luonneanalyysi
Jousimies 23.11. - 22.12.
Jousimiehen vuodenaika:
Jousimiehen aika johdattaa meidät vuodenaikojen pimeimpään kauteen, jolloin vallitsee vähintään jatkuva hämärä. Ulkoinen pimeys lisääntyy koko ajan. Luonnon kasvien ja eläinten on vain luotettava tulevaisuuteen pimeyden ja kylmyyden keskellä. Epätoivolle ei ole varaa antaa minkäänlaista jalansijaa. Niinpä Jousimiehetkin ovat eläinradan suuria optimisteja, jotka ovat valmiita tekemään paljon töitä tulevaisuudessa häämöttävien mahdollisuuksien ja menestyksen eteen. Jokaisella Jousimiehellä on oma vahva filosofiansa ja vankkumaton luottamus omiin ideoihinsa ja haaveisiinsa.
Hallitseva planeetta:
Jousimiehen hallitseva planeetta on Jupiter, joka kuvaa ihmisen mahdollisuutta löytää menestyksen ja onnen avaimet välittömästä ympäristöstään kunhan vain uskaltaa juuri tänään tehdä sitä minkä itse kokee oikeaksi ja tärkeäksi. Suurin osa Jousimiehistä sortuu elämään tulevaisuudelle sen sijaan että rohkenisivat tehdä ihanteestaan totta välittömästi. Nämä Jousimiehet tulevat kohtaamaan jatkuvia pettymyksiä vaikka asetetut tavoitteet tulevatkin täyttymään. Ihmisinä Jousimiehet ovat suoria ja rehellisiä, sillä he luottavat omaan filosofiaansa ja ovat valmiita ohjaamaan myös muut oikeille raiteille turhia hienostelematta.
Rakkaus:
Jousimies on ikuinen etsijä ja seikkailija, joka tarvitsee jatkuvasti uusia haasteita ja tavoitteita pysyäkseen hengissä. Jousimies ei voi pysähtyä nauttimaan savuttamastaan menestyksestä, sillä hänelle tekeminen ja etsiminen on saavutettua tulosta tärkeämpää. Ellei Jousimies tiedosta oikein tätä etsijän ja seikkailijan rooliaan tulee hän kohtaamaan suuria vaikeuksia rakkauselämässään. Jousimiehen kumppanihan ei voi tietää ettei tämä rakkaussuhde tule koskaan valmiiksi. Kun yksi yhteisesti asetettu tavoite tai päämäärä on saavutettu täytyy Jousimiehellä olla jo uusi rauta tulessa kun puoliso sen sijaan haluaisi pysähtyä nauttimaan savutetun tuloksen iloista ja riemuista.
Seksi:
Seksuaalisesti Jousimies on myös ikuinen etsijä ja seikkailija, jonka mielenkiinnon ja eroottisen latauksen ylläpitäminen ei ole yksinkertainen tehtävä. Jousimiehen kumppanin on uskallettava elää riittävän vahvasti omaa elämäänsä ja tultava toimeen omillaan, sillä mikään ei ole Jousimiehelle vastenmielisempää kuin sitoutua täyttämään toisen odotuksia. Jousimies ei voi olla onnellinen ellei hänen parisuhteessaan tapahdu jatkuvaa kehitystä. Jotain pitää olla koko ajan vireillä tai rakenteilla, jotta Jousimies voisi kokea elämänsä mielekkääksi. Kun Jousimiehen elämä pysähtyy koti- ja perhe-elämän rutiineihin tulee hänen seksuaalisuutensa hiipumaan pelottavan nopeasti. Perusrehellisyydestään huolimatta Jousimies on altis pettämään kumppaniaan vaikkapa vain seikkailunhalunsa ajamana silloin kun vakituinen suhde on menettänyt jännitteensä. Toimivassa ja rakkauden täyttämässä suhteessa eläessään Jousimies pystyy tarjoamaan kumppanilleen loppumattoman sarjan huikeita seksuaalisia elämysmatkoja ilman mitään pelkoa itsensä toistamisesta.
Jousimiehen valttikortit:
Jousimies on sosiaalinen merkki, usein poliittinen, ideologinen ja elämänarvoihin keskittynyt tyyppi. Hän etsii laajoja ja yleispäteviä puitteita ajattelulleen ja toiminnalleen. Jousimies on liikkuva, levoton ja jatkuvasti näköalojaan laajentava ihminen, jonka mielen sulatuskyky on erinomainen. Sekä fyysisesti että psyykkisesti Jousimies on aktiivinen, kilpaileva ja kunnianhimoinen. Hänelle rituaalit, tunnustukset ja eliittiin kuuluminen ovat elämän suolaa. Jousimies tähtää kauas ja pyrkii jokapäiväisessä elämässä toteuttamaan omaa ihannettaan, mikä tekee hänestä melkoisen karismaattisen lämpimän ja puoleensavetävän ihmisen. Sisäinen motivaatio tähtää minän nostamiseen julkisuuteen tai korkeatasoisen elämän piiriin.
Jousimiehen heikkoudet:
Ihanteellisuuspyrkimyksiensä vuoksi Jousimies ajautuu helposti liialliseen sovinnaisuuteen, jota joutuu itsekseen sitten harmittelemaan. Poliitikoista löytyy helposti Jousimiehen heikkouksia: Fanaattisuus, asenteellisuus, äärimmäiset mielipiteet, itsekkyys ja tiedon valjastaminen asenteiden palvelukseen. Arvostuksen tikkaita kavutessaan alentuu Jousimies helposti kerskumaan saavutuksillaan. Jokapäiväisessä elämässä hänet tunnetaan "totuuksien lahjomattomana laukojana", joka ei kuvia kumartele vaan sanoo rumatkin asiat niin kuin ne on.
Jousimiehen sairaudet:
Seurapiirielämästä nauttivalle Jousimiehelle maksan seudulle asettuva taudinkuva ei liene vaikeasti ymmärrettävä juttu. Maksan vajaatoiminta, maksatulehdus, kuumeet ja reumatismi ovat todellakin tämän merkin listaykkösiä. Onko alkoholin käytöllä osuutta asiaan, se saa jäädä arvailujen varaan. Laajentumispyrkimys voi tulla esille myös ruumiillisessa muodossa aiheuttaen paino-ongelmia. Halu urheilla ja ottaa riskejä johtaa onnettomuuksiin, joissa etenkin raajat ovat vaaravyöhykkeellä
Jousimiehen vuodenaika:
Jousimiehen aika johdattaa meidät vuodenaikojen pimeimpään kauteen, jolloin vallitsee vähintään jatkuva hämärä. Ulkoinen pimeys lisääntyy koko ajan. Luonnon kasvien ja eläinten on vain luotettava tulevaisuuteen pimeyden ja kylmyyden keskellä. Epätoivolle ei ole varaa antaa minkäänlaista jalansijaa. Niinpä Jousimiehetkin ovat eläinradan suuria optimisteja, jotka ovat valmiita tekemään paljon töitä tulevaisuudessa häämöttävien mahdollisuuksien ja menestyksen eteen. Jokaisella Jousimiehellä on oma vahva filosofiansa ja vankkumaton luottamus omiin ideoihinsa ja haaveisiinsa.
Hallitseva planeetta:
Jousimiehen hallitseva planeetta on Jupiter, joka kuvaa ihmisen mahdollisuutta löytää menestyksen ja onnen avaimet välittömästä ympäristöstään kunhan vain uskaltaa juuri tänään tehdä sitä minkä itse kokee oikeaksi ja tärkeäksi. Suurin osa Jousimiehistä sortuu elämään tulevaisuudelle sen sijaan että rohkenisivat tehdä ihanteestaan totta välittömästi. Nämä Jousimiehet tulevat kohtaamaan jatkuvia pettymyksiä vaikka asetetut tavoitteet tulevatkin täyttymään. Ihmisinä Jousimiehet ovat suoria ja rehellisiä, sillä he luottavat omaan filosofiaansa ja ovat valmiita ohjaamaan myös muut oikeille raiteille turhia hienostelematta.
Rakkaus:
Jousimies on ikuinen etsijä ja seikkailija, joka tarvitsee jatkuvasti uusia haasteita ja tavoitteita pysyäkseen hengissä. Jousimies ei voi pysähtyä nauttimaan savuttamastaan menestyksestä, sillä hänelle tekeminen ja etsiminen on saavutettua tulosta tärkeämpää. Ellei Jousimies tiedosta oikein tätä etsijän ja seikkailijan rooliaan tulee hän kohtaamaan suuria vaikeuksia rakkauselämässään. Jousimiehen kumppanihan ei voi tietää ettei tämä rakkaussuhde tule koskaan valmiiksi. Kun yksi yhteisesti asetettu tavoite tai päämäärä on saavutettu täytyy Jousimiehellä olla jo uusi rauta tulessa kun puoliso sen sijaan haluaisi pysähtyä nauttimaan savutetun tuloksen iloista ja riemuista.
Seksi:
Seksuaalisesti Jousimies on myös ikuinen etsijä ja seikkailija, jonka mielenkiinnon ja eroottisen latauksen ylläpitäminen ei ole yksinkertainen tehtävä. Jousimiehen kumppanin on uskallettava elää riittävän vahvasti omaa elämäänsä ja tultava toimeen omillaan, sillä mikään ei ole Jousimiehelle vastenmielisempää kuin sitoutua täyttämään toisen odotuksia. Jousimies ei voi olla onnellinen ellei hänen parisuhteessaan tapahdu jatkuvaa kehitystä. Jotain pitää olla koko ajan vireillä tai rakenteilla, jotta Jousimies voisi kokea elämänsä mielekkääksi. Kun Jousimiehen elämä pysähtyy koti- ja perhe-elämän rutiineihin tulee hänen seksuaalisuutensa hiipumaan pelottavan nopeasti. Perusrehellisyydestään huolimatta Jousimies on altis pettämään kumppaniaan vaikkapa vain seikkailunhalunsa ajamana silloin kun vakituinen suhde on menettänyt jännitteensä. Toimivassa ja rakkauden täyttämässä suhteessa eläessään Jousimies pystyy tarjoamaan kumppanilleen loppumattoman sarjan huikeita seksuaalisia elämysmatkoja ilman mitään pelkoa itsensä toistamisesta.
Jousimiehen valttikortit:
Jousimies on sosiaalinen merkki, usein poliittinen, ideologinen ja elämänarvoihin keskittynyt tyyppi. Hän etsii laajoja ja yleispäteviä puitteita ajattelulleen ja toiminnalleen. Jousimies on liikkuva, levoton ja jatkuvasti näköalojaan laajentava ihminen, jonka mielen sulatuskyky on erinomainen. Sekä fyysisesti että psyykkisesti Jousimies on aktiivinen, kilpaileva ja kunnianhimoinen. Hänelle rituaalit, tunnustukset ja eliittiin kuuluminen ovat elämän suolaa. Jousimies tähtää kauas ja pyrkii jokapäiväisessä elämässä toteuttamaan omaa ihannettaan, mikä tekee hänestä melkoisen karismaattisen lämpimän ja puoleensavetävän ihmisen. Sisäinen motivaatio tähtää minän nostamiseen julkisuuteen tai korkeatasoisen elämän piiriin.
Jousimiehen heikkoudet:
Ihanteellisuuspyrkimyksiensä vuoksi Jousimies ajautuu helposti liialliseen sovinnaisuuteen, jota joutuu itsekseen sitten harmittelemaan. Poliitikoista löytyy helposti Jousimiehen heikkouksia: Fanaattisuus, asenteellisuus, äärimmäiset mielipiteet, itsekkyys ja tiedon valjastaminen asenteiden palvelukseen. Arvostuksen tikkaita kavutessaan alentuu Jousimies helposti kerskumaan saavutuksillaan. Jokapäiväisessä elämässä hänet tunnetaan "totuuksien lahjomattomana laukojana", joka ei kuvia kumartele vaan sanoo rumatkin asiat niin kuin ne on.
Jousimiehen sairaudet:
Seurapiirielämästä nauttivalle Jousimiehelle maksan seudulle asettuva taudinkuva ei liene vaikeasti ymmärrettävä juttu. Maksan vajaatoiminta, maksatulehdus, kuumeet ja reumatismi ovat todellakin tämän merkin listaykkösiä. Onko alkoholin käytöllä osuutta asiaan, se saa jäädä arvailujen varaan. Laajentumispyrkimys voi tulla esille myös ruumiillisessa muodossa aiheuttaen paino-ongelmia. Halu urheilla ja ottaa riskejä johtaa onnettomuuksiin, joissa etenkin raajat ovat vaaravyöhykkeellä
Orava
Helsingin Sanomien Eläintestin mukaan olen orava.
Orava
Sciurus vulgaris
Pituus: 18 - 24 cm, häntä 14 - 19 cm
Paino: 200 - 390 g
Elinikä: 8 - 12 vuotta
Olet orava! Vaikka olet taipuvainen kiivailuun ja jossain määrin toisten hyväksikäyttämiseen, monet silti pitävät tarmokkuudestasi. Sinun voi olla vaikea päästää irti vanhoista tavaroista.
Oravan ruokalistalle kuuluu kuusen ja männyn käpyjä, sekä sieniä, kukkia ja marjoja. Orava syö tunnissa noin 24 männyn käpyä. Tupsukorvilla on tapana jemmata ravintoa joko maahan tai puiden oksille. Alkukesällä oravalla on hieman ongelmia ruokavaliossaan, sillä kävyt ovat jo pudottaneet siemenensä.
Oravan pallomainen pesä on läpimitaltaan 25 - 40 senttimetriä, ja pesän sisälämpötila pysyy 15 - 20 asteen tuntumassa talvellakin, sillä orava sulkee pesän oviaukon sisään mennessään. Rakentamisessa on usein hyödynnetty ihmisiltä pihistettyä vuorivillaa.
Vihastuessaan vilkasliikkeinen orava huiskii äkäisesti hännällään ja esittää äänekkäitä vastalauseita. Orava viihtyy parhaiten yksin, ja naaraat ajavat muut naaraat pois reviiriltään. Toisaalta kurrepariskunta voi viettää talvella yhteisiä öitä samassa pesässä. Oravien elinalue on tavallisesti muutamia hehtaareja.
Eläintesti löytyy osoitteesta: http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/elaintesti/
Orava
Sciurus vulgaris
Pituus: 18 - 24 cm, häntä 14 - 19 cm
Paino: 200 - 390 g
Elinikä: 8 - 12 vuotta
Olet orava! Vaikka olet taipuvainen kiivailuun ja jossain määrin toisten hyväksikäyttämiseen, monet silti pitävät tarmokkuudestasi. Sinun voi olla vaikea päästää irti vanhoista tavaroista.
Oravan ruokalistalle kuuluu kuusen ja männyn käpyjä, sekä sieniä, kukkia ja marjoja. Orava syö tunnissa noin 24 männyn käpyä. Tupsukorvilla on tapana jemmata ravintoa joko maahan tai puiden oksille. Alkukesällä oravalla on hieman ongelmia ruokavaliossaan, sillä kävyt ovat jo pudottaneet siemenensä.
Oravan pallomainen pesä on läpimitaltaan 25 - 40 senttimetriä, ja pesän sisälämpötila pysyy 15 - 20 asteen tuntumassa talvellakin, sillä orava sulkee pesän oviaukon sisään mennessään. Rakentamisessa on usein hyödynnetty ihmisiltä pihistettyä vuorivillaa.
Vihastuessaan vilkasliikkeinen orava huiskii äkäisesti hännällään ja esittää äänekkäitä vastalauseita. Orava viihtyy parhaiten yksin, ja naaraat ajavat muut naaraat pois reviiriltään. Toisaalta kurrepariskunta voi viettää talvella yhteisiä öitä samassa pesässä. Oravien elinalue on tavallisesti muutamia hehtaareja.
Eläintesti löytyy osoitteesta: http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/elaintesti/
torstai 7. elokuuta 2008
Turbulenssia
Oletteko ikinä ”myyneet sieluanne”? Itse nimittäin tein sen vähän aikaa sitten. Enkä oikein tiennyt mitä ajatella. Reaktiot tilanteeseen olivat mm. ilo, helpotus, lamaannus, jännitys, kauhistus, puolikas paniikki. Aika kirjava valikoima ;)
Nurkkaan ahdistettu olo oli jonkun aikaa. Valvoin asian takia. Mietin, mietin, mietin. Ei ratkaisua. Ei mitään. Ei edes yhden yhtä narunpäätä, josta ottaa kiinni ja hilata itsensä rannalle.
Viime yonä onneksi sain nukuttua. Ihan hyvin vieläpä. Aamulla herätessäni ratkaisu oli mielessäni. Arvatkaa helpottiko. Yes, indeed!!! Näin kokonaiskuvan ja tajusin mitä tehdä.
Elämä koettelee välillä mutta ajan kanssa asioihin yleensä tulee vastaukset. Mun alitajunta ainakin on sellainen, että se on ihan 24h duunissa ;) Vastaus ”pompsahtaa pintaan” silloin, kun on jo luovuttanut ja funtsinut, että tää on ihan mahdoton juttu. Mutta sieltä se vastaus loppujen lopuksi tulee. Vaatii kärsivällisyyttä (jossa ainakin meikäläisellä on kehittämisen varaa). Ajan kanssa, kuten olen aikaisemminkin sanonut, ”asioilla on hassu tapa ratketa”.
Helppoa ei tule olemaan tästä eteenkään päin mutta kaikki otetaan vastaan mitä eteen tulee. Luotan edelleen vaistooni ja ongelmanratkaisukykyyni. Good luck for me!
Nurkkaan ahdistettu olo oli jonkun aikaa. Valvoin asian takia. Mietin, mietin, mietin. Ei ratkaisua. Ei mitään. Ei edes yhden yhtä narunpäätä, josta ottaa kiinni ja hilata itsensä rannalle.
Viime yonä onneksi sain nukuttua. Ihan hyvin vieläpä. Aamulla herätessäni ratkaisu oli mielessäni. Arvatkaa helpottiko. Yes, indeed!!! Näin kokonaiskuvan ja tajusin mitä tehdä.
Elämä koettelee välillä mutta ajan kanssa asioihin yleensä tulee vastaukset. Mun alitajunta ainakin on sellainen, että se on ihan 24h duunissa ;) Vastaus ”pompsahtaa pintaan” silloin, kun on jo luovuttanut ja funtsinut, että tää on ihan mahdoton juttu. Mutta sieltä se vastaus loppujen lopuksi tulee. Vaatii kärsivällisyyttä (jossa ainakin meikäläisellä on kehittämisen varaa). Ajan kanssa, kuten olen aikaisemminkin sanonut, ”asioilla on hassu tapa ratketa”.
Helppoa ei tule olemaan tästä eteenkään päin mutta kaikki otetaan vastaan mitä eteen tulee. Luotan edelleen vaistooni ja ongelmanratkaisukykyyni. Good luck for me!
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Tiistaihin tsempaten
Mulla on työhaastattelu tiistaina. Kolmas erä, kaksi takana. Toimarin assarin paikka hyvässä yrityksessä. Meitä on kaksi kandidaattia jäljellä.
Olen koittanut luoda taistelutahtoa ja intoa itseeni. Snadisti kuitenkin jänskättää.
Se, mitä voin heille tarjota, on oma itseni. Ei sen enempää eikä vähempää. 100% siitä mitä osaan ja mihin pystyn. En kuitenkaan halua myydä koko elämääni ja sieluani. Haluan myös oman elämäni. Ja työn & työkaverit, jossa ja joiden kanssa viihdyn.
Joustan tunneissa ja olen valmis aika paljoon mutta en ole mikään ihmeentekijä. Miksikään ”yli-ihmiseksi” musta ei ole. Tai firman ”päivänsäteeksi”. Ottakaa tai jättäkää.
Tosi monissa työpaikkailmoituksissa tunnutaan etsittävän jotain super-über-tyyppiä, joka hanskaa kaiken, on valmis paiskimaan pitkää päivää ja hoitaa homman kuin homman hymyillen. Huumorintajua mulla on mutta ei siinä vaiheessa jos KAIKKI kaadetaan niskaan. Hyvää liksaa vastaan en ole valmis ihan mihin vaan. Menen sitten vakka huonommin palkattuun työhön kuin hankin hyvinpalkatun kroonisen päänsäryn.
Työelämän myötä olen oppinut myös sanomaan ”ei” mutta se on pirun vaikeaa. Etenkin uudessa paikassa.
Menen katsomaan tiistaina mikä sen homman nimi oikeasti on. Toivottavasti se on jees. Tarviin sen duunin ja toivon vilpittömästi, että se on järkevä. Keep your fingers crossed for me.
Olen koittanut luoda taistelutahtoa ja intoa itseeni. Snadisti kuitenkin jänskättää.
Se, mitä voin heille tarjota, on oma itseni. Ei sen enempää eikä vähempää. 100% siitä mitä osaan ja mihin pystyn. En kuitenkaan halua myydä koko elämääni ja sieluani. Haluan myös oman elämäni. Ja työn & työkaverit, jossa ja joiden kanssa viihdyn.
Joustan tunneissa ja olen valmis aika paljoon mutta en ole mikään ihmeentekijä. Miksikään ”yli-ihmiseksi” musta ei ole. Tai firman ”päivänsäteeksi”. Ottakaa tai jättäkää.
Tosi monissa työpaikkailmoituksissa tunnutaan etsittävän jotain super-über-tyyppiä, joka hanskaa kaiken, on valmis paiskimaan pitkää päivää ja hoitaa homman kuin homman hymyillen. Huumorintajua mulla on mutta ei siinä vaiheessa jos KAIKKI kaadetaan niskaan. Hyvää liksaa vastaan en ole valmis ihan mihin vaan. Menen sitten vakka huonommin palkattuun työhön kuin hankin hyvinpalkatun kroonisen päänsäryn.
Työelämän myötä olen oppinut myös sanomaan ”ei” mutta se on pirun vaikeaa. Etenkin uudessa paikassa.
Menen katsomaan tiistaina mikä sen homman nimi oikeasti on. Toivottavasti se on jees. Tarviin sen duunin ja toivon vilpittömästi, että se on järkevä. Keep your fingers crossed for me.
Philosophy
Again one text in London language ;) Somehow it has stucked in to my brains. Would prefer here in Finland ”stadin slangi” or ”Savon murre” or whatsoever. Still thinking in English. Weird? Yes ;)
I started to think about my philosophy again because I have read a lot of stuff in past few days.
Have noticed million times that you can't run from your past. And you can't run from yourself. Life is full of surprises - you never really know what's around the next corner. But if you do the best you can, and you give 100%, then you can go to sleep with a clear conscience. What you didn't win today, you can always win tomorrow. NEVER lose sight of your goals. There are always some people who are really worth that extra time and effort. And in the end, I believe, if you work hard enough... everyone comes around.
I think that the key to real success is to take all your fears and put them in a box and lock them away. Of course, not every evil can be tied up in a neat little package, but that's the challenge: to face our own personal darkness and put our demons where they can't hurt us anymore, and to do what we can to make the world... a better place. Failure is much better teacher than success. My failures have been in underestimating my competition. They were far more complex than I had suspected. I don't learn by somebody telling me stuff. I learn by trying myself. And I have taken many lessons in that. Not always so nice, very painful ones as well, believe me, but learned a lot. Life is a teacher.
Things that really matter... When the smoke clears and you get right down to it, it's important that you have your faith. Faith that everything will be just fine, after all. Things usually have strange habit to solve out. Everything will be ok after all, sooner or later. No need to panic.
Things I believe in are: my family, my closest ones and the nature. As Samis dad says: the nature is the biggest God. I agree. He has the wisdom. I can feel the peace if I go to the sea side, hear the waves and can be alone. Or walk alone in the forest or desert or anywhere in the nature. You can never struggle against the nature. It has the power which you can never compete with (well, you can, but you will surely lose).
My philophy is not all mine. I mean, they are my thoughts, but I haven’t invented all of them. I would be so proud if I had, but it is mostly borrowed. Not borrowed but adapted from one Jewish guy I was travelling with in Oz. He is kind. He has the wisdom of life and peace of mind. Learned a lot from him. He didn’t teach me this stuff but I just learmed from him by observing him and seeing the way he lives. The way to reach the same – it is not easy. It sounds easy but sometimes it is not.
I started to think about my philosophy again because I have read a lot of stuff in past few days.
Have noticed million times that you can't run from your past. And you can't run from yourself. Life is full of surprises - you never really know what's around the next corner. But if you do the best you can, and you give 100%, then you can go to sleep with a clear conscience. What you didn't win today, you can always win tomorrow. NEVER lose sight of your goals. There are always some people who are really worth that extra time and effort. And in the end, I believe, if you work hard enough... everyone comes around.
I think that the key to real success is to take all your fears and put them in a box and lock them away. Of course, not every evil can be tied up in a neat little package, but that's the challenge: to face our own personal darkness and put our demons where they can't hurt us anymore, and to do what we can to make the world... a better place. Failure is much better teacher than success. My failures have been in underestimating my competition. They were far more complex than I had suspected. I don't learn by somebody telling me stuff. I learn by trying myself. And I have taken many lessons in that. Not always so nice, very painful ones as well, believe me, but learned a lot. Life is a teacher.
Things that really matter... When the smoke clears and you get right down to it, it's important that you have your faith. Faith that everything will be just fine, after all. Things usually have strange habit to solve out. Everything will be ok after all, sooner or later. No need to panic.
Things I believe in are: my family, my closest ones and the nature. As Samis dad says: the nature is the biggest God. I agree. He has the wisdom. I can feel the peace if I go to the sea side, hear the waves and can be alone. Or walk alone in the forest or desert or anywhere in the nature. You can never struggle against the nature. It has the power which you can never compete with (well, you can, but you will surely lose).
My philophy is not all mine. I mean, they are my thoughts, but I haven’t invented all of them. I would be so proud if I had, but it is mostly borrowed. Not borrowed but adapted from one Jewish guy I was travelling with in Oz. He is kind. He has the wisdom of life and peace of mind. Learned a lot from him. He didn’t teach me this stuff but I just learmed from him by observing him and seeing the way he lives. The way to reach the same – it is not easy. It sounds easy but sometimes it is not.
lauantai 2. elokuuta 2008
Kilpajuoksu rusakoiden kanssa
Sunnuntaiaamu. Heräsin jo ennen seitsemää. Niskat ihan jumissa ja lihakset kipeenä. Järkyttävät lukot.
Sää: muutama tippa vettä taivaalta. Pilvistä mutta sateen takia raikasta. Ulos oli päästävä.
Kävin juoksemassa. Teki ihan törkeän hyvää. Ketään ei mailla halmeilla, kaikki nukkuivat vielä. Rusakot juoksivat karkuun ja pysähtyivät välillä katsomaan taaksepäin korvat pystyssä. Huvittavia otuksia. Kengät kastuivat nurmikossa mutta ei se haittaa. Luonto tuoksui sateen jäljiltä tuoreelle.
Läheisen ala-asteen pihalla on leikkikenttä. Kävin riippumassa siellä puolapuissa. Suosittelen muillekin jos on hartia yms jumeja. Roikkuu vaan eri asennoissa. Kaarena, suorana, suorakulmassa, munana, väärinmerkkinä. Siis ihan miten vaan itse taipuu. Tekee kipeille paikoille tosi hyvää. Ja ei maksa mitään versus ammattihieroja (toki sellainenkin OLISI tosi jees...!). Riippuu ja juoksee. Rentouttaa hartiat ja kädet, selkä suoraksi ja juoksee.
Sää: muutama tippa vettä taivaalta. Pilvistä mutta sateen takia raikasta. Ulos oli päästävä.
Kävin juoksemassa. Teki ihan törkeän hyvää. Ketään ei mailla halmeilla, kaikki nukkuivat vielä. Rusakot juoksivat karkuun ja pysähtyivät välillä katsomaan taaksepäin korvat pystyssä. Huvittavia otuksia. Kengät kastuivat nurmikossa mutta ei se haittaa. Luonto tuoksui sateen jäljiltä tuoreelle.
Läheisen ala-asteen pihalla on leikkikenttä. Kävin riippumassa siellä puolapuissa. Suosittelen muillekin jos on hartia yms jumeja. Roikkuu vaan eri asennoissa. Kaarena, suorana, suorakulmassa, munana, väärinmerkkinä. Siis ihan miten vaan itse taipuu. Tekee kipeille paikoille tosi hyvää. Ja ei maksa mitään versus ammattihieroja (toki sellainenkin OLISI tosi jees...!). Riippuu ja juoksee. Rentouttaa hartiat ja kädet, selkä suoraksi ja juoksee.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Finns
This post will be in English. Those ones who cannot handle the London language, must learn it now or just simply miss this one. It is something about Finland, and Finns. The subject I’ve been observing in last days, a lot, as you’ve maybe noticed ;) I put it in English because I want some of my friends abroad to read it as well (and then they can recognise me ;)
This is a list called "YOU KNOW YOU HAVE BEEN IN FINLAND TOO LONG, WHEN……"
80 things so lots to go through. Not necessary, not important, just something hilarious :) Take few points if all of them are too much or just read the newspaper (or do something else to waste your time).
The list is already an old one but still worth to publish. It is written by some foreigners living in Finland. I don’t know exactly who but it has been going around in e-mails and stuff so I think it’s ok to “borrow” it to my blog. It makes me laugh :) I can recognise us (Finns) so well. Do you?
YOU KNOW YOU HAVE BEEN IN FINLAND TOO LONG, WHEN……
1. You rummage through your plastic bag collection to see which ones you should keep to take to the store and which can be sacrificed to garbage
2. As you walk past the Parliament Building in Helsinki, and see the statue is titled "Svinhufvud" you no longer read it as "Swinehead"… instead you think "What a good Swedish name!"
3. When a stranger on the street smiles at you:a. you assume he's drunkb. he is insanec. he's an American
4. You don't think twice about putting the wet dishes away in the cupboard to dry
5. A friend asks about your holiday plans and you answer, "Oh, I'm going to Europe!" meaning any other Western European country outside Scandinavia.
6. You no longer scrunch up or fold your paper money. You always put it in your wallet
7. You see a student take a front row seat and wonder "Who does he think he is!!??"
8. Silence is fun
9. The reason you take the ferry to Stockholm is
a. Duty free vodka
b. Duty free beer
c . To party hard…. no need to get off the boat in Stockholm, just turn around and do it again on the way back to Finland
10. Your coffee consumption exceeds 6 cups a day and coffee is too weak if there is less than 10 scoops per pot
11. You pass a grocery store and think "Wow, I had better go in an buy something!"
12. Your native language has seriously deteriorated, now you begin to "eat medicine", "open the television", "close the lights" ´, and tell someone "you needen't to!" Expressions like "Don't panic" creep into your everyday language.
13. You associate pea soup with Thursdays
14. Your idea of unforgivable behaviour now includes walking across the street when the light is red and there is no WALK symbol, even though there are no cars in sight
15. Your notion of streetlife is reduced to the few teenagers hanging out in front of the railway station on Friday nights
16. Your bad mood becomes your good mood
17. Sundays no longer seem dull with all the stores closed, and begin to feel restful instead
18. "No comment" becomes a conversation strategy
19. You finally stop asking your class "Are there any questions?"
20. The fact that all of the "v's" and the "w's" are together in the phone directory seems right
21. Your old habit of being "Fashionably late" is no longer acceptable. You are always on time
22. Hugging is reserved for sexual foreplay
23. You begin to understand Antero Mertaranta's broadcast of the hockey game
24. You refuse to wear a hat, even in –30 degree weather
25. You hear loud-talking passengers on the train. You immediately assume:
a. they are drunk
b. they are Swedish-speaking
c. they are American
d. all of the above
26. You give up on trying to find fat-free food and pile on the butter, cream and sugar
27. You know how to fix herring in 105 different ways
28. You eat herring in 105 ways
29. You no longer look at sports wear as casual wear, but recognize them as semi-formal wear
30. You can now reconstruct the missing letters on a building. For example :MERI…….LITTO OY
31. You have undergone a transformation
a. You accept mustamakkara (Black-blood sausage) as food
b. You accept alcohol as food
c. You accept.
32. You understand why the Finnish language has no future tense
33. You no longer have to search for the flushing mechanism
34. You no longer see a problem in wearing white socks with loafers
35. You no longer correct people who say MAC Donald's
36. You just love Jaffa
37. You've come to expect Sunday morning sidewalk vomit dodging
38. You know that "religious holiday" means, "let's get pissed."
39. You enjoy salmiakki
40. You know that "men's public bathroom" is another phrase for sidewalk
41. You know that more than three channels means cable
42. You get all Swedish jokes
43. When you're hungry you can peel a boiled potato like lightning
44. You've become lactose intolerant
45. You accept that 80 degrees C in a sauna is chilly, but 20 degrees C outside is freaking hot. Also, you accept -30 outside as a reasonable temperature, but anythuing under 22 indoors is unreasonable...
46. You give the air hostess your undivided attention when she demonstrates how to fasten, tighten and unbuckle your seatbelt. You eye the person sitting next to you suspiciously when they don't do the same.
47. You don't waste alcohol. When you spill your drink on the desk and actually contemplate slurping it up anyway
48. You stop asking "how are you" when you meet people. It's just plain "hi" or "mmph" or *nod*. Communicating becomes less and less important...
49. It doesn't matter what nationality the other person is, they'll understand finnish as long as you talk really loud. If this doesn't help, just talk very slow (but still very, very loud).
50. Upon hearing finnish when abroad, you immediately duck for cover and hope they go away. Whatever you do, you in NO WAY, UNDER ANY CIRCUMSTANCE utter a single finnish word (By god, they might want to come and talk to you, as if that was completely acceptable finnish behaviour when not in Finland!)
51. You start to believe that pulla is a treat.
52. When jumping into a lake to sober up and then carry on drinking seems like sound advice!
53.You find it normal to have to go to a special, government-owned store that's only open on daytime to buy a bottle of wine, or other alcoholic beverages.
54. Making fun of Sweden is a national institution.
55. You constantly try to avoid meeting your neighbors in the stairwell.
56. You thought wall to wall carpets was a concept of the past or the ferries to Finland/Estonia/Germany. Then you went abroad and realized you were wrong.
57. You would rather stand up on the bus for an hour than bother the person whose handbag is currently occupying the last available seat.
58. You happily engage in a conversation about the weather.
59. You always go "That's not REAL snow" whenever it snows in countries that usually don't get snow.
60. You find it adorable when people from other countries get excited about a few millimetres of snow that only stays on the ground for a few hours.
61. You tell everyone who listens that Santa Claus comes from Finland and not from the North Pole.
62. You insist on that Finnish chocolate is the best chocolate in the world, despite of what the Belgians and the Swiss might say.
63. You constantly have to point out that not EVERYONE in Finland is blond, in fact you add that most people are not.
64. You only consider hair on the verge of being "white", blond. Everything else is just very bright brown hair.
65. You don't really care about winning as long as the Finnish beat the Swedish, no matter what the game/contest is.
66. You think it's perfectly normal to pay over 50 % of your income in taxes.
67. You have been or know someone who has been an exchange student.
68. People ask you if you have polar bears on the streets and you try to spread the myth further by stating it's true.
69. You go to the downtown on a Sunday and don't expect to meet a single soul during a 30 minute walk.
70. You know almost every other country in the world as well as most capital cities, or have at least studied this for a geography test.
71. Every time you see a Finnish brand/actor/company/phone, you feel compelled to point that out to your friends (with badly hidden pride in your voice).
72. You have to tell people to take of their bloody shoes when they come into your house.
73. You can’t believe that you have to pay for your disgusting school lunch.
74. People say your name in fifty different ways, but no one can get it right
75. You brag about the free healthcare and the free school system to every non-Finn that you have a political conversation with.
76. You eat pancakes with jam, not lemon and sugar like the English.
77. You celebrate Easter and Christmas a day before most other countries
78. You feel bad if you're not outside on a sunny day.
79. At cafés, you find it completely normal walking all the way to the counter to order and then carrying it yourself to the table rather than being waitered.
80. You think it’s completely normal to drink milk with your meals.
This is a list called "YOU KNOW YOU HAVE BEEN IN FINLAND TOO LONG, WHEN……"
80 things so lots to go through. Not necessary, not important, just something hilarious :) Take few points if all of them are too much or just read the newspaper (or do something else to waste your time).
The list is already an old one but still worth to publish. It is written by some foreigners living in Finland. I don’t know exactly who but it has been going around in e-mails and stuff so I think it’s ok to “borrow” it to my blog. It makes me laugh :) I can recognise us (Finns) so well. Do you?
YOU KNOW YOU HAVE BEEN IN FINLAND TOO LONG, WHEN……
1. You rummage through your plastic bag collection to see which ones you should keep to take to the store and which can be sacrificed to garbage
2. As you walk past the Parliament Building in Helsinki, and see the statue is titled "Svinhufvud" you no longer read it as "Swinehead"… instead you think "What a good Swedish name!"
3. When a stranger on the street smiles at you:a. you assume he's drunkb. he is insanec. he's an American
4. You don't think twice about putting the wet dishes away in the cupboard to dry
5. A friend asks about your holiday plans and you answer, "Oh, I'm going to Europe!" meaning any other Western European country outside Scandinavia.
6. You no longer scrunch up or fold your paper money. You always put it in your wallet
7. You see a student take a front row seat and wonder "Who does he think he is!!??"
8. Silence is fun
9. The reason you take the ferry to Stockholm is
a. Duty free vodka
b. Duty free beer
c . To party hard…. no need to get off the boat in Stockholm, just turn around and do it again on the way back to Finland
10. Your coffee consumption exceeds 6 cups a day and coffee is too weak if there is less than 10 scoops per pot
11. You pass a grocery store and think "Wow, I had better go in an buy something!"
12. Your native language has seriously deteriorated, now you begin to "eat medicine", "open the television", "close the lights" ´, and tell someone "you needen't to!" Expressions like "Don't panic" creep into your everyday language.
13. You associate pea soup with Thursdays
14. Your idea of unforgivable behaviour now includes walking across the street when the light is red and there is no WALK symbol, even though there are no cars in sight
15. Your notion of streetlife is reduced to the few teenagers hanging out in front of the railway station on Friday nights
16. Your bad mood becomes your good mood
17. Sundays no longer seem dull with all the stores closed, and begin to feel restful instead
18. "No comment" becomes a conversation strategy
19. You finally stop asking your class "Are there any questions?"
20. The fact that all of the "v's" and the "w's" are together in the phone directory seems right
21. Your old habit of being "Fashionably late" is no longer acceptable. You are always on time
22. Hugging is reserved for sexual foreplay
23. You begin to understand Antero Mertaranta's broadcast of the hockey game
24. You refuse to wear a hat, even in –30 degree weather
25. You hear loud-talking passengers on the train. You immediately assume:
a. they are drunk
b. they are Swedish-speaking
c. they are American
d. all of the above
26. You give up on trying to find fat-free food and pile on the butter, cream and sugar
27. You know how to fix herring in 105 different ways
28. You eat herring in 105 ways
29. You no longer look at sports wear as casual wear, but recognize them as semi-formal wear
30. You can now reconstruct the missing letters on a building. For example :MERI…….LITTO OY
31. You have undergone a transformation
a. You accept mustamakkara (Black-blood sausage) as food
b. You accept alcohol as food
c. You accept.
32. You understand why the Finnish language has no future tense
33. You no longer have to search for the flushing mechanism
34. You no longer see a problem in wearing white socks with loafers
35. You no longer correct people who say MAC Donald's
36. You just love Jaffa
37. You've come to expect Sunday morning sidewalk vomit dodging
38. You know that "religious holiday" means, "let's get pissed."
39. You enjoy salmiakki
40. You know that "men's public bathroom" is another phrase for sidewalk
41. You know that more than three channels means cable
42. You get all Swedish jokes
43. When you're hungry you can peel a boiled potato like lightning
44. You've become lactose intolerant
45. You accept that 80 degrees C in a sauna is chilly, but 20 degrees C outside is freaking hot. Also, you accept -30 outside as a reasonable temperature, but anythuing under 22 indoors is unreasonable...
46. You give the air hostess your undivided attention when she demonstrates how to fasten, tighten and unbuckle your seatbelt. You eye the person sitting next to you suspiciously when they don't do the same.
47. You don't waste alcohol. When you spill your drink on the desk and actually contemplate slurping it up anyway
48. You stop asking "how are you" when you meet people. It's just plain "hi" or "mmph" or *nod*. Communicating becomes less and less important...
49. It doesn't matter what nationality the other person is, they'll understand finnish as long as you talk really loud. If this doesn't help, just talk very slow (but still very, very loud).
50. Upon hearing finnish when abroad, you immediately duck for cover and hope they go away. Whatever you do, you in NO WAY, UNDER ANY CIRCUMSTANCE utter a single finnish word (By god, they might want to come and talk to you, as if that was completely acceptable finnish behaviour when not in Finland!)
51. You start to believe that pulla is a treat.
52. When jumping into a lake to sober up and then carry on drinking seems like sound advice!
53.You find it normal to have to go to a special, government-owned store that's only open on daytime to buy a bottle of wine, or other alcoholic beverages.
54. Making fun of Sweden is a national institution.
55. You constantly try to avoid meeting your neighbors in the stairwell.
56. You thought wall to wall carpets was a concept of the past or the ferries to Finland/Estonia/Germany. Then you went abroad and realized you were wrong.
57. You would rather stand up on the bus for an hour than bother the person whose handbag is currently occupying the last available seat.
58. You happily engage in a conversation about the weather.
59. You always go "That's not REAL snow" whenever it snows in countries that usually don't get snow.
60. You find it adorable when people from other countries get excited about a few millimetres of snow that only stays on the ground for a few hours.
61. You tell everyone who listens that Santa Claus comes from Finland and not from the North Pole.
62. You insist on that Finnish chocolate is the best chocolate in the world, despite of what the Belgians and the Swiss might say.
63. You constantly have to point out that not EVERYONE in Finland is blond, in fact you add that most people are not.
64. You only consider hair on the verge of being "white", blond. Everything else is just very bright brown hair.
65. You don't really care about winning as long as the Finnish beat the Swedish, no matter what the game/contest is.
66. You think it's perfectly normal to pay over 50 % of your income in taxes.
67. You have been or know someone who has been an exchange student.
68. People ask you if you have polar bears on the streets and you try to spread the myth further by stating it's true.
69. You go to the downtown on a Sunday and don't expect to meet a single soul during a 30 minute walk.
70. You know almost every other country in the world as well as most capital cities, or have at least studied this for a geography test.
71. Every time you see a Finnish brand/actor/company/phone, you feel compelled to point that out to your friends (with badly hidden pride in your voice).
72. You have to tell people to take of their bloody shoes when they come into your house.
73. You can’t believe that you have to pay for your disgusting school lunch.
74. People say your name in fifty different ways, but no one can get it right
75. You brag about the free healthcare and the free school system to every non-Finn that you have a political conversation with.
76. You eat pancakes with jam, not lemon and sugar like the English.
77. You celebrate Easter and Christmas a day before most other countries
78. You feel bad if you're not outside on a sunny day.
79. At cafés, you find it completely normal walking all the way to the counter to order and then carrying it yourself to the table rather than being waitered.
80. You think it’s completely normal to drink milk with your meals.
Helsinki 30.7.
Reissasin useamman viikon Australiassa kolmen hyvin hauskan ystävän kanssa. Yksi heistä on Israelista. Kuoliaaksinaurattaja-kaveri. Itselläni oli vatsalihaksissa monta kertaa pitelemistä ja kyynelvarastot olivat ehtyä, kun jutut olivat parhaimmillaan. Hyvin vaarallinen hemmo siis ;)
Täytyy kertoa yksi hauska juttu, joka tapahtui vajaa 1000 km Sydneystä pohjoiseen. Oltiin ajettu koko päivä, käyty spottaamassa joukko nähtävyyksiä ja hienoja maisemia. Oltiin hieman väsyneitä kaikki. Ilta pitkällä ja kaikki majapaikkaa vailla.
Pojilla oli tiukka budjetti ja teltta mukana, joten he halusivat camping-alueelle. Kiitos GPS:n, leirintäalue lopulta löytyi. Sisääntulon edessä oli hieno pitkä rivi eri maiden lippuja. Yksi lipuista oli Saksan lippu.
Pojat saivat telttapaikkansa ja alettiin pystyttää leiriä. Udie kommentoi sarkastiseen sävyynsä siihen, että ”Keskitysleirillähän sitä nyt sitten ollaan, kun on tosiaan tuo Saksan lippukin salossa.”
Saatiin teltta pystyyn, Udie kaiveli suihkushampoon rinkastaan ja kysyi ”Lähdenpä nyt etsimään niitä kylppäreitä. CU in the next life”.
Juttu ei ehkä kaikille kovin hauskalta kuulosta mutta se tilanne missä kyseisen kommentin kuulin oli sellainen, että nauraminen oli sallittu. Olin revetä.
Sori tää huumori nyt on mitä on ja toivon ettei se loukkaa ketään. Mun mielestä kuitenkin aika liberaaleja kommentteja tyypiltä, joka on juutalainen, Israelista ja jonka esi-isät ja suku ovat käyneet läpi holocaustin. Nostan hattua, että siitä pystyy vitsailemaan.
Juttuja on paljon lisääkin ja kertoisin ne mielelläni mutta hieman pelkään ne ovat ”liikaa” joillekin.
Mä kritisoin kovasti Madventures Guiden asennetta israelilaisiin travellereihin. En itse asiassa voi ymmärtää sitä. Asukaapa itse maassa jossa joka viikko joku itsemurhapommittaa itsensä julkisessa kulkuvälineessä. Et ikinä tiedä oletko itse tai perheesi tai ystäväsi turvassa. Mene ulos talostasi niin saatat seuraavassa sekunnissa räjähtää ilmaan.
Mä oon niin ignoorannut Israelin tilanteen tätä ennen. Oon turtunut niihin uutisiin, joita sieltä suunnalta tulee. Niille ihmisille se on kuitenkin tätä päivää. Ikinä et tiedä. Siksi he ehkä elävät päivässä ja tässä hetkessä.
Täytyy kertoa yksi hauska juttu, joka tapahtui vajaa 1000 km Sydneystä pohjoiseen. Oltiin ajettu koko päivä, käyty spottaamassa joukko nähtävyyksiä ja hienoja maisemia. Oltiin hieman väsyneitä kaikki. Ilta pitkällä ja kaikki majapaikkaa vailla.
Pojilla oli tiukka budjetti ja teltta mukana, joten he halusivat camping-alueelle. Kiitos GPS:n, leirintäalue lopulta löytyi. Sisääntulon edessä oli hieno pitkä rivi eri maiden lippuja. Yksi lipuista oli Saksan lippu.
Pojat saivat telttapaikkansa ja alettiin pystyttää leiriä. Udie kommentoi sarkastiseen sävyynsä siihen, että ”Keskitysleirillähän sitä nyt sitten ollaan, kun on tosiaan tuo Saksan lippukin salossa.”
Saatiin teltta pystyyn, Udie kaiveli suihkushampoon rinkastaan ja kysyi ”Lähdenpä nyt etsimään niitä kylppäreitä. CU in the next life”.
Juttu ei ehkä kaikille kovin hauskalta kuulosta mutta se tilanne missä kyseisen kommentin kuulin oli sellainen, että nauraminen oli sallittu. Olin revetä.
Sori tää huumori nyt on mitä on ja toivon ettei se loukkaa ketään. Mun mielestä kuitenkin aika liberaaleja kommentteja tyypiltä, joka on juutalainen, Israelista ja jonka esi-isät ja suku ovat käyneet läpi holocaustin. Nostan hattua, että siitä pystyy vitsailemaan.
Juttuja on paljon lisääkin ja kertoisin ne mielelläni mutta hieman pelkään ne ovat ”liikaa” joillekin.
Mä kritisoin kovasti Madventures Guiden asennetta israelilaisiin travellereihin. En itse asiassa voi ymmärtää sitä. Asukaapa itse maassa jossa joka viikko joku itsemurhapommittaa itsensä julkisessa kulkuvälineessä. Et ikinä tiedä oletko itse tai perheesi tai ystäväsi turvassa. Mene ulos talostasi niin saatat seuraavassa sekunnissa räjähtää ilmaan.
Mä oon niin ignoorannut Israelin tilanteen tätä ennen. Oon turtunut niihin uutisiin, joita sieltä suunnalta tulee. Niille ihmisille se on kuitenkin tätä päivää. Ikinä et tiedä. Siksi he ehkä elävät päivässä ja tässä hetkessä.
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Helsinki 29.7.
Hiljaisuutta kestänyt hetken. Täällä kuitenkin ollaan :) Olen ulkoiluttanut itseäni, väsännyt työhakemuksia ja koittanut ottaa jotain irti tästä Suomen kesästä. Kesä kuitenkin on niin lyhyt. Ja NYT se on täällä. Yritettävä kyllä nauttia vaikka muutakin tekemistä tietty olis.
Viikonloppuni vietin Hietsussa ja tän päivän Suomenlinnassa. Molemmat mun lemppareita kesäaikaan. Ihanaa, kun aurinko paistaa. Miksei tällaista vois olla aina?!?
Nyt silitän paidan, sillä huomenaamulla on tsempattava toden teolla ja pistettävä parastaan työhaastattelussa. Ajoissa nukkumaan ja silleen. Ei tuu olee mikään helppo haastis, tiedän sen, joten keep your fingers crossed for me...!
Viikonloppuni vietin Hietsussa ja tän päivän Suomenlinnassa. Molemmat mun lemppareita kesäaikaan. Ihanaa, kun aurinko paistaa. Miksei tällaista vois olla aina?!?
Nyt silitän paidan, sillä huomenaamulla on tsempattava toden teolla ja pistettävä parastaan työhaastattelussa. Ajoissa nukkumaan ja silleen. Ei tuu olee mikään helppo haastis, tiedän sen, joten keep your fingers crossed for me...!
perjantai 25. heinäkuuta 2008
26.7. Suomi
Olen ollut parissa CouchSurfing-tapaamisessa. Keskiviikkona oltiin pelaamassa ultimatea (heittämässä frisbeetä) Töölössä ja torstaina piknikilllä Koffinpuistossa. Molemmissa noin puolet suomalaisia ja puolet ulkkareita ympäri maailmaa (Turkki, Australia, Italia, Espanja jne) .
Tajusin torstain tapaamisen jälkeen jotain huvittavaa. Silloin kun itse matkustin, KUKAAN ei IKINÄ kysynyt multa ”What are you doing here? How did you end up here?” Never.
Suomalaisten itseluottamus ja usko oman maan viehättävyyteen on kovin kyseenalainen. Me kyselemme aina tänne tulleilta ihmisiltä, että ”mitenkäs sinä nyt TÄNNE päätit tulla? Mitä teet? Töitä? Opiskelet? Miksi juuri Suomessa?” Jotenkin ihan naurettavaa.
Huvittavaksi asian tekee se, että itse en ole ulkomailla ollessani törmännyt vastaavaan. Not a single time. Mietin, että onkohan ongelma siinä, että emme rakasta omaa maatamme tarpeeksi. Ei. Ei mun mielestä. Rakastamme kyllä. Pistäkää Maamme-laulu eetteriin ja sotaveteraanit kuvaan, niin IHAN VARMASTI rakastamme tätä maata.
Kysymys on itseluottamuksesta. Aliarvioimme oman hienon maamme viehättävyyden. Ajattelemme, että Suomi on peräpohjolan viluinen paikka, jossa sataa ja pakastaa puolet vuodesta ja kukaan ei oikeasti halua tulla tänne. Ajattelemme, että Suomi on Skandinavian vihoviimeisein kolkka, jossa ihmiset tekevät tilastollisesti eniten itsemurhia ja sää on suurimman osan vuodesta ankea.
Asia ei kuitenkaan ole niin. Meillähän on järvet, meri, hieno saaristo, upea luonto metsineen, Lappi (ihan oma maailmansa), kaunis vehreä pääkaupunki. Asiat ovat hyvin täällä. Koulutus on ilmaista ja terveydenhuolto pelaa. Kukaan ei jää tyhjän päälle. Neljä vuodenaikaa. Ruokakaan ei ole niin pahaa kuin Italian pääministeri väittää ;)
Mun mielestä meidän suomalaisten pitäisi olla ylpeitä tästä hienosta maasta. Loka/marraskuun räntäsateissa maisema ei ehkä ole se hehkein mahdollinen mutta muut asiat korvaavat huonon kelin. Säälle ei voi mitään ja sen kanssa on elettävä. Ihmiset täällä kuitenkin ovat sivistyneitä, osaavat kieliä ja tietävät maailmasta. Emme ole mikään ****** peräpohjola!!! Geologisesti ehkä mutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mä ainakin olen ylpeä Suomesta ja suomalaisista. Minun maani ja minun kansani.
Tajusin torstain tapaamisen jälkeen jotain huvittavaa. Silloin kun itse matkustin, KUKAAN ei IKINÄ kysynyt multa ”What are you doing here? How did you end up here?” Never.
Suomalaisten itseluottamus ja usko oman maan viehättävyyteen on kovin kyseenalainen. Me kyselemme aina tänne tulleilta ihmisiltä, että ”mitenkäs sinä nyt TÄNNE päätit tulla? Mitä teet? Töitä? Opiskelet? Miksi juuri Suomessa?” Jotenkin ihan naurettavaa.
Huvittavaksi asian tekee se, että itse en ole ulkomailla ollessani törmännyt vastaavaan. Not a single time. Mietin, että onkohan ongelma siinä, että emme rakasta omaa maatamme tarpeeksi. Ei. Ei mun mielestä. Rakastamme kyllä. Pistäkää Maamme-laulu eetteriin ja sotaveteraanit kuvaan, niin IHAN VARMASTI rakastamme tätä maata.
Kysymys on itseluottamuksesta. Aliarvioimme oman hienon maamme viehättävyyden. Ajattelemme, että Suomi on peräpohjolan viluinen paikka, jossa sataa ja pakastaa puolet vuodesta ja kukaan ei oikeasti halua tulla tänne. Ajattelemme, että Suomi on Skandinavian vihoviimeisein kolkka, jossa ihmiset tekevät tilastollisesti eniten itsemurhia ja sää on suurimman osan vuodesta ankea.
Asia ei kuitenkaan ole niin. Meillähän on järvet, meri, hieno saaristo, upea luonto metsineen, Lappi (ihan oma maailmansa), kaunis vehreä pääkaupunki. Asiat ovat hyvin täällä. Koulutus on ilmaista ja terveydenhuolto pelaa. Kukaan ei jää tyhjän päälle. Neljä vuodenaikaa. Ruokakaan ei ole niin pahaa kuin Italian pääministeri väittää ;)
Mun mielestä meidän suomalaisten pitäisi olla ylpeitä tästä hienosta maasta. Loka/marraskuun räntäsateissa maisema ei ehkä ole se hehkein mahdollinen mutta muut asiat korvaavat huonon kelin. Säälle ei voi mitään ja sen kanssa on elettävä. Ihmiset täällä kuitenkin ovat sivistyneitä, osaavat kieliä ja tietävät maailmasta. Emme ole mikään ****** peräpohjola!!! Geologisesti ehkä mutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mä ainakin olen ylpeä Suomesta ja suomalaisista. Minun maani ja minun kansani.
Helsinki 26.7.
Blogien taso alkaa laskea. Ja luonne muuttua. Tästä normaalista arjesta ei saa revittyä enää mitään matkablogia. Tällä hetkellä ”matkailuni” on kovin HKL-painotteista (kasin ja kolmosen spåra, metro, dösä 23). Reviiri on aika pieni.
Toissa päivänä olin muutamassa työhaastattelussa. Pitäisi taas totuttautua siihen, että silittää paitapuseroa ja näyttää jotenkin professionaalilta. Ei nappaa kyllä yhtään. Miksei mun duunia vois tehdä polvihousuissa, t-paidassa ja lenkkareissa? Ihan yhtä hyvin mä sen hoitaisin siltikin.
Argh. Taitaa olla joku jakkupukuahdistus. En ole työallerginen, päinvastoin, mutta office-elämä kahdeksasta neljään tuntuu tällä hetkellä hieman epämiellyttävältä. Tekeeköhän joku sitä oikeasti ”kutsumuksesta”?
No mut hei, tää varmasti menee ohi, uskon. Viimeistään sinä päivänä, kun palkkakuitti tipahtaa postiluukusta ja tilin saldo pompsahtaa kivoille numeroille, niin mielikin on varmasti parempi. (Kaikkeen sitä rahan takia joutuukin).
Toissa päivänä olin muutamassa työhaastattelussa. Pitäisi taas totuttautua siihen, että silittää paitapuseroa ja näyttää jotenkin professionaalilta. Ei nappaa kyllä yhtään. Miksei mun duunia vois tehdä polvihousuissa, t-paidassa ja lenkkareissa? Ihan yhtä hyvin mä sen hoitaisin siltikin.
Argh. Taitaa olla joku jakkupukuahdistus. En ole työallerginen, päinvastoin, mutta office-elämä kahdeksasta neljään tuntuu tällä hetkellä hieman epämiellyttävältä. Tekeeköhän joku sitä oikeasti ”kutsumuksesta”?
No mut hei, tää varmasti menee ohi, uskon. Viimeistään sinä päivänä, kun palkkakuitti tipahtaa postiluukusta ja tilin saldo pompsahtaa kivoille numeroille, niin mielikin on varmasti parempi. (Kaikkeen sitä rahan takia joutuukin).
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Helsinki 22.7.
Pari päivää on kulunut kämppää kuuraten. Sanotaanko, että olen ”hieman
uudelleen-organisoinut” ;) Paljon turhaa tavaraa lähtenyt veke ja vielä tulee lähtemään. En ole ympäristötietoisena heittänyt kaikkea pois, vaan kantanut läheiselle Samaria-kirppikselle. Kierrätys kannattaa. Myyköön siellä, tai lahjoittakoot kadun miehille/naisille.
Löysin Alppikatu 7:sta oli kennelin. Ja monta pentuetta. Ne olivat sohvan ja sängyn alla. Painotan sanaa OLIVAT. Nyt se yhteiskunta pitää majaa imurin pölypussissa.
Ihan sopivat kelit ollu tehdä inventaariota. Aurinkoisella ei jaksa sisällä olla mutta nyt pilvisellä ja sadekuuroisella ihan fine. Haluan hoitaa tuon inventaario-homman pois alta ennen helteitä. Ja helteet toivottavasti alkavat huomenna, jos siihen mustapartaiseen ”ruudunlähestyjä-ponnari-säämieheen” on uskominen.
Suomeen paluun jälkeen oon lähinnä käynyt kävelemässä mutta nyt oon päässyt myös juoksurytmiin uudelleen. Pari vikaa lenkkiä ollut ihan hyviä. Eka oli vähän takkuinen; jalat painoi noin tonnin ja askellus tuntui ihan hakemiselta. Piti välillä kävellä ja tasata hengitystä mutta kyllä se siitä on lähtenyt. Pikkuhiljaa. Täytyy vaan aloittaa rauhallisesti etten saa rasitusvammoja (niistäkin on kokemusta kun lähtee oikein innoissaan repimään…).
Reissussa ollessa en hölkännyt kertaakaan. Not a single time. Urheilu rajoittui walk-aroundeihin, rinkan ja reppujen kanssa punnertamiseen, satunnaiseen kroolailuun uima-altaissa ja siihen Mount Kinabalu-kiipeilyyn. Toisaalta se on kyllä aikaste hyvää liikuntaa, kun heittää 20 kg selkään + pari reppua ja tallaatte +30 asteessa muutaman tunnin. Voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ollut mitään ambitioita lähteä hölkkäämään tropiikissa. Hien saa pintaan mitään tekemättäkin. Surffaus ja vesilajit siellä - joo, juokseminen – kiitti ei.
Nyt palaan inventaarion pariin ja kirjoittelen lisää myöhemmin jos siltä tuntuu. Täältä tullaan vaatekaapit…
uudelleen-organisoinut” ;) Paljon turhaa tavaraa lähtenyt veke ja vielä tulee lähtemään. En ole ympäristötietoisena heittänyt kaikkea pois, vaan kantanut läheiselle Samaria-kirppikselle. Kierrätys kannattaa. Myyköön siellä, tai lahjoittakoot kadun miehille/naisille.
Löysin Alppikatu 7:sta oli kennelin. Ja monta pentuetta. Ne olivat sohvan ja sängyn alla. Painotan sanaa OLIVAT. Nyt se yhteiskunta pitää majaa imurin pölypussissa.
Ihan sopivat kelit ollu tehdä inventaariota. Aurinkoisella ei jaksa sisällä olla mutta nyt pilvisellä ja sadekuuroisella ihan fine. Haluan hoitaa tuon inventaario-homman pois alta ennen helteitä. Ja helteet toivottavasti alkavat huomenna, jos siihen mustapartaiseen ”ruudunlähestyjä-ponnari-säämieheen” on uskominen.
Suomeen paluun jälkeen oon lähinnä käynyt kävelemässä mutta nyt oon päässyt myös juoksurytmiin uudelleen. Pari vikaa lenkkiä ollut ihan hyviä. Eka oli vähän takkuinen; jalat painoi noin tonnin ja askellus tuntui ihan hakemiselta. Piti välillä kävellä ja tasata hengitystä mutta kyllä se siitä on lähtenyt. Pikkuhiljaa. Täytyy vaan aloittaa rauhallisesti etten saa rasitusvammoja (niistäkin on kokemusta kun lähtee oikein innoissaan repimään…).
Reissussa ollessa en hölkännyt kertaakaan. Not a single time. Urheilu rajoittui walk-aroundeihin, rinkan ja reppujen kanssa punnertamiseen, satunnaiseen kroolailuun uima-altaissa ja siihen Mount Kinabalu-kiipeilyyn. Toisaalta se on kyllä aikaste hyvää liikuntaa, kun heittää 20 kg selkään + pari reppua ja tallaatte +30 asteessa muutaman tunnin. Voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ollut mitään ambitioita lähteä hölkkäämään tropiikissa. Hien saa pintaan mitään tekemättäkin. Surffaus ja vesilajit siellä - joo, juokseminen – kiitti ei.
Nyt palaan inventaarion pariin ja kirjoittelen lisää myöhemmin jos siltä tuntuu. Täältä tullaan vaatekaapit…
lauantai 19. heinäkuuta 2008
Vaaleansininen unelma
Olin tänään kaupungilla hyvän ystäväni Piian kanssa. Frendi kiersi vaatekauppoja ja alennusmyyntejä. Olin ns. makutuomarina. Heinäkuun alet. Mun lompakko ei ole turhan paksu shoppailulle, joten yritin sulkea silmäni kaikilta houkutuksilta –50/60/70%. Ja mitä sitten tapahtuikaan, sinnikkyydestäni huolimatta…
Retkahdin sovittamaan yhtä Espritin haalaria Sokoksella. Se oli ale-rekissä –60%. Tosi kivan näköinen asuste. Olen haaveillut haalarista pitkän aikaa. Vanha on serkkuni peruja. Marimekon haalari, mutta kovin kovin kärsinyt jo. Noin 15 vuotta vanha. Kandeis ehkä "päivittää".
Sovitin sitä Espritin haalaria. Merkkituote ja ”halpa” hinta. Näytti hyvältä. Napit oli tosi kummalliset. Sain vaatekappaleen kuitenkin päälle. Näytti varsin kivalta. Hintakaan ei nyt mikään älyttömän paha –60%. Harkitsin jo vakavammin.
Siinä vaiheessa, kun aloin riisuutumaan, tuli pieni probleema. En saanut haalaria pois päältäni!
Napit olivat jumissa. Ei sen takia, että se olisi ollut liian tiukka mutta napinlävet olivat liian pienet. Väsäsin niiden kanssa useamman minuutin kunnes tajusin, että eihän tästä mitään tule. Yritin nappien avaamista yksin, sitten Piian kanssa. Ei tulosta. Olin jumissa sovituskopissa, tämä hieno vaatekappale ylläni.
Kun napit eivät yksinkertaisesti vaan auenneet niin kutsuttiin myyjä apuun. Hänkään ei nappeja auki saanut. Hyvä yritys. Tulos: zero. Anu edelleen haalarissa.
Lopulta myyjä nro 2 sai haalarin auki sillä seuraamuksella, että toinen napeista hajosi. Levisi kappaleiksi. Voitte ehkä kuvitella että en todellakaan ostanut sitä haalaria.
Mutta… ostin jotain muuta. Ja SE, jos mikä, oli rakkautta ensi silmäyksellä. En ole ikinä nähnyt mitään sellaista. Etsittiin jotain ihan muuta ja jolle kulle muulle kuin minulle. Sitten sattumalta näin tämän ihanan ihanan iltapuvun. Vaaleansininen kokopitkä silkkimekko, jossa on alushame. Naruolkaimet, kaunis levenevä alaosa ja puvussa kiinni oleva silkkivyö, joka antaa lihomis/laihtumisvaraa. Sellainen hyvin yksinkertainen malli, ei mitään krumeluureja. Kokeilin sitä ja rakastuin vielä lisää. Se istui. Ja minä olin ”myyty”.
Aikani pohdittua ostin sen. Se oli –50% ja ei todellakaan paha hinta iltapuvusta. Täyttä hintaa en olisi pystynyt maksamaan mutta tuo puolikas oli ihan ok tuollaisesta vaatekappaleesta. Kaasona en voi "edustaa" HemppaMaukan kuteissa (joita mun vaatekaappi lähinnä on).
Tuo tänään hankkimani vaaleansininen iltapuku on sellainen asuste, jota en myy IKINÄ. Tulen käyttämään sitä muissa häissä, gaaloissa, Linnanjuhlissa ja missä ikinä iltapukua tarvitaan. Se yksinkertaisesti ON ihana. Olkaimia ja helmaa täytyy hieman lyhentää mutta kun se on tehty -> se on täydellinen! Love it :)
Retkahdin sovittamaan yhtä Espritin haalaria Sokoksella. Se oli ale-rekissä –60%. Tosi kivan näköinen asuste. Olen haaveillut haalarista pitkän aikaa. Vanha on serkkuni peruja. Marimekon haalari, mutta kovin kovin kärsinyt jo. Noin 15 vuotta vanha. Kandeis ehkä "päivittää".
Sovitin sitä Espritin haalaria. Merkkituote ja ”halpa” hinta. Näytti hyvältä. Napit oli tosi kummalliset. Sain vaatekappaleen kuitenkin päälle. Näytti varsin kivalta. Hintakaan ei nyt mikään älyttömän paha –60%. Harkitsin jo vakavammin.
Siinä vaiheessa, kun aloin riisuutumaan, tuli pieni probleema. En saanut haalaria pois päältäni!
Napit olivat jumissa. Ei sen takia, että se olisi ollut liian tiukka mutta napinlävet olivat liian pienet. Väsäsin niiden kanssa useamman minuutin kunnes tajusin, että eihän tästä mitään tule. Yritin nappien avaamista yksin, sitten Piian kanssa. Ei tulosta. Olin jumissa sovituskopissa, tämä hieno vaatekappale ylläni.
Kun napit eivät yksinkertaisesti vaan auenneet niin kutsuttiin myyjä apuun. Hänkään ei nappeja auki saanut. Hyvä yritys. Tulos: zero. Anu edelleen haalarissa.
Lopulta myyjä nro 2 sai haalarin auki sillä seuraamuksella, että toinen napeista hajosi. Levisi kappaleiksi. Voitte ehkä kuvitella että en todellakaan ostanut sitä haalaria.
Mutta… ostin jotain muuta. Ja SE, jos mikä, oli rakkautta ensi silmäyksellä. En ole ikinä nähnyt mitään sellaista. Etsittiin jotain ihan muuta ja jolle kulle muulle kuin minulle. Sitten sattumalta näin tämän ihanan ihanan iltapuvun. Vaaleansininen kokopitkä silkkimekko, jossa on alushame. Naruolkaimet, kaunis levenevä alaosa ja puvussa kiinni oleva silkkivyö, joka antaa lihomis/laihtumisvaraa. Sellainen hyvin yksinkertainen malli, ei mitään krumeluureja. Kokeilin sitä ja rakastuin vielä lisää. Se istui. Ja minä olin ”myyty”.
Aikani pohdittua ostin sen. Se oli –50% ja ei todellakaan paha hinta iltapuvusta. Täyttä hintaa en olisi pystynyt maksamaan mutta tuo puolikas oli ihan ok tuollaisesta vaatekappaleesta. Kaasona en voi "edustaa" HemppaMaukan kuteissa (joita mun vaatekaappi lähinnä on).
Tuo tänään hankkimani vaaleansininen iltapuku on sellainen asuste, jota en myy IKINÄ. Tulen käyttämään sitä muissa häissä, gaaloissa, Linnanjuhlissa ja missä ikinä iltapukua tarvitaan. Se yksinkertaisesti ON ihana. Olkaimia ja helmaa täytyy hieman lyhentää mutta kun se on tehty -> se on täydellinen! Love it :)
perjantai 18. heinäkuuta 2008
Lääkkeitä kulttuurishokkiin
Ha-haa. Olen taas hoksannut jotain. Lääkkeet kulttuurishokkiin.
Vaiva: Kultturishokki eli kokonaisvaltainen matkan jälkeinen epämiellyttävä outoudentunne arjesta ja kotiinpaluusta. ”What the hell I’m doing here?” Sitä ei kande jäädä funtsimaan tai muuten saatat löytää itsesi Hki-Vantaan lentokentältä buukkaamasta lippua ekaan lentsikkaan ”ihan-minne-vaan”.
Muita mahdollisia oireita: Unettomuus ja lievä hermosteneisuus johtuen yhteiskunnallisista paineista. Ahdistuneisuus johtuen tiukoista aikatauluista ja normaalin arjen organisoinnista. Ruokahalun menetys tai päinvastaisesti järjetön ruokahalu (reipas määrä ruispaloja päivässä).
Kun Helsinki tuntuu matkan jälkeen Hell-sin-giltä ja kaikki ottaa päähän ja toivoisi vain olevansa jossain muualla (ehkä sen ihanan paratiisisaaren rannalla tai jossain nomad-paikassa missä kukaan ei tunne sua ei kukaan odota sulta yhtään mitään), niin…
PARANNUS!!!
Relaa jos pystyt. Jos et pysty niin pystyt ehkä jossain vaiheessa. Se vie ehkä hieman aikaa. Parasta mitä voit itsellesi tehdä, niin keskityt SUOMALAISEEN elämään. Tarkoittaen, että
- pistä yhteydet poikki ulkomaille (katoa kaikista onlineista hetkeksi, ignooraa s-postit)
- välttele matkatoimistoja
- välttele tv:n matkailuohjelmia (käännä kanava heti, kun näet matkailuohjelman alkavan)
- älä puhu ulkomaalaisten kanssa
- älä katso matkakuviasi
- älä lue matkapäiväkirjaasi
- vie matkaoppaasi kellarivarastoon
- piilota matkamuistosi
- vaihda matkan aikan käyttämäsi hajuvetesi ja deodoranttisi johonkin muuhun
- syö vain suomalaista ruokaa
- pidä itsesi hieman kiireisenä
- juokse, hölkkää, siivoa, pidä itsesi fyysisesti aktiivisena
- tapaa SUOMALAISIA kavereitasi
- sisusta
- lue vitsikirjoja
- keskity siihen, että Suomi ja Helsinki ovat maailman napa ja olet erittäin onnekas saadessasi asua tässä upeassa valtiossa (joka oikeasti on upea mutta kulttuurishokissa se tuntuu kaikkea muuta kuin upealta)
- voit ihan hyvin sairastua myös pieneen flunssaan tai vastaavaan vaarattomaan tautiin, käydä terveyskeskuksessa ja huomata miten hieno terveydenhuolto meillä on!
- käy kirjastossa ja lainaa pino Kalle Päätaloja, Anna-Leena Härköstä ja vaikkapa Kekkosen muistelmat (onko sellaiset edes kirjoitettu?)
- nauti julkisten toalettitilojen ihanasta siisteydestä, sitruunantuoksuisuudesta ja siitä, että et tarvitse ottaa omaa wc-paperirullaa mukaan
- kuuntele suomalaista musiikkia (äläkä missään tapauksessa sellaista mitä kuuntelit matkan aikana)
- hihkaise riemusta joka kerta kun lasket lasillisen JUOMAvettä kraanasta
- nauti lämpimistä suihkuista ja käy saunassa
- kävele jonnekin meren rannalle tai keskelle metsää ja ole yksin. Todennäköisesti ketään ei ole lähistöllä, joten voit vaikka kiljua tai potkia puuta.
Kulttuurishokki mennee ohi ajan kanssa. Itse en ole itse ihan vielä kuivilla siitä, mutta kyllä tässä jotain pieniä valonpilkahduksia aika ajoin on. Kärsivällisyttä, kärsivällisyyttä…
Vaiva: Kultturishokki eli kokonaisvaltainen matkan jälkeinen epämiellyttävä outoudentunne arjesta ja kotiinpaluusta. ”What the hell I’m doing here?” Sitä ei kande jäädä funtsimaan tai muuten saatat löytää itsesi Hki-Vantaan lentokentältä buukkaamasta lippua ekaan lentsikkaan ”ihan-minne-vaan”.
Muita mahdollisia oireita: Unettomuus ja lievä hermosteneisuus johtuen yhteiskunnallisista paineista. Ahdistuneisuus johtuen tiukoista aikatauluista ja normaalin arjen organisoinnista. Ruokahalun menetys tai päinvastaisesti järjetön ruokahalu (reipas määrä ruispaloja päivässä).
Kun Helsinki tuntuu matkan jälkeen Hell-sin-giltä ja kaikki ottaa päähän ja toivoisi vain olevansa jossain muualla (ehkä sen ihanan paratiisisaaren rannalla tai jossain nomad-paikassa missä kukaan ei tunne sua ei kukaan odota sulta yhtään mitään), niin…
PARANNUS!!!
Relaa jos pystyt. Jos et pysty niin pystyt ehkä jossain vaiheessa. Se vie ehkä hieman aikaa. Parasta mitä voit itsellesi tehdä, niin keskityt SUOMALAISEEN elämään. Tarkoittaen, että
- pistä yhteydet poikki ulkomaille (katoa kaikista onlineista hetkeksi, ignooraa s-postit)
- välttele matkatoimistoja
- välttele tv:n matkailuohjelmia (käännä kanava heti, kun näet matkailuohjelman alkavan)
- älä puhu ulkomaalaisten kanssa
- älä katso matkakuviasi
- älä lue matkapäiväkirjaasi
- vie matkaoppaasi kellarivarastoon
- piilota matkamuistosi
- vaihda matkan aikan käyttämäsi hajuvetesi ja deodoranttisi johonkin muuhun
- syö vain suomalaista ruokaa
- pidä itsesi hieman kiireisenä
- juokse, hölkkää, siivoa, pidä itsesi fyysisesti aktiivisena
- tapaa SUOMALAISIA kavereitasi
- sisusta
- lue vitsikirjoja
- keskity siihen, että Suomi ja Helsinki ovat maailman napa ja olet erittäin onnekas saadessasi asua tässä upeassa valtiossa (joka oikeasti on upea mutta kulttuurishokissa se tuntuu kaikkea muuta kuin upealta)
- voit ihan hyvin sairastua myös pieneen flunssaan tai vastaavaan vaarattomaan tautiin, käydä terveyskeskuksessa ja huomata miten hieno terveydenhuolto meillä on!
- käy kirjastossa ja lainaa pino Kalle Päätaloja, Anna-Leena Härköstä ja vaikkapa Kekkosen muistelmat (onko sellaiset edes kirjoitettu?)
- nauti julkisten toalettitilojen ihanasta siisteydestä, sitruunantuoksuisuudesta ja siitä, että et tarvitse ottaa omaa wc-paperirullaa mukaan
- kuuntele suomalaista musiikkia (äläkä missään tapauksessa sellaista mitä kuuntelit matkan aikana)
- hihkaise riemusta joka kerta kun lasket lasillisen JUOMAvettä kraanasta
- nauti lämpimistä suihkuista ja käy saunassa
- kävele jonnekin meren rannalle tai keskelle metsää ja ole yksin. Todennäköisesti ketään ei ole lähistöllä, joten voit vaikka kiljua tai potkia puuta.
Kulttuurishokki mennee ohi ajan kanssa. Itse en ole itse ihan vielä kuivilla siitä, mutta kyllä tässä jotain pieniä valonpilkahduksia aika ajoin on. Kärsivällisyttä, kärsivällisyyttä…
Helsinki18.7.
Hyvä kaverini menee naimisiin ja olen saanut kunnian olla kaasona. Morsian tietää mitä tahtoo ja kaasot ovat ajan tasalla tehtävistään. Suunnittelupalaveri number one oli tänään. Homma on hanskassa ja hanskat varmassa tallessa. Ollaan aika organisoivia ihmisiä koko poppoo, joten uskon, että tästä ei nyt ainakaan mitään järkyttävää kaaosta synny. Varaudun aina pahimpaan mutta uskon vahvasti siihen, että tällä porukalla juhlasta tulee upea. Se ei (onneksi) yksin minusta riipu, mutta teen parhaani, että niin kävisi.
Usko Suomen kesäänkin alkaa pian palailla. Tänään sentäs paisteli aurinko ja sää oli melko hyvä. Ei nyt ihan helle mutta ok ilma kuitenkin. Polvihousuilla ja lyhythihaisella pärjäili mainiosti.
Sisustusprojektini jatkuu taasen, sillä kävin hankkimassa alennusmyynneistä kaksi törkeän hyvän näköistä Vallilan verhoa ja verhotangot. Ne olivat niin edulliset (Vallilaksi), etten pystynyt vastustamaan kiusausta. Tarkoituksena on myös maalailla lisää. Ei kokonaisia seiniä mutta sabloneilla joitain kivoja kuvioita eteiseen. Täysin valkoinen eteinen ja käytävä tuntuvat jotenkin niin pliisuilta. Toivottavasti ei enää kauaa.
BTW, onko kellään ompelukonetta ja iskuporakonetta lainaksi? Pitäis nimittäin lyhentää ne verhot ja porata reiät verhotangoille. Ja, ööh, onko kellään ”ylimääräistä” vedenkeitintä (voin antaa vaihdossa Krupsin siistin valkoisen kahvinkeittimen)?
Usko Suomen kesäänkin alkaa pian palailla. Tänään sentäs paisteli aurinko ja sää oli melko hyvä. Ei nyt ihan helle mutta ok ilma kuitenkin. Polvihousuilla ja lyhythihaisella pärjäili mainiosti.
Sisustusprojektini jatkuu taasen, sillä kävin hankkimassa alennusmyynneistä kaksi törkeän hyvän näköistä Vallilan verhoa ja verhotangot. Ne olivat niin edulliset (Vallilaksi), etten pystynyt vastustamaan kiusausta. Tarkoituksena on myös maalailla lisää. Ei kokonaisia seiniä mutta sabloneilla joitain kivoja kuvioita eteiseen. Täysin valkoinen eteinen ja käytävä tuntuvat jotenkin niin pliisuilta. Toivottavasti ei enää kauaa.
BTW, onko kellään ompelukonetta ja iskuporakonetta lainaksi? Pitäis nimittäin lyhentää ne verhot ja porata reiät verhotangoille. Ja, ööh, onko kellään ”ylimääräistä” vedenkeitintä (voin antaa vaihdossa Krupsin siistin valkoisen kahvinkeittimen)?
torstai 17. heinäkuuta 2008
Merenneito
Arvoitus on ratkaistu. Pullakahveille pääsee Sami. Sinänsä harmillista että juuri Samppa, sillä se on jo yhdet jos toisetkin pullakahvit kanssani juonut/syönyt. Tavallaan olisin siis suonut ”voiton” jollekulle muulle.
Niin, se oikea vastaus...
Tyttö, jolla on räpylä = merenneito.
Loogista, eikö? ;) Se VOI olla myös pesäpallonpelaaja mutta pesäpalloräpylän voi aina heittää nurkkaan ja ryhtyä golfinpelaajaksi. Merenneitoudesta ei pääse eroon. Se räpylä on, ja pysyy. Vai pyrstökö se on. Ne evät kuitenkin siellä jalkojen tilalla, you know.
Tuo ”tyttö, jolla on räpylä” ei ole mun keksintöni vaan erään erittäin huvittavan kaverin Alias-selitys. Pelattiin siis Aliasta ja TN selitti ihan tohkeissaan ”tytöstä, jolla on räpylä”. TN oli kettuuntunut, kun kukaan ei tajunnut mutta lopulta joku hoksasi. Naurattaa vaan niin paljon kun muistelee sitä tilannetta.
Näitä muitakin "legendaarisia" Alias-selityksiä on, mutta säästelen niitä myöhempään ajankohtaan.
Mut hei, nyt on päivä pulkassa. Tää neito lähtee nukkuu.
Buenos noches!
Niin, se oikea vastaus...
Tyttö, jolla on räpylä = merenneito.
Loogista, eikö? ;) Se VOI olla myös pesäpallonpelaaja mutta pesäpalloräpylän voi aina heittää nurkkaan ja ryhtyä golfinpelaajaksi. Merenneitoudesta ei pääse eroon. Se räpylä on, ja pysyy. Vai pyrstökö se on. Ne evät kuitenkin siellä jalkojen tilalla, you know.
Tuo ”tyttö, jolla on räpylä” ei ole mun keksintöni vaan erään erittäin huvittavan kaverin Alias-selitys. Pelattiin siis Aliasta ja TN selitti ihan tohkeissaan ”tytöstä, jolla on räpylä”. TN oli kettuuntunut, kun kukaan ei tajunnut mutta lopulta joku hoksasi. Naurattaa vaan niin paljon kun muistelee sitä tilannetta.
Näitä muitakin "legendaarisia" Alias-selityksiä on, mutta säästelen niitä myöhempään ajankohtaan.
Mut hei, nyt on päivä pulkassa. Tää neito lähtee nukkuu.
Buenos noches!
Arvoitus
Puhuttiin enkeleistä. Eli tytöistä, joilla on siivet.
Nyt tulee 10 pisteen kysymys. Valmistautukaa. Kaikki skarppina? Ok, here we go...
...
Kysymys kuuluu:
Kuka tai MIKÄ on tyttö, jolla on räpylä?
Ensimmäinen henkilö, joka SOITTAA oikean vastauksen minulle, tienaa pullakahvit.
Lupaan hyvän pullan ja erinomaisen kahvin, halutessa myös teen.
Mitä vastaat?
Nyt tulee 10 pisteen kysymys. Valmistautukaa. Kaikki skarppina? Ok, here we go...
...
Kysymys kuuluu:
Kuka tai MIKÄ on tyttö, jolla on räpylä?
Ensimmäinen henkilö, joka SOITTAA oikean vastauksen minulle, tienaa pullakahvit.
Lupaan hyvän pullan ja erinomaisen kahvin, halutessa myös teen.
Mitä vastaat?
Suomen kesä
Suomalainen ”kesä” = vitsi. Luin jostain, että tää on surkein heinäkuu sitten vuoden 1992. Uskon. Eipä tässä nyt juurikaan ole biitsillä löhöilty. Lähinnä olen miettinyt, että otanko ulos mennessäni collegen mukaan ja tarkeneekohan näillä polvihousuilla? Missä se mun sateenvarjo on?
Nyt tulee vettä, tuulee, harmaata, pilvistä. How great is that. Mut ei se mitään. Keskityn johonkin muuhun jos ulos ei pääse. Olette ehkä huomanneetkin ;) (Someone has keyboard on fire.)
Sanonpahan vaan, että aurinkovoide- ja siiderifirmat ovat konkurssissa tämän ”kesän” jälkeen. Jos sama sää jatkuu, niin myyntikäppyrät sukeltavat syvälle.
Nyt tulee vettä, tuulee, harmaata, pilvistä. How great is that. Mut ei se mitään. Keskityn johonkin muuhun jos ulos ei pääse. Olette ehkä huomanneetkin ;) (Someone has keyboard on fire.)
Sanonpahan vaan, että aurinkovoide- ja siiderifirmat ovat konkurssissa tämän ”kesän” jälkeen. Jos sama sää jatkuu, niin myyntikäppyrät sukeltavat syvälle.
Enkeleitä onko heitä
Tähän yhteyteen sopii mainiosti eräs loistava biisi. Sen nimi on ”Enkeleitä onko heitä”.
Kuuntelin sen reppureissuni aikana mp3:sta vain noin 500 kertaa.
Lyrics to
"Enkeleitä Onko Heitä"
by Aki Sirkesalo:
Nipistä mua tästä
onnen täyttämästä
elämästä
Lannista mua vähän
oon liian tyytyväinen
oloon tähän
En osaa kumartaa
kuvaa kuninkaan
en yhteyttä saa
guruun kuumimpaan
No kenelle tän maljan nostaa saan?
refrain:
Enkeleitä
onko heitä
enkeleitä
onko heitä,
enkeleitä?
Kiitos kysymästä
mä pidän kiinni
tästä ystävästä
Demonit kun eksytin
löytää taisin viimein
enkelin
En rakkautta myy
vaan ilmaiseksi jaan
siinä lienee syy
onnelliseen ongelmaan
jota yhdessä me tänään ratkotaan
refrain
Ole vastaan, ole myötä
oman taivaan
tähän raivaan
Iloisinta ylityötä
mä silloin teen
Pääsin pälkähästä:
luvan nauttia sain
elämästä
Kauhut kaikki karkotin
vaikka syntymässä
säikähdin
En eiliselle jää
kaunaa kantamaan
vaan tahdon virittää
sointuun sujuvaan
tän laulun joka käy mun kitaraan:
Enkeleitä onko heitä
enkeleitä onko heitä(2x)
”42-vuotias Sirkesalo ilmoitettiin vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa kadonneeksi vuoden 2004 tapaninpäivän Intian valtameren maanjäristyksen jälkeen. Hän oli lomamatkalla Khao Lakissa, Thaimaassa. Sirkesalon, hänen vaimonsa ja heidän lastensa ruumiit löydettiin ja tunnistettiin, ja ne kuljetettiin Suomeen haudattavaksi.”
Kuuntelin sen reppureissuni aikana mp3:sta vain noin 500 kertaa.
Lyrics to
"Enkeleitä Onko Heitä"
by Aki Sirkesalo:
Nipistä mua tästä
onnen täyttämästä
elämästä
Lannista mua vähän
oon liian tyytyväinen
oloon tähän
En osaa kumartaa
kuvaa kuninkaan
en yhteyttä saa
guruun kuumimpaan
No kenelle tän maljan nostaa saan?
refrain:
Enkeleitä
onko heitä
enkeleitä
onko heitä,
enkeleitä?
Kiitos kysymästä
mä pidän kiinni
tästä ystävästä
Demonit kun eksytin
löytää taisin viimein
enkelin
En rakkautta myy
vaan ilmaiseksi jaan
siinä lienee syy
onnelliseen ongelmaan
jota yhdessä me tänään ratkotaan
refrain
Ole vastaan, ole myötä
oman taivaan
tähän raivaan
Iloisinta ylityötä
mä silloin teen
Pääsin pälkähästä:
luvan nauttia sain
elämästä
Kauhut kaikki karkotin
vaikka syntymässä
säikähdin
En eiliselle jää
kaunaa kantamaan
vaan tahdon virittää
sointuun sujuvaan
tän laulun joka käy mun kitaraan:
Enkeleitä onko heitä
enkeleitä onko heitä(2x)
”42-vuotias Sirkesalo ilmoitettiin vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa kadonneeksi vuoden 2004 tapaninpäivän Intian valtameren maanjäristyksen jälkeen. Hän oli lomamatkalla Khao Lakissa, Thaimaassa. Sirkesalon, hänen vaimonsa ja heidän lastensa ruumiit löydettiin ja tunnistettiin, ja ne kuljetettiin Suomeen haudattavaksi.”
Siivekkäät
Anu rakastaa aasinsiltoja. On välillä itsekin vähän aasi, joten ansaitsee siksikin siltansa ;)
Asiasta kukkaruukkuun, eli taivaasta enkeleihin. Tyttö, jolla on siivet, eli enkeli.
Oletteko sattumoisin kuulleet stand-up-koomikko Niko Kivelän sketsin Kimi Räikkösen suojelusenkelistä? Se on aika hyvä. Sen siivellisen tytön pitää olla tosi nopea pysyäkseen radalla mukana ;) Funtsikaapa; 60 kierrosta Hungaroringillä, sitten viikon tauko, seuraavat 60 kierrosta Sepangin radalla Malesiassa. Siinä saa liihottaa aikaste tosi paljon. Kannatankin seuraavan F1-mestaruuden ohella myös kuljettajien suojelusenkelien palkitsemista asiaankuuluvalla tavalla. Saa olla aika kovakuntoinen enkeli, että alkaa F1-kuskin suojelijaksi.
Enkelithän vissiin soittelevat aina harppua? Miks just harppua??? Eihän se nyt enää 2000-luvulla TOIMI. Nykyajan ihmiset kuuntelevat NRJ:ta ja The Voicea. Harpunsoitto ja enkelikuoron hyminä… Excuse me, but where is the dj?
Jos mulla on suojelusenkeli, niin mä haluaisin tavata sen. Onko se niin ujo, että se ei uskalla näyttäytyä? Vai onko sillä jotain salattavaa? Vai onko se lyönyt hanskat tiskiin ja lähtenyt litomaan? Viimeinen raportti bossille: ”Tapaus Anu: Mission Impossible. I quit.” Ja nyt se mun enkeli vetää lonkkaa jossain Goalla ja huokaa syvään, onnellisena, että tajus lopettaa ajoissa. Siinä duunissa voi ehkä helposti stressaantua…
Mun on vaikea uskoa johonkin sellaiseen mitä en ole nähnyt, tuntenut, vaistonnut, kokenut. Ei mitään edellisistä. Asiasta on kuullut mutta kaikenlaistahan sitä ihminen kuulee. Ja lukee. Ja kaikkea kuulemaansa ja lukemaansa ei pidä uskoa. Kaikenlaista narutusta on suuntaan jos toiseen. Juorut, huhut, otsikot, tarinat, urbaanilegendat. Yeah, right. Mä muodostan oman uskoni omien kokemuksieni perusteella. Perustelut kappaleen ensimmäisessä virkkeessä.
Asiasta kukkaruukkuun, eli taivaasta enkeleihin. Tyttö, jolla on siivet, eli enkeli.
Oletteko sattumoisin kuulleet stand-up-koomikko Niko Kivelän sketsin Kimi Räikkösen suojelusenkelistä? Se on aika hyvä. Sen siivellisen tytön pitää olla tosi nopea pysyäkseen radalla mukana ;) Funtsikaapa; 60 kierrosta Hungaroringillä, sitten viikon tauko, seuraavat 60 kierrosta Sepangin radalla Malesiassa. Siinä saa liihottaa aikaste tosi paljon. Kannatankin seuraavan F1-mestaruuden ohella myös kuljettajien suojelusenkelien palkitsemista asiaankuuluvalla tavalla. Saa olla aika kovakuntoinen enkeli, että alkaa F1-kuskin suojelijaksi.
Enkelithän vissiin soittelevat aina harppua? Miks just harppua??? Eihän se nyt enää 2000-luvulla TOIMI. Nykyajan ihmiset kuuntelevat NRJ:ta ja The Voicea. Harpunsoitto ja enkelikuoron hyminä… Excuse me, but where is the dj?
Jos mulla on suojelusenkeli, niin mä haluaisin tavata sen. Onko se niin ujo, että se ei uskalla näyttäytyä? Vai onko sillä jotain salattavaa? Vai onko se lyönyt hanskat tiskiin ja lähtenyt litomaan? Viimeinen raportti bossille: ”Tapaus Anu: Mission Impossible. I quit.” Ja nyt se mun enkeli vetää lonkkaa jossain Goalla ja huokaa syvään, onnellisena, että tajus lopettaa ajoissa. Siinä duunissa voi ehkä helposti stressaantua…
Mun on vaikea uskoa johonkin sellaiseen mitä en ole nähnyt, tuntenut, vaistonnut, kokenut. Ei mitään edellisistä. Asiasta on kuullut mutta kaikenlaistahan sitä ihminen kuulee. Ja lukee. Ja kaikkea kuulemaansa ja lukemaansa ei pidä uskoa. Kaikenlaista narutusta on suuntaan jos toiseen. Juorut, huhut, otsikot, tarinat, urbaanilegendat. Yeah, right. Mä muodostan oman uskoni omien kokemuksieni perusteella. Perustelut kappaleen ensimmäisessä virkkeessä.
Pumpulipilviä, juhannuskokkoja ja muutama torakka
Ja mitäs sitten tapahtuu. Vika ilta on vietetty. Testamentti kirjoitettu. Time to go. Mutta minne???
Kukaan ei ole kauheasti tullut takas kertomaan. ”Hei, tota, kuolin eilen, mut ei se ollutkaan niin kivaa, joten tässä mä taas oon.” Paluulippuja ei myydä. Se on one-way-ticket.
Jotkut päätyvät taivaaseen, jotkut helvettiin. Jälkimmäisessä on sytkärin liekkejä, pieniä nuotioita, takkatulia ja kunnon juhannusroihuja. Grillibileet ;)
Taivas… mielikuvat pumpulipilviä, lampaita (miksiköhän juuri lampaita????), kaariportti, pehmeää, pyöreää, pastellia. Onko se SE tyyli mikä sitten on kaikille? Kandeisko ehkä panostaa sisustukseen/stailaukseen? Joku gootti tai rokkari saattaa olla tosi hyvä ihminen ja päästä taivaaseen mutta enpä nyt tiedä onko se interiööri just sellainen mistä se diggaa ;) Vaikee kuvitella Kurt Cobain tai Jimi Hendrix heiluttelemaan jalkojaan pilvenreunalle pastelliympäristöön… Jyrki H, Kirka, Irwin, Juha Watt Wainio. Onks noi kaikki hemmot silittämässä taivaslampaita pumpulipilvillä? *let me laugh* (anteeksi)
Jotkut ehkä syntyvät uudelleen karman lakien mukaan. Se, miten hyvin elelit tässä elämässä, määrää sen, miten hyvään "asemaan" synnyt seuraavassa elämässäsi. Jos olet kieroillut ja petkuttanut ihan kympillä, ilman mitään omaatuntoa, synnyt torakaksi. Se on ihan oikein. Mitäs olit kelju.
Jos taas olet elänyt hyvää elämää ja auttanut muita yms tehnyt hyviä asioita niin sitten synnyt joksikin hyväksi. Ihmiseksi ehkä. Tarkoitan Ihmiseksi isolla I:llä. Ihmisiäkin on ihmisiä pienellä i:llä ja Ihmisiä isolla I:llä. Parhaassa tapauksessa synnyt Ihmiseksi isolla I:llä.
Mun mielestä Karman laissa on järkeä. Se on looginen. Siinä on itua. Ja se oikeastaan on ihan sama kuin Raamatun Vuorisaarna (Raamatussa tosin ei ole mitään näitä reinkarnaatiojuttuja) . Ehkäpä käsikirjoittaja on kuitenkin ollut sama? Hmmm...
Kukaan ei ole kauheasti tullut takas kertomaan. ”Hei, tota, kuolin eilen, mut ei se ollutkaan niin kivaa, joten tässä mä taas oon.” Paluulippuja ei myydä. Se on one-way-ticket.
Jotkut päätyvät taivaaseen, jotkut helvettiin. Jälkimmäisessä on sytkärin liekkejä, pieniä nuotioita, takkatulia ja kunnon juhannusroihuja. Grillibileet ;)
Taivas… mielikuvat pumpulipilviä, lampaita (miksiköhän juuri lampaita????), kaariportti, pehmeää, pyöreää, pastellia. Onko se SE tyyli mikä sitten on kaikille? Kandeisko ehkä panostaa sisustukseen/stailaukseen? Joku gootti tai rokkari saattaa olla tosi hyvä ihminen ja päästä taivaaseen mutta enpä nyt tiedä onko se interiööri just sellainen mistä se diggaa ;) Vaikee kuvitella Kurt Cobain tai Jimi Hendrix heiluttelemaan jalkojaan pilvenreunalle pastelliympäristöön… Jyrki H, Kirka, Irwin, Juha Watt Wainio. Onks noi kaikki hemmot silittämässä taivaslampaita pumpulipilvillä? *let me laugh* (anteeksi)
Jotkut ehkä syntyvät uudelleen karman lakien mukaan. Se, miten hyvin elelit tässä elämässä, määrää sen, miten hyvään "asemaan" synnyt seuraavassa elämässäsi. Jos olet kieroillut ja petkuttanut ihan kympillä, ilman mitään omaatuntoa, synnyt torakaksi. Se on ihan oikein. Mitäs olit kelju.
Jos taas olet elänyt hyvää elämää ja auttanut muita yms tehnyt hyviä asioita niin sitten synnyt joksikin hyväksi. Ihmiseksi ehkä. Tarkoitan Ihmiseksi isolla I:llä. Ihmisiäkin on ihmisiä pienellä i:llä ja Ihmisiä isolla I:llä. Parhaassa tapauksessa synnyt Ihmiseksi isolla I:llä.
Mun mielestä Karman laissa on järkeä. Se on looginen. Siinä on itua. Ja se oikeastaan on ihan sama kuin Raamatun Vuorisaarna (Raamatussa tosin ei ole mitään näitä reinkarnaatiojuttuja) . Ehkäpä käsikirjoittaja on kuitenkin ollut sama? Hmmm...
Last nite - practicalities
Tiedättekö mitä. Tää juttu paisuu tänään kuin pullataikina. Funtsailin äsken mitä tekisin omana vikana iltanani maan päällä. Ja arvatkaa mitä aloin miettiä sitten? Arvatkaa. Aloin miettiä, että miten mun kamoille käy? Mitä tälle asunnolle tapahtuu? Kuka huolehtiii huonekasveista? Absurdia. Mietin joitain käytännön asioita ettei muille olisi päänvaivaa niistä, kun en ole enää itse huolehtimassa.
Mä uskon, että mä olen aika oikeassa ammatissa. Hyvä assistentti, sillä tää käytännön näkökulma on näköjään aina läsnä. Jopa vikana iltana ;)
No, mun on sitten varmaan uhrattava muutama tunti omasta vikasta illastani siihen, että kirjoitan sen testamentin. Siinä olis selkeesti kaikki. Kirjat, vaatteet, huonekalut, kaikki. Tai se kaikki (ei paljon) mitä mulla materiaa on. En valitettavasti ole niin rikas, että kutsuisin sitä perinnöksi. Pikemminkin jäämistö. Pelastusarmeija tosin listautuu pörssiin, kun mun vaatteet ja kengät on myyty (ei sillä että ne olis kalliita mutta niitä on PALJON).
Mä uskon, että mä olen aika oikeassa ammatissa. Hyvä assistentti, sillä tää käytännön näkökulma on näköjään aina läsnä. Jopa vikana iltana ;)
No, mun on sitten varmaan uhrattava muutama tunti omasta vikasta illastani siihen, että kirjoitan sen testamentin. Siinä olis selkeesti kaikki. Kirjat, vaatteet, huonekalut, kaikki. Tai se kaikki (ei paljon) mitä mulla materiaa on. En valitettavasti ole niin rikas, että kutsuisin sitä perinnöksi. Pikemminkin jäämistö. Pelastusarmeija tosin listautuu pörssiin, kun mun vaatteet ja kengät on myyty (ei sillä että ne olis kalliita mutta niitä on PALJON).
"- What would you do... If it's your last night on Earth?"
"- What would you do... If it's your last night on Earth?"
Kyse on Revolution Renaissancen Last Night On Earth -biisin sanoituksesta. Uskokaa tai älkää, mutta en ole IKINÄ kuullut ko. biisiä. Enkä tiedä koko bändistä mitään. En yhtään mitään. Se biisi voi olla ihan kamala. Tai sitten se on hyvä. Ehkä mun on kuunneltava se.
Asia tuli puheeksi, kun tuo lause oli erään ystäväni Facebook-statuksena. Ekaksi säikähdin, kysyin, kuulin vastauksen ja rentouduin. Ystäväni nimittäin vastasi, että kaikki hyvin. Biisin sanoitus auttoi häntä keskittymään olennaiseen.
Aloin taas miettimään.
"- What would you do... If it's your last night on Earth?"
...
Aika hyvä metodi. Miettikääpä itse. Mitä tekisitte, jos olisi vain tämä päivä/tämä ilta? Huomenna – ei mitään. Keiden kanssa olisit? Missä olisit? Menisitkö Lintsille juoksemaan Vekkulan läpi vai mummolaan kutomaan sen keskeneräisen räsymaton loppuun? Viettäisitkö viimeisen iltasi paratiisisaarella Aasiassa, honkien huminassa Heinolassa vai kenties omassa kodissasi? Siivoaisitko työpöytäsi ja kirjoittaisitko ohjeet seuraajallesi? Söisitkö karjalanpiirakoita munavoilla kera lasillisen kylmää maitoa vai hulppean 4 lajin illallisen viineineen hienossa ravintolassa? Kuuntelisitko luonnon ääniä vai lempimusiikkiasi?
Elämä pursuaa vaihtoehtoja. Niitä välillä suorastaan tulvii! Valinnan tekeminen on vaikeaa. Joskus todella vaikeaa. Kaikki asiat eivät ole niin simppeleitä. Ja kaikkea ei voi järkeillä (vaikka kovasti haluaisikin).
Oikeat valinnat tulevat mun mielestä vaistonvaraisesti. Jokin jossain harmaassa aivomassassa sanoo, että nyt teet näin. Mietit sitä ehkä hetken, kyseenalaistat pikkuisen, joskus enemmänkin, mutta yleensä se on just se oikea asia tehdä. Mä luotan vaistooni.
Kyse on Revolution Renaissancen Last Night On Earth -biisin sanoituksesta. Uskokaa tai älkää, mutta en ole IKINÄ kuullut ko. biisiä. Enkä tiedä koko bändistä mitään. En yhtään mitään. Se biisi voi olla ihan kamala. Tai sitten se on hyvä. Ehkä mun on kuunneltava se.
Asia tuli puheeksi, kun tuo lause oli erään ystäväni Facebook-statuksena. Ekaksi säikähdin, kysyin, kuulin vastauksen ja rentouduin. Ystäväni nimittäin vastasi, että kaikki hyvin. Biisin sanoitus auttoi häntä keskittymään olennaiseen.
Aloin taas miettimään.
"- What would you do... If it's your last night on Earth?"
...
Aika hyvä metodi. Miettikääpä itse. Mitä tekisitte, jos olisi vain tämä päivä/tämä ilta? Huomenna – ei mitään. Keiden kanssa olisit? Missä olisit? Menisitkö Lintsille juoksemaan Vekkulan läpi vai mummolaan kutomaan sen keskeneräisen räsymaton loppuun? Viettäisitkö viimeisen iltasi paratiisisaarella Aasiassa, honkien huminassa Heinolassa vai kenties omassa kodissasi? Siivoaisitko työpöytäsi ja kirjoittaisitko ohjeet seuraajallesi? Söisitkö karjalanpiirakoita munavoilla kera lasillisen kylmää maitoa vai hulppean 4 lajin illallisen viineineen hienossa ravintolassa? Kuuntelisitko luonnon ääniä vai lempimusiikkiasi?
Elämä pursuaa vaihtoehtoja. Niitä välillä suorastaan tulvii! Valinnan tekeminen on vaikeaa. Joskus todella vaikeaa. Kaikki asiat eivät ole niin simppeleitä. Ja kaikkea ei voi järkeillä (vaikka kovasti haluaisikin).
Oikeat valinnat tulevat mun mielestä vaistonvaraisesti. Jokin jossain harmaassa aivomassassa sanoo, että nyt teet näin. Mietit sitä ehkä hetken, kyseenalaistat pikkuisen, joskus enemmänkin, mutta yleensä se on just se oikea asia tehdä. Mä luotan vaistooni.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
Autio saari
Kirjoittelin edellisessä blogissani tuosta mökille lähtemisestä. En tiedä mistä ajatus tuli mieleeni mutta aloin yllättäen miettimään autiota saarta. Sehän on se kuuluisa kysymys, että ”jos joutuisit autiolle saarelle, niin mitkä kolme asiaa/tavaraa ottaisit mukaasi?”.
Aloin sitten pohtimaan, että mitä ottaisin mukaani. Kolme asiaa (miksiköhän se on juuri se kolme?).
No, hyvä olisi tietty tietää, kuinka kauan sillä saarella joudun kökkimään. Oletan tässä tapauksessa, että loppuelämän. Tai vuosia ainakin. Sitten ehkä joku laiva saattaa harhautua reitiltään ja huomaa rantaan virittelemän kokkoni ja savumerkkini ja sitten mut SAATETAAN pelastaa. Riippuen tosin varmaan pelastajasta. Jos kysyvät cv:tä ennen laivaan poimimista, niin erään tietyn hinaajayrityksen edustajat ehkä kääntäisivät kokan koilliseen ja purjehtisivat pikapikaa pois ;)
No mutta siinä vaiheessa kun se (mahdollinen) pelastus tulee, niin
- tukkani on pitkä ja takkuinen
- ihoni on auringon kärventämä
- ruokavalioni koostuu metsän ja meren hedelmistä
- hakkaan kaikki partiolaiset erätaitokisoissa.
Alkuperäinen kysymys oli, että mitä otan mukaan. 3 juttua. Nyt aivovirta. Hmmm…. Otan kompuutterin (internetyhteydellä), sveitsiläislinkkarin ja Helsingin kaupunginkirjaston.
Sveitsiläislinkkarin voi tosin korvata hotelli Kämpin kokilla. Tai äitillä. Tai Samin iskällä. No anyway jollakulla, joka osaa loihtia hyviä aterioita tyhjästä.
Internetin avulla olet kaikkialla, joten ei se välttämättä ole niin huono homma, että kökkii siellä autiosaarella. Pari tuplaklikkausta niin onkin vaikka Helsingissä. Tai Madagaskarilla. Tai Bangkokissa. Helppoa kuin mikä! Kun alkaa kyllästyttää niin yhteys poikki ja voi taas viettää autiosaari-elämää. How great is that. Internet on ihmiskunnan hienoimpia keksintöjä.
Helsingin kaupunginkirjasto on logistisesti haastava mukaanotettava, mutta uskon, että nykypäivän tekniikalla se onnistuu.
Jees, siinä mun kolme asiaa. Jos yhden pienen jutun saa vielä ottaa, niin huulirasva ois aika jees. Auringossa ja tuulessa huulet kuivuu, joten jos 3½ on ok, niin se puolikas huulirasvasta. (Aina pitää olla neuvotteluvaraa).
Aloin sitten pohtimaan, että mitä ottaisin mukaani. Kolme asiaa (miksiköhän se on juuri se kolme?).
No, hyvä olisi tietty tietää, kuinka kauan sillä saarella joudun kökkimään. Oletan tässä tapauksessa, että loppuelämän. Tai vuosia ainakin. Sitten ehkä joku laiva saattaa harhautua reitiltään ja huomaa rantaan virittelemän kokkoni ja savumerkkini ja sitten mut SAATETAAN pelastaa. Riippuen tosin varmaan pelastajasta. Jos kysyvät cv:tä ennen laivaan poimimista, niin erään tietyn hinaajayrityksen edustajat ehkä kääntäisivät kokan koilliseen ja purjehtisivat pikapikaa pois ;)
No mutta siinä vaiheessa kun se (mahdollinen) pelastus tulee, niin
- tukkani on pitkä ja takkuinen
- ihoni on auringon kärventämä
- ruokavalioni koostuu metsän ja meren hedelmistä
- hakkaan kaikki partiolaiset erätaitokisoissa.
Alkuperäinen kysymys oli, että mitä otan mukaan. 3 juttua. Nyt aivovirta. Hmmm…. Otan kompuutterin (internetyhteydellä), sveitsiläislinkkarin ja Helsingin kaupunginkirjaston.
Sveitsiläislinkkarin voi tosin korvata hotelli Kämpin kokilla. Tai äitillä. Tai Samin iskällä. No anyway jollakulla, joka osaa loihtia hyviä aterioita tyhjästä.
Internetin avulla olet kaikkialla, joten ei se välttämättä ole niin huono homma, että kökkii siellä autiosaarella. Pari tuplaklikkausta niin onkin vaikka Helsingissä. Tai Madagaskarilla. Tai Bangkokissa. Helppoa kuin mikä! Kun alkaa kyllästyttää niin yhteys poikki ja voi taas viettää autiosaari-elämää. How great is that. Internet on ihmiskunnan hienoimpia keksintöjä.
Helsingin kaupunginkirjasto on logistisesti haastava mukaanotettava, mutta uskon, että nykypäivän tekniikalla se onnistuu.
Jees, siinä mun kolme asiaa. Jos yhden pienen jutun saa vielä ottaa, niin huulirasva ois aika jees. Auringossa ja tuulessa huulet kuivuu, joten jos 3½ on ok, niin se puolikas huulirasvasta. (Aina pitää olla neuvotteluvaraa).
Helsinkiläinen heinäkuu
Huomio huomio! Tiesittehän, että Suomi on suljettu heinäkuussa. Oikeesti. Kaikki ovat jossain lomalla. En oo tajunnut sitä aiemmin. Oon nimittäin tapellut tässä pari päivää byrokratian kanssa ja yrittänyt tavoittaa joitakin tahoja ja aina kuulen, että ”Jees, se lomailee. Palailetko hei asiaan elokuussa.”. Jep.
Pitäis varmaan itsekin painua jonnekin mökkielämää viettämään. Onkivapa käteen ja laiturin nokkaan sinttejä narraamaan. Vähän laineidenliplatusta ja muutama veden pintaa kiillottava auringonsäde. Poutapilvi ja tuulen suhina kaislikossa.
Ei täällä Helsingissä saa mitään aikaiseksi, kun kaikki vaan ”lomailevat”. Todellakin suon sen ihan joka ikiselle, ilomielin, mutta hankaloittaa vaan vähäsen mun elämää, kun mikään ei edisty. Konttorit ovat tyhjiä ja Mikonkadun terassit täynnä (sielläkö ne kaikki istuvat?).
Oon hakenut duunia ja järkännyt kaikenlaisia muita asioita. Mitenköhän voikin olla näin kiireinen vaikkei edes ole (vielä) työtä? Herään joka aamu seiskalta, menen nukkumaan puolenyön jälkeen ja saan mielestäni paljon asioita aikaiseksi tuossa välissä mutta siltikin… tunnit loppuu kesken! Ehkä mulla on joku ajanhallintaongelma. Pitäis vaan olla vieläkin tehokkaampi. A-pu-va. Tarvitsen assarin.
(Mä en muuten enää ihmettele sitä, että eläkeläiset ovat aina kiireisiä. Kyllä sen kiireen näköjään saa aikaan ilman työtäkin.)
Oon koittanut nauttia myös kesästä. Heinäkuu ja kesä parhaimmillaan. Kelit eivät nyt ehkä ihan parhaat mahdolliset ole heinäkuuksi olleet mutta ihan suht ok kuitenkin. Ei ole satanut lunta/räntää/kissoja/koiria eli en valita. Ja vaikka valittaisinkin, niin ei se kuitenkaan yhtään mitään auttaisi. Olen tosin aika satavarma siitä, että sitten kun saan duunin, toivottavasti pian, niin SITTEN ne intiaanihelteet alkavat. Lyödäänkö vetoa?
Pitäis varmaan itsekin painua jonnekin mökkielämää viettämään. Onkivapa käteen ja laiturin nokkaan sinttejä narraamaan. Vähän laineidenliplatusta ja muutama veden pintaa kiillottava auringonsäde. Poutapilvi ja tuulen suhina kaislikossa.
Ei täällä Helsingissä saa mitään aikaiseksi, kun kaikki vaan ”lomailevat”. Todellakin suon sen ihan joka ikiselle, ilomielin, mutta hankaloittaa vaan vähäsen mun elämää, kun mikään ei edisty. Konttorit ovat tyhjiä ja Mikonkadun terassit täynnä (sielläkö ne kaikki istuvat?).
Oon hakenut duunia ja järkännyt kaikenlaisia muita asioita. Mitenköhän voikin olla näin kiireinen vaikkei edes ole (vielä) työtä? Herään joka aamu seiskalta, menen nukkumaan puolenyön jälkeen ja saan mielestäni paljon asioita aikaiseksi tuossa välissä mutta siltikin… tunnit loppuu kesken! Ehkä mulla on joku ajanhallintaongelma. Pitäis vaan olla vieläkin tehokkaampi. A-pu-va. Tarvitsen assarin.
(Mä en muuten enää ihmettele sitä, että eläkeläiset ovat aina kiireisiä. Kyllä sen kiireen näköjään saa aikaan ilman työtäkin.)
Oon koittanut nauttia myös kesästä. Heinäkuu ja kesä parhaimmillaan. Kelit eivät nyt ehkä ihan parhaat mahdolliset ole heinäkuuksi olleet mutta ihan suht ok kuitenkin. Ei ole satanut lunta/räntää/kissoja/koiria eli en valita. Ja vaikka valittaisinkin, niin ei se kuitenkaan yhtään mitään auttaisi. Olen tosin aika satavarma siitä, että sitten kun saan duunin, toivottavasti pian, niin SITTEN ne intiaanihelteet alkavat. Lyödäänkö vetoa?
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Uni 14.7.
Good morning.
Ihana HYVIN nukuttu yö takana. Goijailin autuaasti iltakasista tähän aamuun klo seiskaan. Eli lähes kellon ympäri. Hyvä suoritus meikäläiseltä, joka nyt ei kuitenkaan mikään pro -nukkuja ole. Nyt on kuitenkin pirteä ja energinen olo, tullee hyvä päivä :)
Näin tosi hassua unta viime yönä. Täytyy kirjoittaa se äkkiä muistiin ennen kuin unohtuu. Olin jäätelökioskilla jossakin missä oli toisella puolella puisto ja toisella autiomaa. Tummapuinen rakennus, avattavat puiset ikkunat. Semmoinen villilänsi-tyyppinen rakennus. Oli tosi vaikeeta keksiä, mitä jätskiä sitä ottaisi koska valikoima oli laaja. Päädyin sitten tilaamaan sitruunajäätelön, vadelmalimpparin ja lasin vettä.
Maksaessa huomasin, että olin ottanut väärän lompakon mukaan. Mulla oli mukanani se lompakko, jossa on vaan ulkomaanseteleitä. Kysyin voinko maksaa Egyptin punnilla ja Eestin kruunuilla. Ja se kävi! Maksoin 35 EGP ja loput kruunuissa. Hyvä palvelu. Myyjänä oli yksi Salkkareista tunnettu naishenkilö.
Jätskit piti hakea toiselta “tiskiltä” aavikon puolelta, joten menin kysymään sieltä missä sitruunajäätelöni on. No, tuodaan kuulemma pöytään. Menin istumaan pöytään. Pöydät olivat kaikki sisäpihalla aavikon ja puiston välissä. Paikka oli aika täynnä, joten mun piti istua sellaiseen pöytään, jossa oli muitakin.
Viimein mun tilaus saapui. Mutta se ei ollut se sitruunajäätelö. Sain hirvittävän satsin grillikylkeä!!! Huomasin myös, että jotkut muutkin asiakkaat syövät grillikylkeä tai grillattuja herkkusieniä jäätelökioskista. Ja minä kun halusin sen jäätelön. Vähiten nyt haluan lihaa silloin kun tekee mieli jotain raikasta kuten sitruunajäätelöä. Eikö tän pitänyt olla jäätelökioski? Katsoin ihmeissäni kun vieressäni istuva pieni kiinalaistyttö söi isoa täytettyä herkkusientä.
No, uni tais loppua siihen, kun en muista siitä sen enempää. Jos nukahdatte ja meette tuonne aavikon ja puiston väliselle villilänsi-jätskikiskalle niin älkää tilatko sitruunajäätelöä. Ellei teillä sitten ole hirveä lihanhimo ja haluatte järkyttävän ison lautasellisen grillikylkeä ;)
No mut se oli vaan uni. Aika huvittava sellainen. Joku Sigmund Freud varmaan osais selittää tän.
Luottamuksen palauttamiseksi täytynee käydä tänään vaikka Tööliksen jätskikiskalla. Ehkä sieltä sais perustötterön jotain raikasta jäätelöä. Ja aion maksaa kortilla tai euroilla ;)
Ihana HYVIN nukuttu yö takana. Goijailin autuaasti iltakasista tähän aamuun klo seiskaan. Eli lähes kellon ympäri. Hyvä suoritus meikäläiseltä, joka nyt ei kuitenkaan mikään pro -nukkuja ole. Nyt on kuitenkin pirteä ja energinen olo, tullee hyvä päivä :)
Näin tosi hassua unta viime yönä. Täytyy kirjoittaa se äkkiä muistiin ennen kuin unohtuu. Olin jäätelökioskilla jossakin missä oli toisella puolella puisto ja toisella autiomaa. Tummapuinen rakennus, avattavat puiset ikkunat. Semmoinen villilänsi-tyyppinen rakennus. Oli tosi vaikeeta keksiä, mitä jätskiä sitä ottaisi koska valikoima oli laaja. Päädyin sitten tilaamaan sitruunajäätelön, vadelmalimpparin ja lasin vettä.
Maksaessa huomasin, että olin ottanut väärän lompakon mukaan. Mulla oli mukanani se lompakko, jossa on vaan ulkomaanseteleitä. Kysyin voinko maksaa Egyptin punnilla ja Eestin kruunuilla. Ja se kävi! Maksoin 35 EGP ja loput kruunuissa. Hyvä palvelu. Myyjänä oli yksi Salkkareista tunnettu naishenkilö.
Jätskit piti hakea toiselta “tiskiltä” aavikon puolelta, joten menin kysymään sieltä missä sitruunajäätelöni on. No, tuodaan kuulemma pöytään. Menin istumaan pöytään. Pöydät olivat kaikki sisäpihalla aavikon ja puiston välissä. Paikka oli aika täynnä, joten mun piti istua sellaiseen pöytään, jossa oli muitakin.
Viimein mun tilaus saapui. Mutta se ei ollut se sitruunajäätelö. Sain hirvittävän satsin grillikylkeä!!! Huomasin myös, että jotkut muutkin asiakkaat syövät grillikylkeä tai grillattuja herkkusieniä jäätelökioskista. Ja minä kun halusin sen jäätelön. Vähiten nyt haluan lihaa silloin kun tekee mieli jotain raikasta kuten sitruunajäätelöä. Eikö tän pitänyt olla jäätelökioski? Katsoin ihmeissäni kun vieressäni istuva pieni kiinalaistyttö söi isoa täytettyä herkkusientä.
No, uni tais loppua siihen, kun en muista siitä sen enempää. Jos nukahdatte ja meette tuonne aavikon ja puiston väliselle villilänsi-jätskikiskalle niin älkää tilatko sitruunajäätelöä. Ellei teillä sitten ole hirveä lihanhimo ja haluatte järkyttävän ison lautasellisen grillikylkeä ;)
No mut se oli vaan uni. Aika huvittava sellainen. Joku Sigmund Freud varmaan osais selittää tän.
Luottamuksen palauttamiseksi täytynee käydä tänään vaikka Tööliksen jätskikiskalla. Ehkä sieltä sais perustötterön jotain raikasta jäätelöä. Ja aion maksaa kortilla tai euroilla ;)
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Sunnuntai 12.7. Helsinki
Ach so. Sunnuntai. Söndag. Sunday. Aurinko päivä (Sun day). The day when the sun is shining. Aurinko tosiaan paistelee ja keli on mitä mainioin.
Olin jälleen hyvä ihminen ja kävin hölkkäämässä Tööliksellä. Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja tein loistavan illallisen, joka kypsyy uunissa. Vein roskat ja kuurasin keittiön. Well done.
Musta tuntuu, että tänään ei taida tulla mitään elämää suurempaa pointtia. Pää on aika tyhjä. Filosofia ei etene. Joskus sitä prosessoi niin paljon, että yöunetkin menee. Tänään… ei mitään. Mut se on ehkä ihan hyvä vaan. Luova tauko.
Olin jälleen hyvä ihminen ja kävin hölkkäämässä Tööliksellä. Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja tein loistavan illallisen, joka kypsyy uunissa. Vein roskat ja kuurasin keittiön. Well done.
Musta tuntuu, että tänään ei taida tulla mitään elämää suurempaa pointtia. Pää on aika tyhjä. Filosofia ei etene. Joskus sitä prosessoi niin paljon, että yöunetkin menee. Tänään… ei mitään. Mut se on ehkä ihan hyvä vaan. Luova tauko.
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Dagen efter
A-pu-va. Kääk. Tiedättekö sen karmean moraalisen krapulan, joka tulee seuraavana aamuna? Mulla on se. NYT. Tutkin nimittäin juuri lompakkoni. Setelit ovat vaihtuneet kolikoihin ja lompakon tasku pursuaa kuitteja.
Olin eilen terassilla, ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Oli kliffaa :) Itse asiassa piti käydä vain yksillä mutta ilta venyi useampaa tuntia pidemmäksi. Taksikuitissa lukee 2.22.
Oli kuitenkin aivan huippukivaa, joten tämä moraalinen ja fyysinen krapula on ansaittu. Jos ois ollu tylsä ilta niin en olis maksanut niin/näin paljon. Nyt menee suunnilleen näin (ja tää pätkä toimii ainoastaan äänien kanssa, joten käännäpä volume-nappula kaakkoon): http://www.youtube.com/watch?v=AKc1Hjjz1Ys
…argh. Vettä, kiitos!
Olin eilen terassilla, ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Oli kliffaa :) Itse asiassa piti käydä vain yksillä mutta ilta venyi useampaa tuntia pidemmäksi. Taksikuitissa lukee 2.22.
Oli kuitenkin aivan huippukivaa, joten tämä moraalinen ja fyysinen krapula on ansaittu. Jos ois ollu tylsä ilta niin en olis maksanut niin/näin paljon. Nyt menee suunnilleen näin (ja tää pätkä toimii ainoastaan äänien kanssa, joten käännäpä volume-nappula kaakkoon): http://www.youtube.com/watch?v=AKc1Hjjz1Ys
…argh. Vettä, kiitos!
perjantai 11. heinäkuuta 2008
torstai 10. heinäkuuta 2008
Parveketerveiset auringon laskiessa
Nyt takas kotona. Kävin hakees Stockalta sushia ja nakutan läppäriä parvekkeella. Ilta-aurinko paistelee ja Lintsi kuulutti just, että ”hyvät asiakkaat, suljemme vartin päästä”. Valomerkki skideille, jotka haluavat vielä kierroksen Vekkulaa, vuoristorataa ja kummitusjunaa ;) Helpotuksenhuoahdus ehkä vanhemmille, heh.
Mä palailin tänään Kotkasta takas Helsinkiin. Viikonloppu edessä. Toivottavasti rento sellainen.
Mä palailin tänään Kotkasta takas Helsinkiin. Viikonloppu edessä. Toivottavasti rento sellainen.
Vastaanottokomitea (kelle?)
Edellisessä blogissa sanoin päivän filosofisen pointtini. Nyt jotain kevyempää kamaa…
Olin kattoos leffaa Maxim 1:ssa, Kluuvikadulla… Arvatkaa kuka oli mua ”vastassa”, kun tulin leffateatterista ulos? No, ette ikinä arvaa ;)
Menin klo 17.30 näytökseen ja se loppui vähän ennen kasia. Kävelin ”pää ajatuksista sekaisin” ulos teatterista ja mitä ihmettä… Kluuvikatu oli ihan tukossa! Hirveesti ihmisiä kadulla. ”Mitä täällä tapahtuu?”
Vastapäätä Maximia on Hotel Kämp. Ihmisiä oli sen edessä ja minuutin päästä saapui 3 isoa mustaa tila-autoa ja kaksi mustaa mersua. Ihmiset hurrasivat ja kiljuivat. Mä olin ihan ”pihalla”. Turvamiehet eristivät Kämpin sisäänkäynnin ja puhuivat radiopuhelimiin. Tosi tarkat turvatoimet. Olin edelleen ihan pihalla.
Toisesta mustasta mersusta sitten astui ulos ei kukaan muu kuin itse Bruce Springsteen. Pieni mies, lätsä päässä mutta hymyilevänä ja ystävällisenä. Jakoi nimmareita vartin verran ja jutteli ihmisten kanssa. En mennyt pyytämään nimikirjoitusta vaikka olisin ehkä sellaisen saanutkin. En jaksa ryysiä jonkun hassun musteläiskän takia. Otin pari kuvaa kännykameralla. Ilta-Sanomien reportteri oli vieressäni.
Hei Bruce, you seem like a nice guy.
Olin kattoos leffaa Maxim 1:ssa, Kluuvikadulla… Arvatkaa kuka oli mua ”vastassa”, kun tulin leffateatterista ulos? No, ette ikinä arvaa ;)
Menin klo 17.30 näytökseen ja se loppui vähän ennen kasia. Kävelin ”pää ajatuksista sekaisin” ulos teatterista ja mitä ihmettä… Kluuvikatu oli ihan tukossa! Hirveesti ihmisiä kadulla. ”Mitä täällä tapahtuu?”
Vastapäätä Maximia on Hotel Kämp. Ihmisiä oli sen edessä ja minuutin päästä saapui 3 isoa mustaa tila-autoa ja kaksi mustaa mersua. Ihmiset hurrasivat ja kiljuivat. Mä olin ihan ”pihalla”. Turvamiehet eristivät Kämpin sisäänkäynnin ja puhuivat radiopuhelimiin. Tosi tarkat turvatoimet. Olin edelleen ihan pihalla.
Toisesta mustasta mersusta sitten astui ulos ei kukaan muu kuin itse Bruce Springsteen. Pieni mies, lätsä päässä mutta hymyilevänä ja ystävällisenä. Jakoi nimmareita vartin verran ja jutteli ihmisten kanssa. En mennyt pyytämään nimikirjoitusta vaikka olisin ehkä sellaisen saanutkin. En jaksa ryysiä jonkun hassun musteläiskän takia. Otin pari kuvaa kännykameralla. Ilta-Sanomien reportteri oli vieressäni.
Hei Bruce, you seem like a nice guy.
Leffateatterissa opittua
Kävin tänään katsomassa Sinkkuelämää-leffan. Kaikki kaverit ovat sen jo nähneet, joten menin sitten yksin. Ei leffassa oikeastaan seuraa tarvitse, sillä elokuvaahan siellä katsotaan, right? Mä osaan nauttia ”elämyksistä” itseksenikin.
Leffa kolahti muhun. Ja kovaa kolahtikin. Kaksi ja puoli tuntia meni siivillä. Se pätkä on suoraan elävästä elämästä! Ihan kuten Sinkkuelämää-sarjakin. Koko juttu on kuorrutettu Guccilla, Louis Vouittonilla, kattohuoneistoilla ja shamppanjalla mutta… tarina itsessään; I love it! Samat asiat tapahtuu New Yorkissa, Helsingissä, Tel Avivissa, Afrikan pienessä piskuisessa kylässä, joka puolella maailmaa!
Mä ihailen noita Sinkkuelämän neljää naista, jotka AINA pitävät yhtä, MITÄ IKINÄ tapahtuukin. He eivät ikinä ole yksin vaikka elämä paiskoo välillä päin seiniä. He jakavat ilot, surut, onnistumiset ja epäonnistumiset. Hyvät tunteet ja pahat tunteet. Mitä ikinä eteen tulee. There is always somebody to support you, and take care of you. Et ole ikinä yksin tässä suuressa suuressa maailmassa.
Jollain lailla mua hävettää ihannoida HBO:n luoman fiktiivisen tarinan elämän arvoja. Mutta oli HBO, Raamattu tai mikä ikinä niin minä kuitenkin liputan vahvasti noiden arvojen puolesta. Niin noloa kuin se onkin. Nehän ovat leffasta ja tv-sarjasta poimittuja.
Mun mielestä Harvardin, Helian, Hankenin tai whatever oppilaitoksen opeilla ei tätä elämää ratkaista. Sydän ja tunteet tekevät oikeat ratkaisut, mitä ikinä se maksaakin. Kaikkea ei vaan yksinkertaisesti VOI järkeillä.
Mä oon huomannut, että raha helpottaa elämää ja tuo turvallisuuden tunteen mutta ei sillä loppupeleissä pitkälle pötkitä. Se helpottaa tätä ”matkantekoa” mutta ei sillä ikinä onnellisuutta löydetä. Joku saattaa olla mun kanssa hyvinkin paljon eri mieltä mutta olkoon vaan. Tää on mun mielipide. Raha ehkä koituu ongelmaksi sitten kun sitä ei enää ole. Siitä huolimatta olen nähnyt ihmisiä, jotka elävät hyvin hyvin vähällä ja ovat silti onnellisia.
Leffa kolahti muhun. Ja kovaa kolahtikin. Kaksi ja puoli tuntia meni siivillä. Se pätkä on suoraan elävästä elämästä! Ihan kuten Sinkkuelämää-sarjakin. Koko juttu on kuorrutettu Guccilla, Louis Vouittonilla, kattohuoneistoilla ja shamppanjalla mutta… tarina itsessään; I love it! Samat asiat tapahtuu New Yorkissa, Helsingissä, Tel Avivissa, Afrikan pienessä piskuisessa kylässä, joka puolella maailmaa!
Mä ihailen noita Sinkkuelämän neljää naista, jotka AINA pitävät yhtä, MITÄ IKINÄ tapahtuukin. He eivät ikinä ole yksin vaikka elämä paiskoo välillä päin seiniä. He jakavat ilot, surut, onnistumiset ja epäonnistumiset. Hyvät tunteet ja pahat tunteet. Mitä ikinä eteen tulee. There is always somebody to support you, and take care of you. Et ole ikinä yksin tässä suuressa suuressa maailmassa.
Jollain lailla mua hävettää ihannoida HBO:n luoman fiktiivisen tarinan elämän arvoja. Mutta oli HBO, Raamattu tai mikä ikinä niin minä kuitenkin liputan vahvasti noiden arvojen puolesta. Niin noloa kuin se onkin. Nehän ovat leffasta ja tv-sarjasta poimittuja.
Mun mielestä Harvardin, Helian, Hankenin tai whatever oppilaitoksen opeilla ei tätä elämää ratkaista. Sydän ja tunteet tekevät oikeat ratkaisut, mitä ikinä se maksaakin. Kaikkea ei vaan yksinkertaisesti VOI järkeillä.
Mä oon huomannut, että raha helpottaa elämää ja tuo turvallisuuden tunteen mutta ei sillä loppupeleissä pitkälle pötkitä. Se helpottaa tätä ”matkantekoa” mutta ei sillä ikinä onnellisuutta löydetä. Joku saattaa olla mun kanssa hyvinkin paljon eri mieltä mutta olkoon vaan. Tää on mun mielipide. Raha ehkä koituu ongelmaksi sitten kun sitä ei enää ole. Siitä huolimatta olen nähnyt ihmisiä, jotka elävät hyvin hyvin vähällä ja ovat silti onnellisia.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Kotka
”Satunnaisen matkailijan” seikkailut jatkuvat... Kohteena tällä kertaa kaupunki nimeltä Kotka.
Matkailuesite sanoo näin: ”Kotka on Suomen merellisimpiä kaupunkeja. Se sijaitsee Suomenlahden rannikolla Helsingistä itään puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Parasta Kotkassa on meri, sanovat kotkalaiset. Kotkan edustalla onkin noin 400 saarta ja purjehdus ja veneily ovat kaupunkilaisten sydäntä lähellä. Meren ja Kotkan tunnelman tavoitat myös Kotkan oman pojan, Junnu Vainion, legendaarisista sanoituksista. Tervetuloa nauttimaan merihenkisestä Kotkasta!”
Olen täällä siis ”CouchSurffaamassa” vanhempieni luona. Ei valittamista elinolosuhteissa. Oma huone, netti, sauna, jääkaappi täynnä ruokaa ja merituuli henkäilee pihalle. Huvipurrentie rocks!
Heräsin aamulla jo seitsemän aikaan ja kävin kävelyllä. Kuljin pieniä polkuja pitkin metsän läpi hiekkarannalle, niemennokkaan ja kallioille. Tuuli humisi puissa ja lokit kirkuivat. Ihana aamu. Paluumatkalla joku lähitalojen asukkaista tuli vastaan yöpaita päällä. Oli käynyt aamu-uinnilla meressä. Kysyin; ”Oliko kylmää?” Vastasi, että ei ollut, käy joka aamu niin kauan kuin meri ei ole jäässä. Aika karpaasi mimmi, sanoisin. Itse tajusin, etten ole edes talviturkkia heittänyt.
Tulin takas kotiin ja lämmitin saunan. Harvemmin tulee käytyä klo 8 aamulla saunassa mutta nyt se teki hyvää. Viime kerrasta on aikaa, se taisi olla joskus maaliskuussa. Saunan jälkeen aamupalaa ja chillailua.
Puolenpäivän maissa otin fillarin alleni ja lähdin pyöräilemään. ”Vasemmalla näette Kotkan kantasataman, oikealle jää Kotkan kirkko. Nyt saavumme Keskuspuistoon ja edessä on Kotkan suurin Kauppakeskus Pasaati. Jaa, nyt saavummekin jo Kotkan torille...”
Pyörin fillarilla ympäri kaupunkia. Kävin kirjastossa ja lainasin kuusi kirjaa. Lisäksi ostin 5 poistokirjaa. Muutamassa hyvässä divarissa ja second-handissa vierailtuani sorruin ostamaan vielä yhden kirjan. Se oli 3 euroa mutta ehdottomasti hintansa väärti. Lähes korkkaamaton, kovakantinen 320-sivuinen kirja nykymaailman uskonnoista. Mukana kristinusko, islam, hindulaisuus, buddhalaisuus, juutalaisuus, kungfutselaisuus, taolaisuus, shintolaisuus, baha’i, madealaisuus ja luonnonuskonnot. Tietoteoksen ohella myös upea kuvateos.
En ole ”höyrähtämässä” mihinkään uskontoon, älkää sitä murehtiko. Mua vaan kiinnostaa tietää. Reissun aikana tutustuin niin moniin eri maailmankatsomuksiin ja niihin liittyviin tapoihin. Haluun tietää, mikä ”juju” niissä kussakin piilee. Oon nähnyt miten ne ihmiset elävät mutta en tiedä kaikkea mihin he USKOVAT. Mistä se maailmankuva tulee, mitkä on taustat, mikä on se varsinainen pointti koko hommassa. Tuo kirja vaikuttaa hyvältä. Maksoin ilomielin 3 euroa. Se oli Löytö.
Päivän saldo siis 6 kirjaa lainaan ja 6 omaksi. Kustannus 8 euroa. Ja reppu täynnä. Takaspäin pyöräillessä olo oli kuin reppumatkaajalla. Pieni reppu mutta 12 kirjaa vastaa muutamaa tiiliskiveä...
Jos vaan jaksaa kierrellä second-handeja ja divareita ja tutkia niiden pölyisiä hyllyjä, niin välillä käsiin osuu uskomattomia aarteita. Ja naurettavalla hinnalla. Joskus hinnastakin pystyy tinkimään, riippuen tietty lähestymistavasta ja neuvottelutaidosta. Mun tän päivän saldo oli hyvä. Olen iloinen :)
Kotkaan palatakseni; Kotka on ihan hieno kaupunki. Tänne ei välttämättä kande tulla Meripäivien aikana (ellei sitten diggaa tupaten täynnä olevasta kaupungista ja kaljateltoista) mutta tulkaa kesällä. Ei tää kai pöllömpi mesta ole. Käykää saarilla. Oleilkaa rannoilla. Kävelkää kantasatamassa ja juokaa kahvit torilla. Majoitusta voi ehkä saada Huvipurrentieltä, jos lykästää. On täällä myös hyvä camping-alue ja muutama hyvä hotsku.
Ja tuosta ”satunnaisesta matkailijasta” vielä. Mä en ehkä ole "satunnaisen matkailijan" prototyyppi ulkoisesti mutta diggaan kyllä kovasti hänen sarkastisesta tyylistään. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=455
Matkailuesite sanoo näin: ”Kotka on Suomen merellisimpiä kaupunkeja. Se sijaitsee Suomenlahden rannikolla Helsingistä itään puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Parasta Kotkassa on meri, sanovat kotkalaiset. Kotkan edustalla onkin noin 400 saarta ja purjehdus ja veneily ovat kaupunkilaisten sydäntä lähellä. Meren ja Kotkan tunnelman tavoitat myös Kotkan oman pojan, Junnu Vainion, legendaarisista sanoituksista. Tervetuloa nauttimaan merihenkisestä Kotkasta!”
Olen täällä siis ”CouchSurffaamassa” vanhempieni luona. Ei valittamista elinolosuhteissa. Oma huone, netti, sauna, jääkaappi täynnä ruokaa ja merituuli henkäilee pihalle. Huvipurrentie rocks!
Heräsin aamulla jo seitsemän aikaan ja kävin kävelyllä. Kuljin pieniä polkuja pitkin metsän läpi hiekkarannalle, niemennokkaan ja kallioille. Tuuli humisi puissa ja lokit kirkuivat. Ihana aamu. Paluumatkalla joku lähitalojen asukkaista tuli vastaan yöpaita päällä. Oli käynyt aamu-uinnilla meressä. Kysyin; ”Oliko kylmää?” Vastasi, että ei ollut, käy joka aamu niin kauan kuin meri ei ole jäässä. Aika karpaasi mimmi, sanoisin. Itse tajusin, etten ole edes talviturkkia heittänyt.
Tulin takas kotiin ja lämmitin saunan. Harvemmin tulee käytyä klo 8 aamulla saunassa mutta nyt se teki hyvää. Viime kerrasta on aikaa, se taisi olla joskus maaliskuussa. Saunan jälkeen aamupalaa ja chillailua.
Puolenpäivän maissa otin fillarin alleni ja lähdin pyöräilemään. ”Vasemmalla näette Kotkan kantasataman, oikealle jää Kotkan kirkko. Nyt saavumme Keskuspuistoon ja edessä on Kotkan suurin Kauppakeskus Pasaati. Jaa, nyt saavummekin jo Kotkan torille...”
Pyörin fillarilla ympäri kaupunkia. Kävin kirjastossa ja lainasin kuusi kirjaa. Lisäksi ostin 5 poistokirjaa. Muutamassa hyvässä divarissa ja second-handissa vierailtuani sorruin ostamaan vielä yhden kirjan. Se oli 3 euroa mutta ehdottomasti hintansa väärti. Lähes korkkaamaton, kovakantinen 320-sivuinen kirja nykymaailman uskonnoista. Mukana kristinusko, islam, hindulaisuus, buddhalaisuus, juutalaisuus, kungfutselaisuus, taolaisuus, shintolaisuus, baha’i, madealaisuus ja luonnonuskonnot. Tietoteoksen ohella myös upea kuvateos.
En ole ”höyrähtämässä” mihinkään uskontoon, älkää sitä murehtiko. Mua vaan kiinnostaa tietää. Reissun aikana tutustuin niin moniin eri maailmankatsomuksiin ja niihin liittyviin tapoihin. Haluun tietää, mikä ”juju” niissä kussakin piilee. Oon nähnyt miten ne ihmiset elävät mutta en tiedä kaikkea mihin he USKOVAT. Mistä se maailmankuva tulee, mitkä on taustat, mikä on se varsinainen pointti koko hommassa. Tuo kirja vaikuttaa hyvältä. Maksoin ilomielin 3 euroa. Se oli Löytö.
Päivän saldo siis 6 kirjaa lainaan ja 6 omaksi. Kustannus 8 euroa. Ja reppu täynnä. Takaspäin pyöräillessä olo oli kuin reppumatkaajalla. Pieni reppu mutta 12 kirjaa vastaa muutamaa tiiliskiveä...
Jos vaan jaksaa kierrellä second-handeja ja divareita ja tutkia niiden pölyisiä hyllyjä, niin välillä käsiin osuu uskomattomia aarteita. Ja naurettavalla hinnalla. Joskus hinnastakin pystyy tinkimään, riippuen tietty lähestymistavasta ja neuvottelutaidosta. Mun tän päivän saldo oli hyvä. Olen iloinen :)
Kotkaan palatakseni; Kotka on ihan hieno kaupunki. Tänne ei välttämättä kande tulla Meripäivien aikana (ellei sitten diggaa tupaten täynnä olevasta kaupungista ja kaljateltoista) mutta tulkaa kesällä. Ei tää kai pöllömpi mesta ole. Käykää saarilla. Oleilkaa rannoilla. Kävelkää kantasatamassa ja juokaa kahvit torilla. Majoitusta voi ehkä saada Huvipurrentieltä, jos lykästää. On täällä myös hyvä camping-alue ja muutama hyvä hotsku.
Ja tuosta ”satunnaisesta matkailijasta” vielä. Mä en ehkä ole "satunnaisen matkailijan" prototyyppi ulkoisesti mutta diggaan kyllä kovasti hänen sarkastisesta tyylistään. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=455
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Helppo elämä 7.7.
Tajusin tänään, miten helppoa elämä (Suomessa) on. Ei elämä itsessään mutta kaikenlaiset käytännön asiat. Moni juttu on kehittynyt niin ällistyttävän paljon.
Esimerkkinä pyykinpesu. Joskus muinoin, itse asiassa ei nyt oikeestaan NIIN kauan aikaa sitten, keitettiin iso soikollinen vettä. Saippuat sekaan, hämmennetään, jynssätään, hämmennetään, jynssätään. Huuhdellaan. Puristetaan kuivaksi. Ripustetaan kuivumaan. Huh, mikä duuni. Kävin just tekees saman 2000-lukulaisittain. Eli ; pyykit koneeseen. Kansi kiinni. Pulverit sisään. Napin painallus. Tral-la-laa, otan relasti ja reilun tunnin päästä mulla on puhtaita vaatteita.
Sitten kun tulee nälkä, laitan kaupan pakastealtaasta ongitun kalakeiton mikroon. Ateria on valmis, kun kello kilahtaa. Jos oikein laiskottaa niin ojennan käteni puhelinta kohti, pikavalinta läheisen pizzerian karvakädelle ja herkullinen höyryävä Quattro Stagioni saapuu puolessa tunnissa kotiovelle. Juomavettä tulee hanasta.
(Välihuomautuksena: Laiskuuden yhtenä huipentumana pitäisin sitä, että ei koskaan osta kaupasta kokonaista leipää vaan haluaa sen aina valmiiksi viipaloituna. No, onhan se tietty AIKAMOINEN homma, ottaa veitsi laatikosta ja leikata se leipä…Mutta hei, tällaisiakin ihmisiä on!)
Nykypäivänä ei tosiaan tarvitse teroitella keihästä ja lähteä jahtaamaan sitä ateriaa metsään, saatikka viritellä nuotiota sen kypsennystä varten. Keskuslämmitys takaa sen, että luolissamme ei tule kylmä ja pehmeän taljamaton korvaa säädeltävä Hästens tai Sotkan jenkkisänky. Nokian ansioista ei tarvi lähettää savumerkkejä tai pullopostia ja internetin avulla olet KAIKKIALLA. Sillä pääsee jopa pieneen kylään Aasian viidakossa. Miten helppoa. Miten HELPPOA.
Toisaalta, kun käytännön asiat ovat näinkin helppoja, niin meille jää enemmän aikaa pohdiskella sitä miten saamme kaiken vieläkin helpommaksi ja toimivammaksi. Insinöörit saavat mun mielestä ihan rauhassa syödä Saarioisten roiskeläppiä, jos vaan jaksavat pohdiskella lisää hyviä teknisiä ratkaisuja. Ja toivottavasti hallitsijamme ja päättäjämme eduskunnissa ja hallituksissa ympäri maailman tekevät parhaansa sen eteen, että nämä samat asiat mitä meillä on Suomessa, saataisiin kaikkien ulottuville. Mä maksan veroni ihan kiltisti, jos tää elintaso Suomessa säilyy. Toivottavasti se saataisiin vietyä muuallekin maailmaan.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
5.7.
Istuskelinpa tässä päivänä eräänä Espalla. Esplanadin puistossa siis. Katselin ihmisiä. Kuuntelin katusoittajia, naureskelin polttariporukoille. Söin jätskiä ja istuin penkillä. Mietin suomalaista luonnetta, joka on mun mielestä aika lailla spesiaali. Mä luulen, että SÄÄLLÄ on siihen suuri vaikutus. Kesällä ihmiset ovat iloisia, rentoutuneita, hengailevat ulkona, nauttivat auringosta ja lämmöstä. Kesä, jee! Kaikki hyvin.
Talvella ja syksyllä kaduilla ja puistoissa ei näy juuri ketään. Joitain hassuja koiranpissittäjiä ja jokunen lenkkeilijä. Sosiaaliset kontaktit eivät ole niin aktiivisia. Bussipysäkillä kyräillään samoille naamoille ja junassa puhutaan vain kännykälle.
No, kukapa nyt haluaa lähteä ULOS, kun taivaalta tulee jotain räntä-lumi-vesi-sadetta ja tuuli vihmoo niin, että meinaa ojaan paiskata. Täytyy hankkia koira.
Mä en yhtään ihmettele, että Suomessa tehdään niin paljon melankolista musiikkia. Heavy metal, metal, love metal, mitä näitä kaikkia nyt oikein on. Leevi and the Leavings sanoo myös paljon. Ja monet muut. Varmaan saavat innoituksensa synkästä kelistä (?).
Mulla on hieman surullinen fiilis, koska kuulin juuri ikäviä uutisia. Hyvän ystäväni isä menehtyi viime yönä. Soitin mutta en oikein osannut sanoa mitään.
Sen kuitenkin olen huomannut, että ihmiset ovat yleensä aika vahvoja. Pärjäävät vaikeissakin tilanteissa. Koville se ottaa ja pahimmilla hetkillä tuntuu, että kuolee itsekin mutta ei se ole niin. Elämä jatkuu.
Talvella ja syksyllä kaduilla ja puistoissa ei näy juuri ketään. Joitain hassuja koiranpissittäjiä ja jokunen lenkkeilijä. Sosiaaliset kontaktit eivät ole niin aktiivisia. Bussipysäkillä kyräillään samoille naamoille ja junassa puhutaan vain kännykälle.
No, kukapa nyt haluaa lähteä ULOS, kun taivaalta tulee jotain räntä-lumi-vesi-sadetta ja tuuli vihmoo niin, että meinaa ojaan paiskata. Täytyy hankkia koira.
Mä en yhtään ihmettele, että Suomessa tehdään niin paljon melankolista musiikkia. Heavy metal, metal, love metal, mitä näitä kaikkia nyt oikein on. Leevi and the Leavings sanoo myös paljon. Ja monet muut. Varmaan saavat innoituksensa synkästä kelistä (?).
Mulla on hieman surullinen fiilis, koska kuulin juuri ikäviä uutisia. Hyvän ystäväni isä menehtyi viime yönä. Soitin mutta en oikein osannut sanoa mitään.
Sen kuitenkin olen huomannut, että ihmiset ovat yleensä aika vahvoja. Pärjäävät vaikeissakin tilanteissa. Koville se ottaa ja pahimmilla hetkillä tuntuu, että kuolee itsekin mutta ei se ole niin. Elämä jatkuu.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Helsinki, 4.7.
Mä en ole pitkään aikaan lukenut yhtään “kunnon” kirjaa. Edellinen tais olla Ilkka Remeksen 6/12, jonka luin Borneolla. Se oli hyvä. Tarina siitä, kun serbisissit kaappaavat joukon suomalaiseliittiä ja lentomatka helvettiin alkaa. Taitavaa kerrontaa. Ja hyvä yhteiskunnallinen sanomakin. En tiennyt niin paljoa Bosnian sodasta ja sen ihmisille aiheuttamista kärsimyksistä mutta tämä avarsi vähän lisää vaikka jännäri olikin ;) http://www.ilkkaremes.com/satama/612.html
Borneon jälkeen lukuharrastus rajoittui matkaoppaiden opiskeluun. Markus Lehtipuun Malesia-Singapore-Bali -kirjaa kritisoisin monilta osin. Matkaoppaan ei minun mielestäni tule olla niin kantaaottava. Faktat kiitos. Haluan muodostaa mielipiteeni itse, ja niin haluavat varmasti monet muutkin matkailijat. Kuvavalinnat olivat myös hämmästyttäviä. Hämmästyttävän huonoja siis. Ja mitä tekee oppaalla, jossa ei ole kunnon karttoja??? Mr. Lehtipuu, toivottavasti petraatte seuraavaan painokseen.
Olen tullut sihen tulokseen, että Lonely Planet on se ainoa oikea matkaopas ;) Se on aina samanlainen, maassa kuin maassa. Informatiivinen, selkeä, tiivis. Ei turhia löpinöitä. Hyvät kartat. Helppo käyttää. Hyvä backpackerille edullisten majoitusvaihtoehtojensa ansiosta. Hurraa Yksinäinen Planeetta. Pelastit “matkani” monta kertaa. Matkailijan raamattu (tosin myös painonsa puolesta, vrt. tiiliskivi).
Ennen matkaa luin kotona Tuomas Milonoffin, Riku Rantalan ja Ari Lahdenmäen Madventures – kansainvälisen seikkailijan opasta. Ostin sen omaksi. Se on hauska. Ihan hervoton. Mä kyllä diggaan kympillä noita heppuja. Sain kirjasta myös hyviä käytännön vinkkejä. Turhan painava kuitenkin mukaanotettavaksi. http://www.johnnykniga.fi/kniga/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-33279-8
Kotona ollessani en ole aloittanut vielä yhtään kirjaa (!). Tai no, aloitin mä yhden. Enid Blyton: Viisikko aarresaarella. Se löytyi eräs päivä kaappeja siivoillessa. Samalla löysin Jorma Kurvisen ”Susikoira Roi ja muukalaiset”. Aion lukea molemmat ;)
Mä olen kirjafríikki. Ja mulla ei ole kirjahyllyä! Kirjoja on joka paikassa. Lipaston laatikoissa, sängyn alla, keittiön kaapissa, eteisen kaapissa… Mun on pakko hommata kirjahylly. Sellainen ,missä on lasiovet, niin ei tarvi pyyhkiä pölyjä joka viikko. Sitten voin järjestää rakkaat opukseni aihepiireittäin ja aakkostaa ne. Kontrollifriikki olen siis myös ;) Koittakaa kestää.
Nyt kotona ollessa olen pläräillyt jotain lehtiä. En ole kunnolla keskittynyt mihinkään tiettyyn lehteen tai lukenut mitään kannesta kanteen mutta aina välillä silmiin osuu joku hyvä juttu. Ei tarvi olla Karl Marx tai ”suuri ajattelija” osatakseen kirjoittaa asiaa.
Erityistä kiitosta antaisin Ykkösbonuksen ”Me”-lehden numerolle 7/2008. Lukekaa se. Itse luin sen poikkeuksellisesti kannesta kanteen. Tekis mieli laittaa kiitokset päätoimittajalle, sillä toimituksella on homma hanskassa ja lehti on vieläpä ilmainen! Seuraava nro ilmestyy 31.7. Odotan sitä.
Nyt lähden pakkaa kamoja. Matkailu jatkuu viikonloppureissun merkeissä. Suuntana Kotkan Keisarinsatama ja Huvipurrentie. Meen kysyy iskältä mikä vuori valloitetaan seuraavaksi ;)
Borneon jälkeen lukuharrastus rajoittui matkaoppaiden opiskeluun. Markus Lehtipuun Malesia-Singapore-Bali -kirjaa kritisoisin monilta osin. Matkaoppaan ei minun mielestäni tule olla niin kantaaottava. Faktat kiitos. Haluan muodostaa mielipiteeni itse, ja niin haluavat varmasti monet muutkin matkailijat. Kuvavalinnat olivat myös hämmästyttäviä. Hämmästyttävän huonoja siis. Ja mitä tekee oppaalla, jossa ei ole kunnon karttoja??? Mr. Lehtipuu, toivottavasti petraatte seuraavaan painokseen.
Olen tullut sihen tulokseen, että Lonely Planet on se ainoa oikea matkaopas ;) Se on aina samanlainen, maassa kuin maassa. Informatiivinen, selkeä, tiivis. Ei turhia löpinöitä. Hyvät kartat. Helppo käyttää. Hyvä backpackerille edullisten majoitusvaihtoehtojensa ansiosta. Hurraa Yksinäinen Planeetta. Pelastit “matkani” monta kertaa. Matkailijan raamattu (tosin myös painonsa puolesta, vrt. tiiliskivi).
Ennen matkaa luin kotona Tuomas Milonoffin, Riku Rantalan ja Ari Lahdenmäen Madventures – kansainvälisen seikkailijan opasta. Ostin sen omaksi. Se on hauska. Ihan hervoton. Mä kyllä diggaan kympillä noita heppuja. Sain kirjasta myös hyviä käytännön vinkkejä. Turhan painava kuitenkin mukaanotettavaksi. http://www.johnnykniga.fi/kniga/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-33279-8
Kotona ollessani en ole aloittanut vielä yhtään kirjaa (!). Tai no, aloitin mä yhden. Enid Blyton: Viisikko aarresaarella. Se löytyi eräs päivä kaappeja siivoillessa. Samalla löysin Jorma Kurvisen ”Susikoira Roi ja muukalaiset”. Aion lukea molemmat ;)
Mä olen kirjafríikki. Ja mulla ei ole kirjahyllyä! Kirjoja on joka paikassa. Lipaston laatikoissa, sängyn alla, keittiön kaapissa, eteisen kaapissa… Mun on pakko hommata kirjahylly. Sellainen ,missä on lasiovet, niin ei tarvi pyyhkiä pölyjä joka viikko. Sitten voin järjestää rakkaat opukseni aihepiireittäin ja aakkostaa ne. Kontrollifriikki olen siis myös ;) Koittakaa kestää.
Nyt kotona ollessa olen pläräillyt jotain lehtiä. En ole kunnolla keskittynyt mihinkään tiettyyn lehteen tai lukenut mitään kannesta kanteen mutta aina välillä silmiin osuu joku hyvä juttu. Ei tarvi olla Karl Marx tai ”suuri ajattelija” osatakseen kirjoittaa asiaa.
Erityistä kiitosta antaisin Ykkösbonuksen ”Me”-lehden numerolle 7/2008. Lukekaa se. Itse luin sen poikkeuksellisesti kannesta kanteen. Tekis mieli laittaa kiitokset päätoimittajalle, sillä toimituksella on homma hanskassa ja lehti on vieläpä ilmainen! Seuraava nro ilmestyy 31.7. Odotan sitä.
Nyt lähden pakkaa kamoja. Matkailu jatkuu viikonloppureissun merkeissä. Suuntana Kotkan Keisarinsatama ja Huvipurrentie. Meen kysyy iskältä mikä vuori valloitetaan seuraavaksi ;)
torstai 3. heinäkuuta 2008
Helsinki 3.7.
Tihkusateinen ja pilvinen päivä. Suomen “kesä”. Yeah, right. No mut ei sille mitään voi. En pilaa päivääni sään takia. Satakoon. Kasvit ainakin tykkää.
Jos ois puutarha, niin se kukoistais tässä kelissä ;) Mun nykyinen “puutarha” on huonekasvit, jotka kylläkin ovat hyvässä hapessa ja “onnellisia”. Rehoittavat suorastaan. Täytyy vaihtaa isompaan ruukkuun. Tää kämppä on kesällä sellainen kasvihuone, että varmaan jos heittäisin joitain siemeniä tuohon matolle, niin niistä kasvais puu. Tai pensas. Ja sit mä nukahtaisin ja kasvit kasvais ja mä nukkuisin Ruususen unta 100 vuotta. Sitten prinssi Rohkea tulisi “pelastamaan” mut ;)
No joo, onpas taas tarinat…
Back to reality. Eilen oli mun 1v-CS-synttärit. Paikkana kivestä rakennettu ulkoilma-amfiteatteri oopperatalon takana, Töölönlahden puistossa. Porukkaa jotain kymmenisen henkeä. Izham toi “kakun” eli malesialaisia kookosriisipaloja. Claudio toi lahjan; ihania taidekortteja. Yhdessä niistä on Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli. Se on kaunis.
Kahdeksan maissa alkoi sataa ja siirryttiin Mamma Rosaan pizzalle. Onneks mulla on vielä nippu lounareita säästössä niin voi käydä aina silloin tällöin ulkona syömässä. Mamma Rosa on hyvä.
Ja se on lähellä.
Eilisille synttäreille tuli yksi hemmo suoraan Lontoosta. Malesialainen Izham, joka on asunut Lontoossa jo monen monta vuotta. Kotoisin läheltä Thaimaan rajaa, Kota Bharusta. Sellainen down-to-earth-tyyppi. Hänellä ei ollut yöpaikkaa vielä järkättynä, joten tarjosin sohvamme hänelle (puhuttuani tietenkin ensin Samin kanssa).
Izham punkkasi viime yön siis meillä. Hyvin miellyttävä persoona. Käytiin illalla vielä kävelyllä Rautatieaseman kautta Hakaniemeen ja Tokoinrantaan. Onneksi sää oli silloin jo parempi ja taivas vaaleanpunainen. Helsingin kesäilta on aika hieno.
Sami lähti aamulla töihin, Izham Olympiastadionin hostelliin ja minä olen tässä puuhastellut sitä sun tätä. Vähän kaikkea. Pitäis kyllä välillä keskittyä yhteen hommaan kerralla eikä yrittää tehdä kymmentä juttua yhtä aikaa.
Jos ois puutarha, niin se kukoistais tässä kelissä ;) Mun nykyinen “puutarha” on huonekasvit, jotka kylläkin ovat hyvässä hapessa ja “onnellisia”. Rehoittavat suorastaan. Täytyy vaihtaa isompaan ruukkuun. Tää kämppä on kesällä sellainen kasvihuone, että varmaan jos heittäisin joitain siemeniä tuohon matolle, niin niistä kasvais puu. Tai pensas. Ja sit mä nukahtaisin ja kasvit kasvais ja mä nukkuisin Ruususen unta 100 vuotta. Sitten prinssi Rohkea tulisi “pelastamaan” mut ;)
No joo, onpas taas tarinat…
Back to reality. Eilen oli mun 1v-CS-synttärit. Paikkana kivestä rakennettu ulkoilma-amfiteatteri oopperatalon takana, Töölönlahden puistossa. Porukkaa jotain kymmenisen henkeä. Izham toi “kakun” eli malesialaisia kookosriisipaloja. Claudio toi lahjan; ihania taidekortteja. Yhdessä niistä on Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli. Se on kaunis.
Kahdeksan maissa alkoi sataa ja siirryttiin Mamma Rosaan pizzalle. Onneks mulla on vielä nippu lounareita säästössä niin voi käydä aina silloin tällöin ulkona syömässä. Mamma Rosa on hyvä.
Ja se on lähellä.
Eilisille synttäreille tuli yksi hemmo suoraan Lontoosta. Malesialainen Izham, joka on asunut Lontoossa jo monen monta vuotta. Kotoisin läheltä Thaimaan rajaa, Kota Bharusta. Sellainen down-to-earth-tyyppi. Hänellä ei ollut yöpaikkaa vielä järkättynä, joten tarjosin sohvamme hänelle (puhuttuani tietenkin ensin Samin kanssa).
Izham punkkasi viime yön siis meillä. Hyvin miellyttävä persoona. Käytiin illalla vielä kävelyllä Rautatieaseman kautta Hakaniemeen ja Tokoinrantaan. Onneksi sää oli silloin jo parempi ja taivas vaaleanpunainen. Helsingin kesäilta on aika hieno.
Sami lähti aamulla töihin, Izham Olympiastadionin hostelliin ja minä olen tässä puuhastellut sitä sun tätä. Vähän kaikkea. Pitäis kyllä välillä keskittyä yhteen hommaan kerralla eikä yrittää tehdä kymmentä juttua yhtä aikaa.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
CS-Anu 1v, 2.7.2008
Mulla on tänään 1v-päivä. Tasan yksi vuotta CouchSurffarina. Lahjoja saa tuoda :) Mieluiten isoja shekkejä. Painotus sanalla ISOJA. Tai lahjakortteja.
Heh. No ei kai. Vuosipäivä on joo mutta en mä mitään lahjoja oikeesti kaipaile. Se oli läppä! Meen klo 18 treffaa Helsingin CouchSurffareita Oopperatalon taakse amfiteatterille. Otan frisbeen ja saippuakuplat mukaan. Jotain hyvää syötävää ja juotavaa kaupasta. Picnic. Jee :) Porukkaa tulossa Euroopasta, Aasiasta ja Jenkeistä. Tää on paras tapa viettää 1v-CS-synttäriä.
P.S. Sponsoreita tarvitaan. Vanhemmat, sukulaiset tai kaverit EIVÄT kelpaa, en hyväksy, mutta olisko joku taho joka haluis sponssata mua? Kerron lisää asiasta kiinnostuneille ;)
Heh. No ei kai. Vuosipäivä on joo mutta en mä mitään lahjoja oikeesti kaipaile. Se oli läppä! Meen klo 18 treffaa Helsingin CouchSurffareita Oopperatalon taakse amfiteatterille. Otan frisbeen ja saippuakuplat mukaan. Jotain hyvää syötävää ja juotavaa kaupasta. Picnic. Jee :) Porukkaa tulossa Euroopasta, Aasiasta ja Jenkeistä. Tää on paras tapa viettää 1v-CS-synttäriä.
P.S. Sponsoreita tarvitaan. Vanhemmat, sukulaiset tai kaverit EIVÄT kelpaa, en hyväksy, mutta olisko joku taho joka haluis sponssata mua? Kerron lisää asiasta kiinnostuneille ;)
Hakaniemen rannan "innoittamana"
Kävin kivalla kesäpäivän kävelyllä Tööliksellä ja Hakaniemen rannassa. Ihan suht koht ok sää. Ei kylmä muttei kuumakaan. Semi, sanoisin.
Vedessä killui kuollut kala. Pultsarit rähinöivät keskenään. Aurinko meni pilveen. Tuli ikävä takas Australiaan. Tyrskyävä meri, kaunis tyhjä hiekkaranta ja aalloissa hyppivät delfiinit.
Tajusin taas yhden asian. Loma on eri asia kuin arki. Arki ei ole loma. Loma ei ole arki. Mutta voiskohan se arki kuitenkin olla loma? Hmmm.. No mut arki on nyt arki ja aina ei voi olla loma. Ehkä arjen keskellä voi aina välillä olla hieman lomaa? Kuulostaa hyvältä balanssilta. Jos mä vaikka pyrkisin siihen.
Vakuutusyhtiössä töissä ollessani olin mukana eräässä suuressa konferenssissa. Sinne oli palkattu isolla rahalla “konsultti” isosta suomalaisesta konsulttifirmasta puhumaan TÄRKEISTÄ asioista. Mulle jäi mieleen muutamia asioita hänen “luennoltaan”.
Point number 1: Älä pilaa päivääsi asioilla, joihin et voi millään lailla vaikuttaa. Jos aamulla sataa, niin mitäs teet. Et voi sateelle mitään. Et yhtikäs yhtään mitään. Seinästä saa kortilla rahaa ja mikrosta kuuman kupin mutta sadetta ei vaan voi “turn-off”. Ota sontsa tai sadetakki + kumpparit ja mene ulos ja nauti päivästäsi sateesta huolimatta. Turha sateen takia on päiväänsä pilata. Siinähän sataa.
Sää oli yksi esimerkki niistä asioista, joihin EI voi vaikuttaa. Niitä on paljon muitakin, ja pidä se mielessäsi.
Point number 2 (opittu tältä ns. “konsultilta”): Epämukavuusalue. Ihmisillä on mukavuusalue ja epämukavuusalue. Kuvitelkaa kuva: 2 rengasta. Sisimmäinen pallo on mukavuusalue. Mukavuusalueella on kiva olla, siellä viihtyy. Se on helppo, vaivaton. Palloa ympäröi epämukavuusalue. Epämukavuusalueelle astuminen on pelottavaa ja epämiellyttävää. Sinne ei haluaisi mennä mutta joskus vaan täytyy mennä. Mitä useammin astut epämukavuusalueelle, sitä suuremmaksi mukavuusalueesi kasvaa. Vähän inhottavaa mutta aika totta.
Ehkä se “konsultti” on ne rahansa ansainnut, koska mä muistan nää asiat vielä viiden vuoden päästä (kuulin ne siis vuonna 2003). Pidin silloin sitä heeboa ihan skoijarina mutta ehkä sillä kuitenkin oli pointtia.
Vedessä killui kuollut kala. Pultsarit rähinöivät keskenään. Aurinko meni pilveen. Tuli ikävä takas Australiaan. Tyrskyävä meri, kaunis tyhjä hiekkaranta ja aalloissa hyppivät delfiinit.
Tajusin taas yhden asian. Loma on eri asia kuin arki. Arki ei ole loma. Loma ei ole arki. Mutta voiskohan se arki kuitenkin olla loma? Hmmm.. No mut arki on nyt arki ja aina ei voi olla loma. Ehkä arjen keskellä voi aina välillä olla hieman lomaa? Kuulostaa hyvältä balanssilta. Jos mä vaikka pyrkisin siihen.
Vakuutusyhtiössä töissä ollessani olin mukana eräässä suuressa konferenssissa. Sinne oli palkattu isolla rahalla “konsultti” isosta suomalaisesta konsulttifirmasta puhumaan TÄRKEISTÄ asioista. Mulle jäi mieleen muutamia asioita hänen “luennoltaan”.
Point number 1: Älä pilaa päivääsi asioilla, joihin et voi millään lailla vaikuttaa. Jos aamulla sataa, niin mitäs teet. Et voi sateelle mitään. Et yhtikäs yhtään mitään. Seinästä saa kortilla rahaa ja mikrosta kuuman kupin mutta sadetta ei vaan voi “turn-off”. Ota sontsa tai sadetakki + kumpparit ja mene ulos ja nauti päivästäsi sateesta huolimatta. Turha sateen takia on päiväänsä pilata. Siinähän sataa.
Sää oli yksi esimerkki niistä asioista, joihin EI voi vaikuttaa. Niitä on paljon muitakin, ja pidä se mielessäsi.
Point number 2 (opittu tältä ns. “konsultilta”): Epämukavuusalue. Ihmisillä on mukavuusalue ja epämukavuusalue. Kuvitelkaa kuva: 2 rengasta. Sisimmäinen pallo on mukavuusalue. Mukavuusalueella on kiva olla, siellä viihtyy. Se on helppo, vaivaton. Palloa ympäröi epämukavuusalue. Epämukavuusalueelle astuminen on pelottavaa ja epämiellyttävää. Sinne ei haluaisi mennä mutta joskus vaan täytyy mennä. Mitä useammin astut epämukavuusalueelle, sitä suuremmaksi mukavuusalueesi kasvaa. Vähän inhottavaa mutta aika totta.
Ehkä se “konsultti” on ne rahansa ansainnut, koska mä muistan nää asiat vielä viiden vuoden päästä (kuulin ne siis vuonna 2003). Pidin silloin sitä heeboa ihan skoijarina mutta ehkä sillä kuitenkin oli pointtia.
Helsinki, 2.7.2008
Anu ja teekuppi täällä taas hei. Alppikatu 7, klo on tasan 12. Sami töissä, Anu kotona. En ole juonut kahvia sitten Balin. English breakfast tee, a bit sugar, some milk. On muuten hyvää!
Kävin lähi-Siwassa. Ostin savustetun lohifileepalan. Törkykallis mutta NIIN hyvä. Great lunch. Eiks kalassa ole jotain sellaista mikä on hyväks aivoille? Fosforia? Omega-3:a tai jotain? Ja mikä se on se suomalainen sananlasku "Syö särkee, se kasvattaa järkee". No, ehkä mä nyt viisastun, kun nokin tuota lohta. Keep your fingers crossed for me ;)
Mä oon tässä prosessoinut elämääni. On jo jotain suuntaviivoja mitä aioin tehdä. Vahvoja sellaisia.
Muistakaa ihmiset: Unelmia ei kannata ikinä haudata. Ne pitää toteuttaa. Muuten jäät katumaan. Ja harmittelemaan. Kuka haluaa istua keinustuolissa vanhainkodissa ja itkeä kun "en tehnyt sitä ja en tehnyt tätä"... En minä ainakaan.
MUTTA: Ei kannata"suorittaa" liikaa. Elä rauhallisesti ja ja elä niin, kuin hyvältä tuntuu. Mulla on ollut unelma montamonta vuotta ja musta tuntuu, että mun on toteutettava se. Jos mä en sitä tee ja jatkan vaan oravanpyörässä, niin... en tiedä. En todellakaan tiedä. En viitsi edes sanoa.
Pää on pyörällä vieläkin vaihtoehtojen paljoudesta mutta nyt alkaa jotenkin hahmottua, jotain. Valinta vaatii hieman riskinottoa mutta se ei ole paha. Se on ihan ok. Joskus pitää ottaa riskejä. Hallittuja riskejä ei ole, koska silloin se ei ole riski. Mutta tää on ihan ok riski. Ja mä uskon itseeni. En aina ole uskonut mutta nyt tuntuu siltä, että nyt mä uskon. Ainakin pikkaisen. Tai riittävästi. No fear.
Täällä siis kaikki hyvin. Alan olla hajulla. En "hajalla" vaan HAJULLA ;)
Kävin lähi-Siwassa. Ostin savustetun lohifileepalan. Törkykallis mutta NIIN hyvä. Great lunch. Eiks kalassa ole jotain sellaista mikä on hyväks aivoille? Fosforia? Omega-3:a tai jotain? Ja mikä se on se suomalainen sananlasku "Syö särkee, se kasvattaa järkee". No, ehkä mä nyt viisastun, kun nokin tuota lohta. Keep your fingers crossed for me ;)
Mä oon tässä prosessoinut elämääni. On jo jotain suuntaviivoja mitä aioin tehdä. Vahvoja sellaisia.
Muistakaa ihmiset: Unelmia ei kannata ikinä haudata. Ne pitää toteuttaa. Muuten jäät katumaan. Ja harmittelemaan. Kuka haluaa istua keinustuolissa vanhainkodissa ja itkeä kun "en tehnyt sitä ja en tehnyt tätä"... En minä ainakaan.
MUTTA: Ei kannata"suorittaa" liikaa. Elä rauhallisesti ja ja elä niin, kuin hyvältä tuntuu. Mulla on ollut unelma montamonta vuotta ja musta tuntuu, että mun on toteutettava se. Jos mä en sitä tee ja jatkan vaan oravanpyörässä, niin... en tiedä. En todellakaan tiedä. En viitsi edes sanoa.
Pää on pyörällä vieläkin vaihtoehtojen paljoudesta mutta nyt alkaa jotenkin hahmottua, jotain. Valinta vaatii hieman riskinottoa mutta se ei ole paha. Se on ihan ok. Joskus pitää ottaa riskejä. Hallittuja riskejä ei ole, koska silloin se ei ole riski. Mutta tää on ihan ok riski. Ja mä uskon itseeni. En aina ole uskonut mutta nyt tuntuu siltä, että nyt mä uskon. Ainakin pikkaisen. Tai riittävästi. No fear.
Täällä siis kaikki hyvin. Alan olla hajulla. En "hajalla" vaan HAJULLA ;)
Helsinki 2.7.
Ehkei tää Suomi Finland niin kauhea paikka olekaan. Pahin kulttuurishokki on ehkä ohi. Nyt on kesä, voi syödä ruispaloja ja grillata! Eilen näin kavereita ja istuttiin Tokoin rannassa, Tööliksellä, muutaman siiderin ja sipsipussin kera. Meren äärellä on aina hyvä olla. Aurinko paistoi. Istuttiin monta tuntia. Terapeuttista ja rauhoittavaa.
Päivällä kävin kampaajalla. Edellisestä käynnistä on pieni ikuisuus ja fleda oli jo aika Robinson Crusoe. Aasian auringossa kärventynyt, suolavedessä liotettu ja 3cm:n juurikasvu. Oon ottanut aina suihkussa käydessä overdosen hoitoainetta ja muita hiustenhoitomömmöjä. Leikkaus teki kuitenkin hyvää.
Nyt siis on “uusi pää“. Pituudesta ei paljoa lähtenyt mutta väri on nyt oma värini. Eli sellainen maantie. Kampaamotaulukon nro 7, jos se nyt kenellekään mitään sanoo (ei mulle). Hyvä maastoutumisväri kuitenkin.
Piipahdin myös ex-työpaikalla. Ei nyt varsinaisesti ollut ikävä itse duunia mutta joitakin ihmisiä kyllä. Harmi, että kovin moni ei ollut paikalla. Mutta toisaalta hyvä, että lomailevat. Menee aina psykologiseen pankkiin.
Viime viikolla kävin ilmoittautumassa työkkäriin. Oon siis virallisesti työtön. Ansiosidonnaista saan, kunhan karenssi loppuu (1 viikko). En aio hötkyillä tuossa työnhaussa. Mietin nyt mitä elämälläni teen. Näitä elämiä ei ole kuin yksi. Ja vaihtoehtoja miljoona. Pohdin rauhassa.
Reissussa ollessani opin, että typerimmät päätökset tehdään kiireessä. Tyyliin “hei nyt, äkkiä!”. Joskus se saattaa toimia mutta joskus menetät rahaa ja paremman vaihtoehdon sen takia, että hötkyilit. Ota aikasi, puntaroi vaihtoehdot ja valitse paras. Se toimii. Ei kannata viivytellä, mutta ottaa hetki aikaa, miettiä ja toimia sitten.
Yksi minkä kanssa opin, niin kandee olla suunnitelma B. Jos suunnitelma A rysähtää karille, niin sitten sulla on suunnitelma B. Jos suunnitelma B:kin menee metsään, niin sitten improvisoi! Rauhoitu, rentoudu ja mieti. Aika nopeasti tulee idea mitä voi tehdä ja mitä kandee tehdä. Ei se itse asiassa ole sen kummempaa.
Mulla ei onneksi reissun aikana ollut mitään tilanteita, joissa olis vaan pitänyt ottaa jalat alle ja juosta. Onneksi. Muutaman kerran oli sellainen tilanne, joista vaan “liukenin”. Poistuin huomaamatta ja mitään sanomatta takavasemmalle ja lähdin. Ei oo ihan mun tapa, mutta uskon, että näissä tapauksissa se oli paras mahdollinen menettely.
Päivällä kävin kampaajalla. Edellisestä käynnistä on pieni ikuisuus ja fleda oli jo aika Robinson Crusoe. Aasian auringossa kärventynyt, suolavedessä liotettu ja 3cm:n juurikasvu. Oon ottanut aina suihkussa käydessä overdosen hoitoainetta ja muita hiustenhoitomömmöjä. Leikkaus teki kuitenkin hyvää.
Nyt siis on “uusi pää“. Pituudesta ei paljoa lähtenyt mutta väri on nyt oma värini. Eli sellainen maantie. Kampaamotaulukon nro 7, jos se nyt kenellekään mitään sanoo (ei mulle). Hyvä maastoutumisväri kuitenkin.
Piipahdin myös ex-työpaikalla. Ei nyt varsinaisesti ollut ikävä itse duunia mutta joitakin ihmisiä kyllä. Harmi, että kovin moni ei ollut paikalla. Mutta toisaalta hyvä, että lomailevat. Menee aina psykologiseen pankkiin.
Viime viikolla kävin ilmoittautumassa työkkäriin. Oon siis virallisesti työtön. Ansiosidonnaista saan, kunhan karenssi loppuu (1 viikko). En aio hötkyillä tuossa työnhaussa. Mietin nyt mitä elämälläni teen. Näitä elämiä ei ole kuin yksi. Ja vaihtoehtoja miljoona. Pohdin rauhassa.
Reissussa ollessani opin, että typerimmät päätökset tehdään kiireessä. Tyyliin “hei nyt, äkkiä!”. Joskus se saattaa toimia mutta joskus menetät rahaa ja paremman vaihtoehdon sen takia, että hötkyilit. Ota aikasi, puntaroi vaihtoehdot ja valitse paras. Se toimii. Ei kannata viivytellä, mutta ottaa hetki aikaa, miettiä ja toimia sitten.
Yksi minkä kanssa opin, niin kandee olla suunnitelma B. Jos suunnitelma A rysähtää karille, niin sitten sulla on suunnitelma B. Jos suunnitelma B:kin menee metsään, niin sitten improvisoi! Rauhoitu, rentoudu ja mieti. Aika nopeasti tulee idea mitä voi tehdä ja mitä kandee tehdä. Ei se itse asiassa ole sen kummempaa.
Mulla ei onneksi reissun aikana ollut mitään tilanteita, joissa olis vaan pitänyt ottaa jalat alle ja juosta. Onneksi. Muutaman kerran oli sellainen tilanne, joista vaan “liukenin”. Poistuin huomaamatta ja mitään sanomatta takavasemmalle ja lähdin. Ei oo ihan mun tapa, mutta uskon, että näissä tapauksissa se oli paras mahdollinen menettely.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
Human Resources
Kesäpaivan tervehdys Alppikadulta. Pesen ikkunoita. Olkkari ja keittiö hoideltu. Hyva mina. Oli kuitenkin keskeytettävä homma hetkeksi, koska ajatuksia oli liikaa. Pakko heittää blogiin. Tai jonnekin.
Mun edelliset hyvat työnantajat ovat kustantaneet mulle ties mita, kalliitakin, HR-kursseja. Heppu luennoi edessä, katsotaan kalvoja, tehdaan muistiinpanoja. Tehdaan ryhmatoita. Hyva juttu se. Olen kiitollinen niista. Kylla niista aina jotain irti saa.
Mun mielesta kuitenkin kaikkein paras Human Resource -kurssi on se, kun lahdet YKSIN useammaksi kuukaudeksi matkalle. Jonnekin tosi kauas. Ma en ole ikina oppinut nain paljoa kolmessa kuukaudessa. Olen saanut kuulla paljon elamantarinoita. Ei aina kauniita sellaisia mutta elamaa kuitenkin. Jokaisella on oma tarinansa. Kaikilta oppii jotain.
Ja miten hyvin mut on otettu vastaan! Mina, yksin, ison rinkkani kanssa ja ihmiset tarjoavat kotinsa minulle. Sangyn , jossa nukkua ja ruokaa syoda. Hauskaa seuraa. Eivatka odota MITAAN vastapalvelukseksi. Miettikaa sita. www.couchsurfing.com.
Olen miettinyt paljon itseani. Ja muita. Ja koko maailmaa. Ja Samia, isia, aitia, kavereita, sukulaisia, työkavereita, kaikkia. Tosi paljon olen miettinyt itseani. Se on ihan terveellistä valilla. Kannattaa miettia itseään. Sina itse olet oman onnesi seppa.
Oon saanut uutta perspektiivia elamaan. Älkaa nyt luulko, etta ma oon jotenkin höyrähtänyt, kun hopotan tallaisia. En ole. Ihan jarjissani olen. Haluan vaan sanoa sen, etta matkustaminen kannattaa. Paras HR-kurssi ikina!
Nyt meen pesee noi parvekkeen ja makuuhuoneen ikkunat. Miettikaa ihmiset Elamaanne (jos ehditte).
Mun edelliset hyvat työnantajat ovat kustantaneet mulle ties mita, kalliitakin, HR-kursseja. Heppu luennoi edessä, katsotaan kalvoja, tehdaan muistiinpanoja. Tehdaan ryhmatoita. Hyva juttu se. Olen kiitollinen niista. Kylla niista aina jotain irti saa.
Mun mielesta kuitenkin kaikkein paras Human Resource -kurssi on se, kun lahdet YKSIN useammaksi kuukaudeksi matkalle. Jonnekin tosi kauas. Ma en ole ikina oppinut nain paljoa kolmessa kuukaudessa. Olen saanut kuulla paljon elamantarinoita. Ei aina kauniita sellaisia mutta elamaa kuitenkin. Jokaisella on oma tarinansa. Kaikilta oppii jotain.
Ja miten hyvin mut on otettu vastaan! Mina, yksin, ison rinkkani kanssa ja ihmiset tarjoavat kotinsa minulle. Sangyn , jossa nukkua ja ruokaa syoda. Hauskaa seuraa. Eivatka odota MITAAN vastapalvelukseksi. Miettikaa sita. www.couchsurfing.com.
Olen miettinyt paljon itseani. Ja muita. Ja koko maailmaa. Ja Samia, isia, aitia, kavereita, sukulaisia, työkavereita, kaikkia. Tosi paljon olen miettinyt itseani. Se on ihan terveellistä valilla. Kannattaa miettia itseään. Sina itse olet oman onnesi seppa.
Oon saanut uutta perspektiivia elamaan. Älkaa nyt luulko, etta ma oon jotenkin höyrähtänyt, kun hopotan tallaisia. En ole. Ihan jarjissani olen. Haluan vaan sanoa sen, etta matkustaminen kannattaa. Paras HR-kurssi ikina!
Nyt meen pesee noi parvekkeen ja makuuhuoneen ikkunat. Miettikaa ihmiset Elamaanne (jos ehditte).
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Ihmisistä ja tunteiden ilmaisusta
Oon nyt asioinut parina päivänä kaupungilla ja miettinyt sitä, että millaisia ihmiset ovat eri puolella maailmaa. Olen tullut siihen tulokseen, nyt, että jos olet itse ystävällinen ja huomaavainen, niin muutkin ovat ystävällisiä ja huomaavaisia. Vuorisaarna. Vaikken kirkkoon kuulukaan. Siinä kuitenkin on viisaus. It will always come back to you.
Ihmiset ovat aika lailla samanlaisia joka paikassa. Riippuu paljon itsestäsi millainen olet ja miten käyttäydyt. Aasiassa vihainen ihminen menettää kasvonsa. En onneksi tehnyt mitään kilareita siellä. Kärsivällisyys on valttia. Bussi saattaa lähteä klo 11, 12 tai 13. As a punctual Finnish person it might be difficult. Espanjassa voi karjua naama punaisena ja se on ihan ok näyttää tunteensa mutta Aasiassa se ei vaan yksinkertaisesti. käy. Stay calm, stay cool. Even that the weather is hot.
Australian roadtrip-reissun aikana räjähdin yhden kerran matkaseuralleni. Annoin tulla ihan täyslaidallisen. Mutta se puhdisti ilmaa. Helpotti. Ja tilanne ratkesi. Kandee vaan yökätä ulos kaikki se miltä tuntuu.
Kandee olla oma itsensä. Kuten hyvä ystäväni Suski sanoi, suomalaiset panttaavat ihan turhaan liikaa asioita sisälleen. Sen takia meillä varmaan on kaikkia karmeita murhatragedioita. Mä ainakin pidän huolta siitä, että sanon sen, miltä musta tuntuu. Toivottavasti muutkin tekevät sen.
Ihmiset ovat aika lailla samanlaisia joka paikassa. Riippuu paljon itsestäsi millainen olet ja miten käyttäydyt. Aasiassa vihainen ihminen menettää kasvonsa. En onneksi tehnyt mitään kilareita siellä. Kärsivällisyys on valttia. Bussi saattaa lähteä klo 11, 12 tai 13. As a punctual Finnish person it might be difficult. Espanjassa voi karjua naama punaisena ja se on ihan ok näyttää tunteensa mutta Aasiassa se ei vaan yksinkertaisesti. käy. Stay calm, stay cool. Even that the weather is hot.
Australian roadtrip-reissun aikana räjähdin yhden kerran matkaseuralleni. Annoin tulla ihan täyslaidallisen. Mutta se puhdisti ilmaa. Helpotti. Ja tilanne ratkesi. Kandee vaan yökätä ulos kaikki se miltä tuntuu.
Kandee olla oma itsensä. Kuten hyvä ystäväni Suski sanoi, suomalaiset panttaavat ihan turhaan liikaa asioita sisälleen. Sen takia meillä varmaan on kaikkia karmeita murhatragedioita. Mä ainakin pidän huolta siitä, että sanon sen, miltä musta tuntuu. Toivottavasti muutkin tekevät sen.
Out of news
Taytyy viela sanoa, etten vielakaan ole katsonut uutisia/telkkaria tai lukenut yhden ainummaista sanomalehtea tai verkkolehtea. Älkää tulko keskustelemaan mun kanssa paivan politiikasta tai seurapiiriuutisista. En tieda mitään. En yhtään MITÄÄN. Eikä kiinnosta. Viimeeks tsekkasin uutiset hmmmm... olikohan se Malesiassa? En halua kuulostaa vihaiselta tai ärtyneeltä mutta yksinkertaisesti ei huvita. Mitä hyötyä mulle on tietää mitä joillekin superjulkkiksille kuuluu? Tai mitä skandaaleja politiikassa nyt on? Ihan sama. Mieluummin kuuntelen musaa tai luen kirjaa. Käyn kävelyllä. Tai kirjoittelen jotain. Muu maailma tehköön mitä huvittaa. I'm enjoying myself and hope you do it as well!
"Ulkomaalaisena" Helsingissä
Mulla taitaa olla kulttuurishokki. No en mä ollut kuin 3 kk poissa mutta silti. Helsinki. Hell-sinki. No, mutta tää fiilis mennee pois pian. Täytyy totutella. Tuntuu vaan niin oudolta kävellä Tööliksellä ja Hakaniemessä. Ihan kuin ois ulkomaalaisena omassa kaupungissaan.
Englannin kieli on kans jääny jotenkin päälle. Ajattelen englanniksi. Kirjoittelin tänään jotain juttuja ja Sami kysyi miksi kirjoitat englanniksi. Aloin itsekin miettiä että miksi? En mä tiedä. Outoa. Weird, indeed...
Englannin kieli on kans jääny jotenkin päälle. Ajattelen englanniksi. Kirjoittelin tänään jotain juttuja ja Sami kysyi miksi kirjoitat englanniksi. Aloin itsekin miettiä että miksi? En mä tiedä. Outoa. Weird, indeed...
Helsinki, vajaa viikko reissun jälkeen
Wuu-huu, paluu arkeen. Arvatkaa, onko kivaa. No ei ehka ihan juhlaa.
Jynssäsin tänään keittiön ja kylpparin. Kunnon siivouspaiva. Kaapit, lattiat, seinat. Heitin muutaman kassillisen kamaa roskikseen (parasta ennen 2005, ei EHKÄ kande käyttää enaa). Pitais paivittaa nuo keittion kaapit useammin.
Ja huomaan etten vielakaan osaa kayttaa nappiksen äätä ja öötä. Miten se voi olla niin vaikeaa. Ihan kuin opettelis puhumaan uudestaan... Ää ja Öö. Äääää. Ööööö.
Jynssäsin tänään keittiön ja kylpparin. Kunnon siivouspaiva. Kaapit, lattiat, seinat. Heitin muutaman kassillisen kamaa roskikseen (parasta ennen 2005, ei EHKÄ kande käyttää enaa). Pitais paivittaa nuo keittion kaapit useammin.
Ja huomaan etten vielakaan osaa kayttaa nappiksen äätä ja öötä. Miten se voi olla niin vaikeaa. Ihan kuin opettelis puhumaan uudestaan... Ää ja Öö. Äääää. Ööööö.
lauantai 28. kesäkuuta 2008
Fotoista
Tää kone on ihan jumissa tänään. Ei toimi. Lataa, lataa, lataa, error. Yeah, great. Ihana tietotekniikka.
Fotoja siis myöhemmin! Ja niitä on paljon. Valikoin parhaat päältä. Sain ladattua yhden hölmön moskeijakuvan tuonne alas. Näytän siina joltain kulttilahkon edustajalta ;) En oon kääntynyt mihinkaan lahkoon, alkaa siita huolehtiko ;) Jos moskeijaan meet niin pakko vetaa tuollaiset kuteet paalle...
Fotoja siis myöhemmin! Ja niitä on paljon. Valikoin parhaat päältä. Sain ladattua yhden hölmön moskeijakuvan tuonne alas. Näytän siina joltain kulttilahkon edustajalta ;) En oon kääntynyt mihinkaan lahkoon, alkaa siita huolehtiko ;) Jos moskeijaan meet niin pakko vetaa tuollaiset kuteet paalle...
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Helsinki, 5.paiva
Lisailin joitakin kuvia muistitikulta tuonne alakertaan. Suuri osa kuvista on viela kamerassa ja mun pitaa ladata ne. Lisaa tulossa siis huomenna, silla nyt lahden treffaa Kiiraa...
Bis morgen!
Jetlagista aika lailla jo toipunut ja hyvinvoiva A
Bis morgen!
Jetlagista aika lailla jo toipunut ja hyvinvoiva A
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
