Koh Samet 6.9.2009

Saavuin eilen Koh Sametille. Matka Bangkokista taittui neljässä tunnissa minibussilla Ban Phen kylään, josta oli vielä puolen tunnin venematka saarelle. Matkaseurana oli eräs englantilainen pariskunta ja aussi. Majoitus oli alkuun aika kiven alla, sillä thaimaalaiset ovat täällä viikonlopun vietossa ja kaikki paikat olivat täynnä. Löysin sitten itselleni pienen bungalowin Ao Hin Khokin rannalta, Tok's Little Hut -nimisestä paikasta. Paalujen päälle rinteeseen rakennettu perusbungalowi tuulettimella, omalla kylppärillä ja hyttysverkolla irtosi 300 bahtilla. Englantilaispariskunta majottautui naapurimökkiin ja aussimies löysi itsellensä yösijan viereisestä bungalowikylästä. Pikaisen virkistäytymisen jälkeen syötiin grilliruokaa rannalla patjojen päällä, meren kohinaa kuunnellen ja tulitanssia katsellen.

Tänä aamuna heräsin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan. Täällä nimittäin kukot ja kanat kuopsuttelevat vapaana ja aloittavat aamukiekumisensa auringon noustessa. Kaikki muutkin luonnon ja läheisen viidakon äänet kuuluvat tosi selvästi, sillä ikkunoissa on pelkät verkot, ”kalterit” ja puiset suojat. Ihanan rauhallista täällä kuitenkin on. Khao Sanin taukoamaton syke on muisto vain ja tänhetkinen äänimaailma on ihan luonnon oma (jos ei lasketa tuulettimen säksätystä).

Kävin aamukävelyllä rannassa ja söin aamiaista merenkohinaa kuunnellen. Tämä on pieni saari; vain 6 km pitkä ja levein kohta pari kilometriä. Saaren ympäri voi kävellä rantoja pitkin tai ajella skootterilla. Tiet tosin ovat sateen takia aika mutaisia ja liukkaita. Nähtävyyksiähän täällä ei ole eikä liiemmin aktiviteetteja vaan kaikki oleminen ja tekeminen linkittyy rantaan ja mereen. Ranta on upean valkoinen puuterihiekkaranta ja veden lämpö +29C.

Saaren eteläpäässä on koralliriutta, jonne olin suunnittellut meneväni snorklailemaan mutta yllättäen alkanut sade vesitti suunnitelman. Viereinen reggae-paikka mainosti kyltissään sunnuntaileffoja, joten ehkäpä menen tsekkaamaan josko siellä pyörisi jotain mielenkiintoista. Jos ei, niin sitten vietän leppoisaa sunnuntaita uppoutumalla kirjan pariin tai ottamalla torkut. Tämä on paikka, joka yksinkertaisesti ”pakottaa” ihmisen rentoutumaan ja opettelemaan joutenolon tärkeyden.