Tervehdys täältä Yhdysvaltain länsirannikolta, Los Angelesista, Kaliforniasta! Matka sujui mainiosti ja aikataulussaan. LAX:in immigrationissa tentattiin taas sarja kysymyksiä, valokuvattiin ja otettiin neljät eri sormenjälki-skannaukset. Homma sujui kuitenkin yllättävän sujuvasti mitä nyt hieman hämminkiä syntyi siitä, että mulla ei ollut osoitetta USA:ssa. En ollut varannut etukäteen mitään ja ainut CouchRequest:kaan, jonka lähetin jo Suomesta ja joka ei tuottanut toivottua tulosta, niin ajattelin, että eiköhän paikan päältä löydy aina jotain. Kokemuksen rintaääni sanoo, että internetvaraukset ovat aina olleet täysiä floppeja ja aina sitä jonnekin pääsee… Immigration tosin ei tykännyt travel-ideastani ja heitin sitten randomilla ainoan hostellin nimen, jonka satuin muistamaan. Niin minut siten hyväksyttiin astumaan Los Angelesin kamaralle.
Pääsin kentältä ilmaisella Shuttle Bussilla julkisen liikenteen asemalle, jossa vaihdoin Santa Monicaan menevään bussiin. Bussitiketti maksoi 0,75 USD, joten eipä ollut hinnalla pilattu matka verrattuna taksiin. Jäin pois ”jossain” Santa Monicalla, lähellä Main Streetiä ja reippaan puolen tunnin kävelyn jälkeen löysin kuin löysinkin kerrassaan mainion hostellin läheltä rantaa. Paikka on ilmeisen suosittu, enkä yhtään ihmettele. 36 USD/yö ei oo paha hinta dormitorysta, joka on siisti, omat isot safety lockersit ja sikeästi nukkuvat hiljaiset kämppikset, yeah! Sijainti on erinomainen ja hintaan kuuluu HYVÄ aamiainen, WiFi, leffoja, kirjasto, spesiaaliohjelmaa joka päivä, puoli-ilmaisia retkiä yms. Santa Monica Pier ja ranta on korttelin päässä ja ympärillä on kauniita kävelykatuja, kivoja kauppoja, viihtyisiä ravintoloita, kahviloita ja baareja.
Nyt istun Santa Monica Pierin kahvilassa. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mittari näyttää +27 C ja sää ei juuri parempi voisi olla. Täällä ei onneksi ole samalla lailla hiostava kuin esim. kaakkois-Aasiassa, jossa paidan selkämys on märkä sadan metrin rauhallisen kävelyn jälkeen.
Kävin aamusella Western Unionissa vaihtamassa euroja dollareiksi (200 eurolla saa 275 dollaria!). Hankin myös US-adapterin, sillä sähköiset laitteeni ”kuolivat” eilen. Läppäri ja känny mykistyivät täysin ja kameran akkukin veteli ihan viimeisiään. Tänään saan vihdoin kaikki tankattua elektroniikan kuntoon.
Tänään aion ottaa ihan rennosti, kävellä ympäri Santa Monicaa ja Venice Beachille myös. Englannissa viettämäni aika oli niin täynnä ohjelmaa joka päivä, että en ehtinyt juurikaan kirjoitella mitään muistiin. Täytyy kirjoitella Lontoon ja Bournemouthin kokemuksia muistista ja keskittyä sitten LA:han. Huomenna tosin näytti olevan kohtuuhintainen hostellin retkin Universal Studioille, joten todnäk lähden sinne aamusta. Tänään kuitenkin -> chill-out.
maanantai 26. lokakuuta 2009
25.10.2009 Atlantin yllä
Viisi päivää Lontoossa ja yksi Bournemouthissa kuluivat nopeasti. Hyvästelin tänään Cohen-Wilkin perheen Hendonissa ja lähdin 11 maissa kohti Heathrowta. Lähtöselvittelin kentällä ja lounastin sattumalta tapaamani mukavan suomalaisen (!) rouvan kanssa. Juttua riitti sen verran, että melkein myöhästyin lennoltani. No ei nyt sentään, muutaman juoksuaskeleen sai kuitenkin ottaa portille, joka olikin taas kappas vaan siellä kentän laitimmaisessa nurkassa (niin kuin aina, kun on himpun kiire ;). Virgin Atlanticin boarding tehdään tosi ajoissa ja astuin koneeseen viimeisten matkustajien joukossa. Check-innin, baggage droppin ja security controllin lisäksi kaikkien käsimatkatavarat ja jopa kengät (!) tutkittiin todella huolellisesti ennen koneeseen astumista. Tarkkaa touhua tämä Yhdysvaltoihin matkustaminen.
Take-offin ja lentokonepäivällisen jälkeen vieressäni istuva jenkkiherra vetelee sikeitä. Itseäni ei vielä nukuta ja tekisi mieli kirjoitella enemmänkin mutta läppärin akku on todella finaalissa, joten pakko lopettaa ja vaihtaa viihdykkeet vaikkapa tuohon Virginin viihdekeskukseen. Ice Age 3 löytyi ainakin leffalistalta, Madonnan musaa ja vanha kunnon Tetris myös, joten eiköhän tämä 11,5 tunnin istunto valtameren yli suju ihan mukavissa merkeissä.
Take-offin ja lentokonepäivällisen jälkeen vieressäni istuva jenkkiherra vetelee sikeitä. Itseäni ei vielä nukuta ja tekisi mieli kirjoitella enemmänkin mutta läppärin akku on todella finaalissa, joten pakko lopettaa ja vaihtaa viihdykkeet vaikkapa tuohon Virginin viihdekeskukseen. Ice Age 3 löytyi ainakin leffalistalta, Madonnan musaa ja vanha kunnon Tetris myös, joten eiköhän tämä 11,5 tunnin istunto valtameren yli suju ihan mukavissa merkeissä.
Bournemouth 22.10.2009
Palaan pienen tauon jälkeen bloggailuun. Matkani nimittäin jatkuu taas. Lensin tiistaina 20.10. Helsingistä Lontooseen. Laskeuduin Heathrowlle kahden maissa maanantaina. Vastassa oli Australiassa tapaamani sohvasurffari, joka ystävällisesti hostasi minua koko Englannissa viettämäni ajan. Muutaman Britannian pääkaupungissa vietetyn kerrassaan mukavan päivän jälkeen olen nyt Bournemouthissa.
Bournemouth on kaunis ”lomakaupunki” parin tunnin bussimatkan päässä Lontoosta lounaaseen. Asuin, työskentelin ja opiskelin täällä lukion jälkeen puolen vuoden ajan vuonna 1998. Paljon tuttuja kulmia ja sitäkin enemmän hyviä muistoja West Cliffiltä ja Tregonwell Roadilta. Winter Gardens Hotel, jossa työskentelin kesäkuusta joulukuuhun 1998, on valitettavasti purettu Naapurissa olevan Mount Stuart Hotelin reseptionisti kertoi, että paikka purettiin 2 vuotta sitten. Nyt paikalla on violetti lankkuaita, jonka takana kasvaa vain villiintynyt puutarha. Sääli. Olisin halunnut yöpyä vanhassa kunnon Winter Gardensissa ;)
Monia tuttuja paikkoja on kuitenkin vielä jäljellä. Moon in the Square, O’Neills, Valentino, TopShopit ja muut mukavat vaatekaupat, mahtava ranta, aaltojen pauhu, hieno rantahiekka, Bournemouth Pier, katedraalit, hautausmaa, jonne Mary Shelleyn (Frankensteinin kirjoittaja) tomumaja on kuopattu... En täysin voi sanoa, että ihan kuin olisi kotiin tullut mutta varsin kiva fiilis olla täällä taas. Vielä kun saisi Emilian, Riikan, Mariannen, Christianin, Mikaelin, Paulan, Carlon ja kumppanit tänne muistoja verestämään, niin… :)
Lontoossa sohvasurffaan Hendonissa, ihanassa juutalaisperheessä, joka vieraanvaraisuudessaan on vertaansa vailla. Olen ollut Lontoossa useaan otteeseen mutta Lontoo on kaupunki, johon en varmaan ikinä kyllästy. Kaikkia turistirysiä en jaksa enää mennä katsomaan uudestaan mutta kävely Thamesin rannalla, Big Benin kumahdukset tasatunnein, kello viiden tee skonssien kera, pintti London Pridea illalla viihtyisässä pubissa… mikäpä sen parempaa. Lontoossa on myös ihana katsella ihmisiä. Lontoossa on varmastikin kaikkia maailman kansallisuuksia ja katukuva on hyvin värikäs. Ja ihmiset ovat NIIN ystävällisiä. Täkäläiset osaavat käyttää sanoja kiitos, anteeksi ja kommunikoivat skandinaaveja sata kertaa paremmin. Punnan kurssi on jotakuinkin saman verran kuin euron, joten paikka ei edes tunnu suomalaiselle turhan kalliille (kun ei tarvitse ho(s)tellistakaan maksaa).
Uusina Lontoon kokemuksinani mainittakoon tällä kertaa musikaali ”Wicked” Broadwaylla, joka oli kerrassaan upea.elämys http://www.lontoonmusikaalit.fi/musikaalit/wicked/ Saatiin liput kohtuuhintaan; 35 puntaa per lippu, paikkojen sijainti noin 15 metriä lavasta. Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni 3D-elokuvissa Lontoon upeassa Imax-teatterissa http://fi.wikipedia.org/wiki/IMAX, joka oli… massiivinen! Valkokangas on noin neljän doubledecker-bussin kokoinen. Leffavalinta oli Up, joka ehkä kuulostaa tylsältä lastenleffalta, mutta on todellisuudessa kaikkea muuta. Tarina on loistava, hahmot hyviä (rakastuin kultaiseeen noutajaan taas kerran) ja 1,5 tuntia teatterissa kului siivillä. Suosittelen leffaa kaikille, sillä tarina ON erityisen hyvä myös aikuisille. Meni mun TOP 10:iin.
Asuminen, tai siis oikeastaan yöpyminen (koska päivät kuluvat paljolti kaupungilla), juutalaisperheessä asettaa omat mielenkiintoiset yksityiskohtansa, sillä siihen uskontokuntaan kuuluu paljon omia tapoja. Ruoka on kosheria http://fi.wikipedia.org/wiki/Ko%C5%A1er Keittiössä on kaksi astianpesukonetta (toinen ”for dairy products” ja toinen ”for meat products”). Porsaanlihaa ei syödä eikä mitään selkärangattomia eläimiä. Maito- ja lihatuotteet pidetään tiukasti erillään. Ruokailuvälineet ja astiat on myös lajiteltu erikseen saman säännön mukaan.
Perhe, jossa asun, on hyvin rento, mukava ja ymmärtäväinen tällaiselle tavalliselle pakanalle kuin minä. Perheessä on kaksi lasta; kolmekuukautinen vauva Shirah ja kaksivuotias Juliette. Mukavia ja kilttejä lapsia molemmat. Julietten kanssa olen rakennellut legotorneja, lukenut kirjoja ja leikkinyt nukeilla. Kommunikaatiomme tosin välillä katkeilee, sillä Juliette puhuu englantia ja hepreaa sekaisin ja välillä tutti suussa mutta kompensoin ”communication barrieriamme” vaihtamalla välillä suomen kieleen ;) Shirah on niin pieni, että hänelle voi huoletta puhua suomea ;)
Perheen isä Joseph työskentelee IT-hommissa ja äiti Annelie on tällä hetkellä äitiyslomalla. Talo on perinteinen kaksikerroksinen punatiilirivitalo puolisen tuntia Lontoon keskustasta luoteeseen. Minulla on oma huone yläkerrassa, joka on kaikilla mukavuuksilla varustettu
Hendon on juutalaisten suosima asuinalue. Kosher-kauppoja ja ravintoloita on joka kulmalla. Varsinainen hostini, Annelien veli Lucien, omistaa asunnon West Hampsteadissa mutta siellä asuu tällä hetkellä vuokralainen maaliskuun loppuun asti.
Tällä hetkellä olen siis Bournemouthissa. Lontooseen paluu on illalla ja huomenna iltapäivällä lennän Los Angelesiin. Voisin hyvin viettää lisää aikaa Englannissa, koska sääkään ei ole ole ollut liian huono (enimmäkseen puolipilvistä, aurinkoa silloin tällöin, muutama tihkusadekuuro välillä).Lämmin takki on hyvä olla ja kaulaliinakin on ollut käytössä mutta ei täällä yhtä paksua varustusta tarvite kuin tuulisella Kotkan saarella.
Bournemouth on kaunis ”lomakaupunki” parin tunnin bussimatkan päässä Lontoosta lounaaseen. Asuin, työskentelin ja opiskelin täällä lukion jälkeen puolen vuoden ajan vuonna 1998. Paljon tuttuja kulmia ja sitäkin enemmän hyviä muistoja West Cliffiltä ja Tregonwell Roadilta. Winter Gardens Hotel, jossa työskentelin kesäkuusta joulukuuhun 1998, on valitettavasti purettu Naapurissa olevan Mount Stuart Hotelin reseptionisti kertoi, että paikka purettiin 2 vuotta sitten. Nyt paikalla on violetti lankkuaita, jonka takana kasvaa vain villiintynyt puutarha. Sääli. Olisin halunnut yöpyä vanhassa kunnon Winter Gardensissa ;)
Monia tuttuja paikkoja on kuitenkin vielä jäljellä. Moon in the Square, O’Neills, Valentino, TopShopit ja muut mukavat vaatekaupat, mahtava ranta, aaltojen pauhu, hieno rantahiekka, Bournemouth Pier, katedraalit, hautausmaa, jonne Mary Shelleyn (Frankensteinin kirjoittaja) tomumaja on kuopattu... En täysin voi sanoa, että ihan kuin olisi kotiin tullut mutta varsin kiva fiilis olla täällä taas. Vielä kun saisi Emilian, Riikan, Mariannen, Christianin, Mikaelin, Paulan, Carlon ja kumppanit tänne muistoja verestämään, niin… :)
Lontoossa sohvasurffaan Hendonissa, ihanassa juutalaisperheessä, joka vieraanvaraisuudessaan on vertaansa vailla. Olen ollut Lontoossa useaan otteeseen mutta Lontoo on kaupunki, johon en varmaan ikinä kyllästy. Kaikkia turistirysiä en jaksa enää mennä katsomaan uudestaan mutta kävely Thamesin rannalla, Big Benin kumahdukset tasatunnein, kello viiden tee skonssien kera, pintti London Pridea illalla viihtyisässä pubissa… mikäpä sen parempaa. Lontoossa on myös ihana katsella ihmisiä. Lontoossa on varmastikin kaikkia maailman kansallisuuksia ja katukuva on hyvin värikäs. Ja ihmiset ovat NIIN ystävällisiä. Täkäläiset osaavat käyttää sanoja kiitos, anteeksi ja kommunikoivat skandinaaveja sata kertaa paremmin. Punnan kurssi on jotakuinkin saman verran kuin euron, joten paikka ei edes tunnu suomalaiselle turhan kalliille (kun ei tarvitse ho(s)tellistakaan maksaa).
Uusina Lontoon kokemuksinani mainittakoon tällä kertaa musikaali ”Wicked” Broadwaylla, joka oli kerrassaan upea.elämys http://www.lontoonmusikaalit.fi/musikaalit/wicked/ Saatiin liput kohtuuhintaan; 35 puntaa per lippu, paikkojen sijainti noin 15 metriä lavasta. Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni 3D-elokuvissa Lontoon upeassa Imax-teatterissa http://fi.wikipedia.org/wiki/IMAX, joka oli… massiivinen! Valkokangas on noin neljän doubledecker-bussin kokoinen. Leffavalinta oli Up, joka ehkä kuulostaa tylsältä lastenleffalta, mutta on todellisuudessa kaikkea muuta. Tarina on loistava, hahmot hyviä (rakastuin kultaiseeen noutajaan taas kerran) ja 1,5 tuntia teatterissa kului siivillä. Suosittelen leffaa kaikille, sillä tarina ON erityisen hyvä myös aikuisille. Meni mun TOP 10:iin.
Asuminen, tai siis oikeastaan yöpyminen (koska päivät kuluvat paljolti kaupungilla), juutalaisperheessä asettaa omat mielenkiintoiset yksityiskohtansa, sillä siihen uskontokuntaan kuuluu paljon omia tapoja. Ruoka on kosheria http://fi.wikipedia.org/wiki/Ko%C5%A1er Keittiössä on kaksi astianpesukonetta (toinen ”for dairy products” ja toinen ”for meat products”). Porsaanlihaa ei syödä eikä mitään selkärangattomia eläimiä. Maito- ja lihatuotteet pidetään tiukasti erillään. Ruokailuvälineet ja astiat on myös lajiteltu erikseen saman säännön mukaan.
Perhe, jossa asun, on hyvin rento, mukava ja ymmärtäväinen tällaiselle tavalliselle pakanalle kuin minä. Perheessä on kaksi lasta; kolmekuukautinen vauva Shirah ja kaksivuotias Juliette. Mukavia ja kilttejä lapsia molemmat. Julietten kanssa olen rakennellut legotorneja, lukenut kirjoja ja leikkinyt nukeilla. Kommunikaatiomme tosin välillä katkeilee, sillä Juliette puhuu englantia ja hepreaa sekaisin ja välillä tutti suussa mutta kompensoin ”communication barrieriamme” vaihtamalla välillä suomen kieleen ;) Shirah on niin pieni, että hänelle voi huoletta puhua suomea ;)
Perheen isä Joseph työskentelee IT-hommissa ja äiti Annelie on tällä hetkellä äitiyslomalla. Talo on perinteinen kaksikerroksinen punatiilirivitalo puolisen tuntia Lontoon keskustasta luoteeseen. Minulla on oma huone yläkerrassa, joka on kaikilla mukavuuksilla varustettu
Hendon on juutalaisten suosima asuinalue. Kosher-kauppoja ja ravintoloita on joka kulmalla. Varsinainen hostini, Annelien veli Lucien, omistaa asunnon West Hampsteadissa mutta siellä asuu tällä hetkellä vuokralainen maaliskuun loppuun asti.
Tällä hetkellä olen siis Bournemouthissa. Lontooseen paluu on illalla ja huomenna iltapäivällä lennän Los Angelesiin. Voisin hyvin viettää lisää aikaa Englannissa, koska sääkään ei ole ole ollut liian huono (enimmäkseen puolipilvistä, aurinkoa silloin tällöin, muutama tihkusadekuuro välillä).Lämmin takki on hyvä olla ja kaulaliinakin on ollut käytössä mutta ei täällä yhtä paksua varustusta tarvite kuin tuulisella Kotkan saarella.
Kotka
Vietin Kotkassa yli kuukauden. Se on ihan ok suomalaiseksi kaupungiksi. Rakastan meren läheisyyttä , sillä se on kaikkialla minne meneekin, sekä laivoja, veneitä ja satamaa.
Merikeskus Vellamo on hieno ja näyttelyt siellä hyviä. Langinkosken keisarillisen kalastusmajan läheiset lenkkimaastot ovat mahtavat. Kotkassa on loistava kirjasto, jossa kävin lähes joka päivä. Valikoima on erinomainen, hyllyjärjestys selkeä ja varaukset saa nopeasti (versus Hesassa venaat varaustasi varausnumerolla 274…).
Kotkasta löytyy myös oman kokemukseni mukaan maan paras hintalaatu-suhde kuntoklubi. Paikan nimi on LadyLine. Tulen kaipaamaan sitä, kun palaan Helsinkiin. Motivus on hyvä mutta Ladyn jälkeen se tulee tuntumaan karulta, täyteen tupatulta ja kalliilta. Ladyn kuukausihintaan kuuluu kaikkien jumppa-, venyttely- yms tuntien lisäksi Les Mills –tunnit, solarium, tavallinen sauna ja infrapunasauna ekä Herbinan shampoiden, pesuaineiden, ihonhoitotuotteiden vapaa käyttö, hiustenkuivaimet, personal training (mulle tehtiin mm. oma kuntosaliohjelma ja rasvaprosentin mittaus -> free of charge!). Tilat ovat todella viihtyisät ja kivat.Ajantasainen ja mielenkiintoinen naisten lehtien valikoima ja se, että tunneille mahtuu aina ilman mitään ennakkovarauksia takaa viihtyvyyden ja helppokäyttöisyyden. Ohjaajat ja henkilökunta ovat mukavia ja mitä vielä… siellä oli ilo käydä. Voi kun saisi samanlaisen ja –hintaisen paikan Helsinkiin lähelle kotia.
Järkkäsin Kotkassa myös yhden CouchSurfing-meetingin. Se keräsi kerrassaan huikean suosion!!! Heh, tai no ei ihan ;) Minun lisäkseni paikalle tuli nimittäin yksi (1) sohvasurffari. Mutta ei se mitään; tapaaminen oli silti onnistunut. Chris on todella mukava Kotkassa asuva amerikkalainen kaveri, jonka kanssa on hyvin helppo tulla juttuun. Toivon mukaan Kymenlaakso CouchSurfing saa hieman eloa tulevaisuudessa ja alueen sohvasurffarit tulevat esiin piiloistaan ;) Chrisissä olisi kyllä loistava potentiaali vetämään weekly meettejä tms Kotkassa.
Tapasin Kotkassa olo aikanani myös vanhoja koulukavereita, joiden kanssa yhteys on pitänyt ala-aste-ajoista asti. Ja ehdottomasti tulee myös pitämään. Vauvoja tuli ihmeteltyä ja suloisiahan ne ovat; sille ei voi mitään ;) Sain ilokseni kutsun myös vanhan hyvän ystävän pojan 4v-synttäreille, jotka olivat todella mukavat juhlat. Vaikka yhteys kutsujan kanssa on välillä ollut väljempää, niin sama vanha hyvä ystävä hän on edelleen. Se oli kiva huomata :)
Ja mikä tärkeintä koko Kotka-”visiitissä”; Kotkassa asustaa pieni perheeni, joka on tärkein tässä maailmassa.
Merikeskus Vellamo on hieno ja näyttelyt siellä hyviä. Langinkosken keisarillisen kalastusmajan läheiset lenkkimaastot ovat mahtavat. Kotkassa on loistava kirjasto, jossa kävin lähes joka päivä. Valikoima on erinomainen, hyllyjärjestys selkeä ja varaukset saa nopeasti (versus Hesassa venaat varaustasi varausnumerolla 274…).
Kotkasta löytyy myös oman kokemukseni mukaan maan paras hintalaatu-suhde kuntoklubi. Paikan nimi on LadyLine. Tulen kaipaamaan sitä, kun palaan Helsinkiin. Motivus on hyvä mutta Ladyn jälkeen se tulee tuntumaan karulta, täyteen tupatulta ja kalliilta. Ladyn kuukausihintaan kuuluu kaikkien jumppa-, venyttely- yms tuntien lisäksi Les Mills –tunnit, solarium, tavallinen sauna ja infrapunasauna ekä Herbinan shampoiden, pesuaineiden, ihonhoitotuotteiden vapaa käyttö, hiustenkuivaimet, personal training (mulle tehtiin mm. oma kuntosaliohjelma ja rasvaprosentin mittaus -> free of charge!). Tilat ovat todella viihtyisät ja kivat.Ajantasainen ja mielenkiintoinen naisten lehtien valikoima ja se, että tunneille mahtuu aina ilman mitään ennakkovarauksia takaa viihtyvyyden ja helppokäyttöisyyden. Ohjaajat ja henkilökunta ovat mukavia ja mitä vielä… siellä oli ilo käydä. Voi kun saisi samanlaisen ja –hintaisen paikan Helsinkiin lähelle kotia.
Järkkäsin Kotkassa myös yhden CouchSurfing-meetingin. Se keräsi kerrassaan huikean suosion!!! Heh, tai no ei ihan ;) Minun lisäkseni paikalle tuli nimittäin yksi (1) sohvasurffari. Mutta ei se mitään; tapaaminen oli silti onnistunut. Chris on todella mukava Kotkassa asuva amerikkalainen kaveri, jonka kanssa on hyvin helppo tulla juttuun. Toivon mukaan Kymenlaakso CouchSurfing saa hieman eloa tulevaisuudessa ja alueen sohvasurffarit tulevat esiin piiloistaan ;) Chrisissä olisi kyllä loistava potentiaali vetämään weekly meettejä tms Kotkassa.
Tapasin Kotkassa olo aikanani myös vanhoja koulukavereita, joiden kanssa yhteys on pitänyt ala-aste-ajoista asti. Ja ehdottomasti tulee myös pitämään. Vauvoja tuli ihmeteltyä ja suloisiahan ne ovat; sille ei voi mitään ;) Sain ilokseni kutsun myös vanhan hyvän ystävän pojan 4v-synttäreille, jotka olivat todella mukavat juhlat. Vaikka yhteys kutsujan kanssa on välillä ollut väljempää, niin sama vanha hyvä ystävä hän on edelleen. Se oli kiva huomata :)
Ja mikä tärkeintä koko Kotka-”visiitissä”; Kotkassa asustaa pieni perheeni, joka on tärkein tässä maailmassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
