Phnom Penh 11.9.2009

Tervehdys täältä Kambodtsan pääkaupungista, Phnom Penistä! Sihanoukvillen 24h sateeseen kyllästyttäni hyppäsin aamubussiin ja matkailin viisi tuntia maaseutujen, kukkuloiden ja kylien läpi maisemia ihastellen. Kambodtsan maaseutu on kyllä kaunis; riisipeltoja, vehreää ja rehevää, laitumella ja ojien poskissa laiduntavia valkoisia lehmiä ja vapaana juoksevia kanoja ja kukkoja.

Väestön elinolot sen sijaan eivät ole kehuttavia; köyhyyttä, tuskin pystyssä pysyviä asuinhökkeleitä ja resuisia kerjääviä lapsia ja aikuisia. Kukaan ei kuitenkaan ollut naama nurinpäin vaan monet morjenstelivat iloisesti. Matkan puolivälissä taukopaikalla, joka oli valovuoden päässä Kuninkaantien Essosta, ostin paahdettuja banaaneja ja tuoretta ananasta 2000 rielillä. Valkoinen lehmä hönkäili tuoreen ruohon hajuisia henkäyksiä olkani takaa. Olisi kai halunnut osalliseksi ostoksistani. Lapsilla oli hauskaa.

Ihan hyvä, että pääsin Phnom Penhiin. Samassa bussissa oli eräs australialaisukkeli, joka oli yrittänyt tulla tänne jo viikon alusta lähtien mutta tiet ovat olleet poikki tulvan takia. Eilen oli siis eka päivä kun bussit Phnom Penhiin ylipäänsä kulkivat.

Phnom Penhissä on ”vain” 1,5 miljoonaa asukasta, joten se on kaukana 10 kertaa isomman Bangkokin hulinasta. Oikeastaan tämä tuntuu Aasian mittapuulla ihan keskikokoiselta kaupungilta. Pilvenpiirtäjiä tai mitään hienostoalueita ei todellakaan ole. Ainut parempi alue on jokiranta, jossa paremmat hotelli sijaitsevat. Asustelen itse 500 metriä joesta kadulla pienessä guesthousessa, joka löytyi kolmannella yrittämällä. Eka yritys oli liian kallis, toinen valmiiksi täynnä mutta Diamond Guest Housesta löytyi mukava huone 7 USD:lla yö.

Kambodtsassa käytetään rinnakkain jenkkidollareita ja Kambodtsan rielejä. Automaatista saa vain dollareita. Dollareilla maksettaessa saa vaihtorahaksi rielejä. Rielin kurssi on surkea. Pienin seteli on 100 rieliä, joka on 0,02 euroa. 10 tuhatta rieliä on siis noin 2 euroa. Lompakko on täällä PAKSU; johtuen siis mittavasta setelinipusta ei niinkään sen arvosta ;)

Bussiasemalla tuktuk- ja moottoripyöräkuskit hyökkäsivät taas kimppuun. Pikaisen tilannearvion tehtyän otin kyydin englanninkielen taitoiselta Sam-nimiseltä kaverilta. Hänen lähestymistyylinsä ja otteensa oli rauhallinen, toisin kuin monilla muilla kuskeilla täällä. Hemmo oli huumorintajuinen ja hauskaa seuraa, joten sovin myös seuraavan päivän nähtävyyskierroksesta hänen kanssaan.

Maisemanvaihto ilmeisesti sopi säänjumalalle, sillä tänä aamuna aurinko paistoi lämpimästi Samin odotellessa tuktukinsa kanssa klo 9 guesthousen edessä. Ajeltiin ensin lähimpänä olevalle kuninkaalliselle palatsille. Alueen kiertämiseen meni puolisentoista tuntia, sillä rakennuksia ja temppeleitä on paljon, puutarha mahtava ja museoissa kuninkaiden (entisten ja erityisesti nykyisen) elämä on esitelty vaatetuksesta ja illallisastiastosta lähtien norsun päällä keikkuviin koristeellisiin koreihin. Erikoisin oli ehkä näyttelyhuone, joka oli täynnä satoja erilaisia norsuja; pronssisia, hopeisia, kultaisia, kaikki samassa asennossa kärsä ylhäällä. Norsu on Aasiassa hyvän onnen symboli, joten sitä sitten toivon mukaan piisaa norsukokoelman perusteella. Vaikutuksen tekivät myös valtaistuinsalissa olleet kristallilamput ja kullan kimallus. Ei pöllömpi residenssi.

Kuninkaanpalatsin jälkeen tsekattiin itsenäisyyden aukio, johon  pääkaupungin khmeerit kerääntyvät aina 9. marraskuuta itsenäisyyttä juhlimaan. Kambodtsan väestöstä 98% on Khmeerejä ja loput vietnamilaisia, thaita, kiinalaisia ja muita. Kieli on myös khmer, josta en ole itse ottanut sen enempää tolkkua kuin thai-kielestä. Englannilla pärjää jos ei hyvin niin aika hyvin :)

Keskustan jälkeen suunnattiin kaupungin ulkopuolelle vähän toisenlaisiin maisemiin ja tunnelmiin. Choeung Ek Genodical Center, kutsumanimellä Killing Fields eli Kuoleman Kentät, on ulkoilmamuseo, joka on rakennettu ”ultrakommunistisen” punakhmeerien” entiselle teloitusareenalle. Punakhmeerit ovat siis puolue, joka nousi valtaan Kambodtsassa 1970-luvulla. PolPotin järjettömässä hirmuhallinnossa kuoli noin 3 miljoonaa kambodtsalaista .

Alueella on yli sata massamurhahautaa. Vaikuttavin niistä on lasinen pagoda, johon on kerätty 8000 uhrin pääkallot. Alueen massamurhahaudat on merkitty kyltein ja alueen puista on esitelty kaksi, joista toiseen pikkuvauvat hakattiin kuoliaaksi ja toiseen ripustettiin uhrit.

Choeung Ekissä surmattiin noin 20 000 ihmistä 1970- ja 1980-luvuilla. Phnom Phenin Killing Fields tosin on vain yksi Kambodtsan 130 samanlaisesta massamurhapaikasta. Kyseessä ei kuitenkaan ole keskitysleiri, sillä ihmiset eivät asuneet siellä vaan heidät vain tuotiin rekkalasteilla teloitettavaksi. Tämä kaikki oli yksityiskohtaisesti kuvailtu alueen opastauluissa. Pienessä sisämuseossa sai katsella 15 minuutin filmin alueen historiasta, joka veti väkisinkin hiljaiseksi.

Choeung Ekin jälkeen vierailtiiin S-21:n entisessä kidutusvankilassa, nykyisessä museossa, Tuol Slengissä. Entisiin vankiselleihin oli koottu mittava näyttely, joka esitteli PolPotin hirmuhallinnon raakuuksia valokuvin, piirroksin, tekstein ja esinein. Mukana oli kidutuksesta selvinneiden uhrien kertomuksia, työntekijöiden kertomuksia, paljon kuvamateriaalia ja paljon sellaista, josta jätän ehkä mieluiten yksityiskohdat kertomatta. Ei heikkohermoisille,

Vuonna 2007 YK perusti tuomioistuimen PolPotin aikaisten joukkosurmien tuomitsemiseksi. Kansa on kuitenkin erittäin tyytymätön kansainvälisesti rahoitettuun kalliiseen tuomioistuimeen ja haluaisi kaataa sen. Hallitus ei sitä tee, koska silloin oikeuteen joutuisivat monet hallituksesta ja heidän perheistään, sillä monet ovat olleet, useimmat tahtomattaan, osallisina joukkoteloituksissa. Lähes kaikilla on joku, joka on ollut mukana punakhmeeriarmeijassa (useimmat tahtomattaan, pakotettuina). Kaikilla on, joku, joka on kuollut heidän toimestaan. Oikeudenkäyntiä käydään yhä ja monet syytetyistä ovat jo vanhoja sällejä. PolPot itse kuoli vuonna 1998, pitkäaikaiseen sairautteen mukavassa sellissä.

Päivän ainutkertaiseksi teki osaava oppaani Sam, joka valaisi Kambodtsan historiaa ja tapahtumia niin hyvään tietämykseensä kuin omakohtaisiin kokemuksiinsa peilaten. Maan lähihistoria on todella verinen ja julma. Ihmisiä teloitettiin aatteellisista syistä, epäilyistä ja usein vain sen takia, että maassa oli hirvittävä nälänhätä ja ruokaa ei riittänyt kaikille. Lapset ja naiset teloitettiin ilman syytä, teloitettiin sotilaita, armeijan upseereita, kukaan, oikeasti kukaan ei ollut turvassa. Sitä on vaikea käsittää. Itse jäin ihmettelemään sitä, että PolPot itse kuitenkin oli korkeasti koulutettu, sivistynyt ihminen… miten tämä kaikki on voinut tapahtua? Täytyy nostaa hattua, että ovat vielä järjissään täällä. Tapahtumista ei kuitenkaan ole liian pitkä aika.