tiistai 29. syyskuuta 2009

Siam Reap 17.9.2009, lentokentällä

Turismi täällä Kambodtsassa ei ole niin kehittynyttä kuin naapurimaassa Thaimaassa mutta kehittyy kovaa vauhtia. Phnom Penh pääkaupunkina oli pienemmän oloinen kuin odotin mutta laajalle levittäytynyt. Turistit hengaavat lähinnä jokivarressa, taajamiin lähdettäessä näkymä on karu. Kambodtsassa, eri toten Phnom Penhissä, on paljon yksin matkustavia miehiä, jotka tulevat tänne tapailemaan khmer-tyttöjä ja valitettavasti myös lapsia. Lapsiseksiturismi on lailla kiellettyä mutta sitä tapahtuu silti. Itsensä myyminen on monelle tytölle keino selviytyä ja tuoda perheelle rahaa. Korruptio kukoistaa ja kiinnijääneet maksavat itsensä ulos.

Hassuin juttu täällä ehkä on pyjama-muoti. Jotkut paikalliset naiset nimittäin käyttävät pyjamaa kaduilla kävellessään. Ekan kerran, kun tätä muotia spottasin, luulin, että kyseessä on unohdus tai pyykkipäivä tms mutta kun näitä naisia pyjamassaan näkyi useamminkin, käsitin, että pyjamaa käytetään täällä kadullakin. Kysyin asiasta Phnom Penhin tuktuk-kuskiltani ja hän sanoi, että se on ihan yleistä. Vähän samaan tapaan kuin Suomessa hiidellään verkkareissa ja lenkkareissa, niin täällä sitten pyjamassa. Ei siinä hänen mukaansa pitäisi olla mitään ihmettelemistä. No, mua se välillä naurattaa kyllä.

Postikortteja, kirjoja ja rannekoruja kaupittelevat ala-asteikäiset lapset ovat oma numeronsa. He liimautuvat mukaasi, anelevat ostamaan ja roikkuvat kintereillä kunnes et jaksa enää vastata heidän kysymyksiinsä. Jyrkän ei:n sanomiseen en ole itse vieläkään oppinut mutta yritän opetella. Alussa jaksoin jutella näiden lasten kanssa mutta kun niitä kohtaa joka päivä; aamulla, päivällä ja illalla, niin jossain vaiheessa vaan haluat jotenkin kiemurrella tilanteesta ulos. Ignooraaminen on vaikeaa. Olen keräillyt guest houseistani saippuoita, minishampoopulloja yms sälää, joilla sitten lahjon nämä vekarat häviämään. Kuulostaa ehkä julmalta mutta jos olisin ostanut rannerenkaan ja postikortin jokaiselta niin se olisi sekä minun että heidän tie ojasta allikkoon. Fiksumpi idea on tukea kouluja, sairaanhoitosysteemiä ja vapaaehtoisjärjestöjä, että saadaan nämä skidit pois kadulta, kouluun ja kunnolliseen ammattiin, jotta elantoa ei tarvitse hankkia kadulta.

Hintataso Kambodtsassa on halpa etenkin kun USD on käytössä ja sen kurssi euroon edullinen. Yöpymisen olen löytänyt joka yöksi 6-10 USD:lla (eikä ole ollut valittamista), 4-6 tunnin bussimatkat ovat noin 6-10 USD nekin. Ravintolaruokailusta selviää muutamalla USD:lla (länkkäriannokset 3-5 USD, khmer-ruoat 1-4 USD) ja happy hour on periaatteessa koko päivän (Angkor-olut ravintolassa 0,5 USD, drinkit noin 2 USD). Omien eväiden/välipalojen/drinksujen kaupasta ostaminen ei juurikaan kannata, koska samalla rahalla syö ja juo ravintolassa.

Tää on kyllä ollut ihan lomaa mulle. Ei ole tarvinnut pähkäillä arkisia asioita. Pyykit peseytyvät pesulassa (1,5 USD / kilo) ja guest housen huonesiivooja hoitaa petauksen, pyyhkeiden vaihdon jne. Vettä tosin on haettava joka päivä, koska hanavesi ei ole juomakelpoista. Nyt Siam Reapissa jo useamman päivän oltuani lähikaupan kassasta ehti tulla hyvä tuttu, sillä hain aina saman setin vettä ja limua. "Se tavallinen, kiitos" ;)

Ei kommentteja: