AirBerlinin lento tiistaina 1.9. klo 17.20 Düsseldorfista Bangkokiin; jossain Intian yllä ollaan. Matka on mennyt ihan aikataulussaan. Hyvä niin, sillä mikäpä sen kettumaisempaa kuin myöhässä olevien lentojen odottelu ja kentällä notkuilu. Mä kyllä tykkään lentokentistä ja siellä olosta ihmisiä tarkkaillen ja tunnelmasta nauttien. Jos delayt ovat ihan älyttömiä ja takana valmiiksi pitkä matka, niin ei se matkustaminen sitten enää välttämättä mitään herkkua ole. Nyt meni onneksi ihan nappiin molemmat lennot :)
Heräsin tänä aamuna kolmen maissa, taksi tuli hakemaan 4.15. Tiesittekö muuten että etukäteen tilattu taksi Tapanilasta lentokentälle maksaa 30 €?!?! 30 € siitä lyhyestä pyyhkäisystä kentälle. "Argh", sanon minä.
Sain onneksi nukuttua ihan hyvin, vajaa kuutisen tuntia. Äitille ja iskälle soitetun puhelun jälkeen menin nukkumaan, heräsin vain kerran (pyykkejä ripustamaan) ja klo 3 maissa havahduin kellon eka soitolla. Se on jännä miten on ihan eri fiilis herätä reissuunlähtöön kuin rutiinityöpäivään. Ei tarvinnut torkkunäppäintä käyttää.
Lentokoneessa olen ottanut muutamat nuokahdustorkut. Ennen takeoffia nukahdin eka kerran, ruokaa ennen toisen ja ruoan jälkeen kolmannen. Düsseldorfissa kävelty päivä makselee itseään takaisin. Kävin tosiaan kävelemässä siellä aika lenkin mutta kaupunki ei tehnyt minuun vaikutusta. ”Ihan jees” on varmaan se oikea ilmaisu, kun eipä sen kummempia fiiliksiä herättänyt. Ehkä ajatukset olivat jo Aasiassa kun Saksan maaperästä ei saanut juurikaan mitään irti. Mieleen jäi kauppa, jossa myytiin haarniskoita mittatilaustyönä, putiikkejaan ja kahviloitaan availevat tuoleja järjestelevät ja pöytiä pyyhkivät työntekijät, tuulenhenkäys joen rannalla vanhankaupungin liepeillä sekä vanhan kaupungin iso kirkko, jossa tuoksui ….vanhalta kirkolta. Junamatka kentältä keskustaan oli perusbetoninäkymää, graffiteja, lähiöitä. Korealaisessa ravintolassa syömäni lounaan jäkeen alkoi sataa, joten suuntasin takaisin kentälle tosi ajoissa. Ei vaan ollut mitään sellaista tekemistä, mitä olisin halunnut tehdä.
Vieressäni istuva tanskalainen kaveri vetää sikeitä raskaasti hengittäen ja pää aina välillä rinnalle putoillen. Miesparalla on huomenna kipeä niska *auts*
Matkatavaroina mulla on 16 kg painava JackWolfskinin rinkka, kevyehkö selkäreppu ja loistava tuntomerkkini punainen Björn Borgin käsilaukku, jossa on essentiaalit kuten passi, rahapussi, känny yms. Johtoja ja piuhoja tuli mukaan aikamoinen käärmeenpesä, kun mukana on niin puhelimien (2), läppärin, mp3:n ja kameran laturit sekä adapteri. Päiväpiilarit ovat kevyt mutta rutosti tilaa vievä kantamus. Niitä on mukana 4kk:n edestä. Kirjoja on varmaan pari kiloa (Lonely Planet Kambodsa-Vietnam-Laos, Mondon Thaimaa-opas, kaksi Australia-kirjaa ja kolme kaunokirjallista (viihde)teosta. Vähän liikaa, tiedän, mutta jätän niitä sitten matkan varrelle, kun alkaa painaa liikaa ja on lueskeltu. Kosmetiikkaboxi on muhkea sekin vaikka siitäkin on karsittu.
Loput matkatavarat ovatkin sitten vaatteita (kevyitä, ilmavia, rentoja) sekä ”Kari-Pekka Kyrö” eli lääkelaukku. Viimeeksi mainittua ei toivon mukaan tarvitse käyttää paljoa. Ihana pomoni antoi läksiäislahjaksi (yhdeksi niistä) paketin Tamifluta, joten jos sikainfluenssa iskee niin onpahan tropit heti saatavilla. Ja varmaan iskeekin, oon jo asennoitunut niin. Jos ei iske, niin se on sitten ihan positiivinen yllätys vaan :)
Olen alivuokrannut kämppäni syksyksi. Mukava ja luotettava vuokralainen löytyi toisen pomoni (nykyään ex-pomoni, sillä olenhan nyt työtön) tuttavista. Kunnollinen tyyppi, jonka kanssa syntyi sopimus helposti ja voin hyvillä mielin jättää asunnon ja tavarani hänen huomaansa. Olin varautunut useampaan näyttöön ja taustojen tarkastukseen mutta referenssi entisen duunipaikan puolesta oli saman tien kunnossa. Loistohomma :)
Mä tosiaan matkustan taas tapani mukaan menolipulla. AirBerlinin lento Helsingistä Düsseldorfin kautta Bangkokiin kustansi 277 €. Varasin muistaakseni kesäkuussa, heti pian sen jälkeen, kun äitiyslomilta palaileva johdon assari ilmoitti paluupäivänsä.
Reissussa olen niin kauan kuin on mielekästä ja/tai rahat riittää ;) Vähintään 3 kk kuitenkin. Otin cv:ni mukaan. Sähköpostissa on skannaukset työ- ja koulutodistuksista siltä varalta jos eteen sattuu jotain mielenkiintoista työtä, niin miksei sitä voisi töitäkin tehdä. Oikeastaan tekisin ihan mielelläni. Alalla ei niin väliä; kunhan se vaan olisi mukavaa. Tarjoilijan hommista eläintenhoitoon, yksityiseen englanninopetukseen tai no, voin suomeakin opettaa, jos sitä nyt joku hullu haluaa oppia ;) Ja ainiin, Laura T & co:lle lupasin ottaa selvää niistä rantaleijonan kouluttajan paikoista ;) Että näin vakavalla urasuunnitelmalla sitä mennään ;) Katsotaan mitä eteen tulee...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti