Hakaniemen rannan "innoittamana"

Kävin kivalla kesäpäivän kävelyllä Tööliksellä ja Hakaniemen rannassa. Ihan suht koht ok sää. Ei kylmä muttei kuumakaan. Semi, sanoisin.

Vedessä killui kuollut kala. Pultsarit rähinöivät keskenään. Aurinko meni pilveen. Tuli ikävä takas Australiaan. Tyrskyävä meri, kaunis tyhjä hiekkaranta ja aalloissa hyppivät delfiinit.
Tajusin taas yhden asian. Loma on eri asia kuin arki. Arki ei ole loma. Loma ei ole arki. Mutta voiskohan se arki kuitenkin olla loma? Hmmm.. No mut arki on nyt arki ja aina ei voi olla loma. Ehkä arjen keskellä voi aina välillä olla hieman lomaa? Kuulostaa hyvältä balanssilta. Jos mä vaikka pyrkisin siihen.

Vakuutusyhtiössä töissä ollessani olin mukana eräässä suuressa konferenssissa. Sinne oli palkattu isolla rahalla “konsultti” isosta suomalaisesta konsulttifirmasta puhumaan TÄRKEISTÄ asioista. Mulle jäi mieleen muutamia asioita hänen “luennoltaan”.

Point number 1: Älä pilaa päivääsi asioilla, joihin et voi millään lailla vaikuttaa. Jos aamulla sataa, niin mitäs teet. Et voi sateelle mitään. Et yhtikäs yhtään mitään. Seinästä saa kortilla rahaa ja mikrosta kuuman kupin mutta sadetta ei vaan voi “turn-off”. Ota sontsa tai sadetakki + kumpparit ja mene ulos ja nauti päivästäsi sateesta huolimatta. Turha sateen takia on päiväänsä pilata. Siinähän sataa.

Sää oli yksi esimerkki niistä asioista, joihin EI voi vaikuttaa. Niitä on paljon muitakin, ja pidä se mielessäsi.

Point number 2 (opittu tältä ns. “konsultilta”): Epämukavuusalue. Ihmisillä on mukavuusalue ja epämukavuusalue. Kuvitelkaa kuva: 2 rengasta. Sisimmäinen pallo on mukavuusalue. Mukavuusalueella on kiva olla, siellä viihtyy. Se on helppo, vaivaton. Palloa ympäröi epämukavuusalue. Epämukavuusalueelle astuminen on pelottavaa ja epämiellyttävää. Sinne ei haluaisi mennä mutta joskus vaan täytyy mennä. Mitä useammin astut epämukavuusalueelle, sitä suuremmaksi mukavuusalueesi kasvaa. Vähän inhottavaa mutta aika totta.

Ehkä se “konsultti” on ne rahansa ansainnut, koska mä muistan nää asiat vielä viiden vuoden päästä (kuulin ne siis vuonna 2003). Pidin silloin sitä heeboa ihan skoijarina mutta ehkä sillä kuitenkin oli pointtia.