Huomio huomio! Tiesittehän, että Suomi on suljettu heinäkuussa. Oikeesti. Kaikki ovat jossain lomalla. En oo tajunnut sitä aiemmin. Oon nimittäin tapellut tässä pari päivää byrokratian kanssa ja yrittänyt tavoittaa joitakin tahoja ja aina kuulen, että ”Jees, se lomailee. Palailetko hei asiaan elokuussa.”. Jep.
Pitäis varmaan itsekin painua jonnekin mökkielämää viettämään. Onkivapa käteen ja laiturin nokkaan sinttejä narraamaan. Vähän laineidenliplatusta ja muutama veden pintaa kiillottava auringonsäde. Poutapilvi ja tuulen suhina kaislikossa.
Ei täällä Helsingissä saa mitään aikaiseksi, kun kaikki vaan ”lomailevat”. Todellakin suon sen ihan joka ikiselle, ilomielin, mutta hankaloittaa vaan vähäsen mun elämää, kun mikään ei edisty. Konttorit ovat tyhjiä ja Mikonkadun terassit täynnä (sielläkö ne kaikki istuvat?).
Oon hakenut duunia ja järkännyt kaikenlaisia muita asioita. Mitenköhän voikin olla näin kiireinen vaikkei edes ole (vielä) työtä? Herään joka aamu seiskalta, menen nukkumaan puolenyön jälkeen ja saan mielestäni paljon asioita aikaiseksi tuossa välissä mutta siltikin… tunnit loppuu kesken! Ehkä mulla on joku ajanhallintaongelma. Pitäis vaan olla vieläkin tehokkaampi. A-pu-va. Tarvitsen assarin.
(Mä en muuten enää ihmettele sitä, että eläkeläiset ovat aina kiireisiä. Kyllä sen kiireen näköjään saa aikaan ilman työtäkin.)
Oon koittanut nauttia myös kesästä. Heinäkuu ja kesä parhaimmillaan. Kelit eivät nyt ehkä ihan parhaat mahdolliset ole heinäkuuksi olleet mutta ihan suht ok kuitenkin. Ei ole satanut lunta/räntää/kissoja/koiria eli en valita. Ja vaikka valittaisinkin, niin ei se kuitenkaan yhtään mitään auttaisi. Olen tosin aika satavarma siitä, että sitten kun saan duunin, toivottavasti pian, niin SITTEN ne intiaanihelteet alkavat. Lyödäänkö vetoa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti